Jiipeenetti siellä missä tapahtuu

petteri kaniini juliste 717x1024Petteri Kaniini on sisukas ja hieman itsepäinen jänis, joka asustaa suuren puun juurakossa kolmossiskojensa ja serkkunsa kanssa. Jänisten naapurissa asuu kaksi hyvin erilaista ihmistä: kiltti, kanien ystävä taiteilija Bea sekä vanha, julma herra Vänskä.

Herra Vänskällä on puutarha täynnä herkullisia vihanneksia ja marjoja, joita Petteri ja muut lähiseudun eläimet himoavat ruokalistalleen. Petterin johdolla jänikset käyvätkin välillä varastamassa herra Vänskän puutarhasta kasviksia, mistä puutarhan omistaja ei tietenkään pidä.

Kanien mukavaksi yllätykseksi herra Vänskä saa sydänkohtauksen ja hänet kiidätetään ambulanssilla sairaalaan. Lähiseudun eläimet valtaavat Petteri Kaniinin innoittamana Vänskän puutarhan ja talon luullen, että se on nyt kokonaan heidän.

Samaan aikaan Lontoossa asuva nuori Tuomas Vänskä saa perinnöstä kertovan kirjeen: tuntematon isosetä on jättänyt hänelle perinnöksi talonsa. Tuomas Vänskä matkustaa kauas maaseudulle, häätää talossa juhlivat eläimet ulos, suursiivoaa talon sekä asentaa järeät sähköaidat estääkseen eläinten pääsyn puutarhaan. Alkaa raju kissa ja hiiri -leikki, jossa Petteri Kaniini sisaruksineen kisaa Tuomas Vänskää vastaan puutarhan herruudesta.

Elokuva yllätti minut vauhdikkuudellaan ja taisteluhenkisyydellään. Siihen nähden, että elokuvan ikärajaksi on asetettu vain K7, on elokuvassa yllättävän paljon tappelua, jossa alakynteen joutuu lähes poikkeuksetta Tuomas Vänskä. Milloin hän saa huomata istuneensa terävään ansarautaan, milloin saaneensa sähköiskuja ovenkahvasta.

Luulin elokuvan kertovan viattomista kaniineista, jotka vain hieman varastelevat vihanneksia Vänskän puutarhasta. Maaseudun rauhasta ei kuitenkaan ole tietoakaan, kun Petteri ystävineen suunnittelee kostoa Tuomas Vänskälle. Petteri onkin olettamaani rämäpäisempi, mikä tietysti tuo lisää vauhtia ja huumoria elokuvaan.

Pidän erityisesti siitä, miten tarinassa on myös henkilöiden välistä romantiikkaa ja toisesta välittämistä. Laskelmoivasta ja millintarkasta Tuomas Vänskästä näkee välillä aivan erilaisen puolen, kun hän on Bean lähellä. Loppujen lopuksi ei olekaan enää kyse puutarhan herruudesta kilpailemisesta, vaan Bean huomiosta, jonka sekä Petteri että Tuomas Vänskä ovat vähällä menettää.

Onnellinen loppuratkaisu on oikeastaan elokuvan paras kohta, jonka jälkeen voi lähteä elokuvateatterista hymy huulillaan. Ilman tätä loppukohtausta olisi elokuva voinut jäädä silkaksi koheltamiseksi hittibiisien soidessa taustalla, mikä on liiankin tuttua monista samantyylisistä animaatioelokuvista.

Annan elokuvalle 4/5 tähteä, koska vaikka vauhtia ja vaarallisia hetkiä tuntuu olevan välillä hieman liikaakin, elokuva pitää silti otteessaan ja on lopulta opettavainen.

Ohjaaja: Will Gluck
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Kesto: 1 t 35 min
Ikäraja: K7

Pinja Ylhävuori, nuori reportteri

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Palmusunnuntain raamatunteksteissä Jeesus ratsastaa Jerusalemiin juhlittuna kuninkaana ja auttajana.

Hiljaisen viikon aikana tämä suosio vaihtuu kärsimykseen. Viikon teksteissä muistellaan ehtoollisen asettamista, Jeesuksen vangitsemista ja tuomiota sekä kuolemaa ristillä.

Palmusunnuntain nimi viittaa palmunoksiin, joita ihmiset heittivät Jeesuksen eteen tielle hänen saapuessaan Jerusalemiin. Tähän liittyy tapa koristella kirkkoa palmunoksilla ja muilla lehvillä tai kantaa niitä kulkueissa. Pajunoksat ovat kirkkojen koristelussa pohjoinen vastine palmunlehville.

Palmusunnuntaina on tullut tavaksi pukeutua hassuiksi noidiksi ja kiertää ovilla virpomisvarpujen kanssa esimerkiksi tällaisen tutun lorun kanssa karkkipalkan toivossa:

Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks.
Isännäl, iso vassa
emännäl perä leviä.
Poika tuokoon minijän
tytär hyvän sulhaisen.
siulle vissat, miulle palkka.
Miulle muna kanasestais
maitotilkka lehmäsestäs,
vähä voita vakkasestas
kopeekka kukkarostas.
Luoja sinnuu siunatkoon.

Itseasiassa tässä perinteessä sekoittuu kaksi eri perinnettä. Läntisen Suomen perinne pääsiäisnoidista ja itäinen perinne virpomisesta. Kauniita virpomisvarsia voi ihan hyvillä mielin tehdä ja käydä virpomassa naapureita ja sukulaisia ilman, etttä pukeutuu noidaksi tai muuten hassusti. Läntisen Suomen perinteisiin kuuluu myös pääsiäiskokot, joiden uskottiin valaisevan yötä ja karkoittavan kummituksia.

Pääsiäisen aikaan löydät Jiipeenetistä paljon tekemistä: Pääsiäistekemistä Jiipeenetissä

Kesällä 2019 tapahtuu. Heinäkuussa järjestetään kaikkien aikojen Partaharjun suurleiri. Mukaan kutsutaan niin perheitä, kouluikäisiä kuin nuoriakin. Tulossa todellinen suurtapaus Partaharjulla. Leiriä ovat suunnittelemassa kaikki. Olisiko sinulla hyviä ideoita leirille? Laita viestiä leirin koordinaattorille Maara Kososelle (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

isoiltanuotio 2601 PICT0066 1 1024x768

Nuorten Suurleirin suunnitteluleiri Partaharjulla 23.-25.3.2018

Pisara – Suurleirillä on uutuutena Nuorten leiri. Haluamme valmistella nuorten leiriä yhdessä nuorten kanssa ja siksi kutsumme nuoret mukaan Nuorten suurleirin suunnitteluleirille. Viikonlopun aikana tutustumme leiripaikkoihin ja ideoimme ohjelmaa. Mukana suunnittelussa Maara Kosonen ja Tarja Liljendahl.

Valmisteluleiri on nuorille ilmainen, maksamme myös osallistujien matkakustannukset. Valmisteluleirille mahtuu mukaan 20 nuorta (15 v-). Ilmoittautuminen 9.3.2018 mennessä – tai kunnes leiripaikat täyttyvät.

Tule valmistelemaan Suurleiriä 2019!

Ilmoittaudu tästä

Lisätietoja leiristä http://www.pisaraleiri.fi

Eevertin joulu 1Pienessä Eevert Taavitsaisen talossa odotellaan joulua. Joulukalenterin luukut avautuvat yksi toisensa jälkeen päivittäin. Joka aamu on mahdollista lueka uusi juttu Eevertin joulunodotuksesta.

Eevert Taavitsaisen talo on Mare Kinasen nukkekoti. Talossa asustaa jo eläkkeelle jäänyt merikapteeni, jonka elämän juttuja voi nukketalon blogissa seurata. Suosituksi on muodostunut jo perinteinen Eevertin joulukalenteri. Eevertti kertoo itsestään:

"Olen eläkepäiviäni ansaitusti viettävä merikapteeni, jonka muistoja ja kokemuksia on talletettu tämän blogin kirjoituksiin.

Olen lähtenyt lapsuudenkodistani jo nuorena kollina, 16v. omille teilleni ja monenlaisia elämänvaiheita on mahtunut kaikkiin vuosiini. Maailmaa on koluttu moneta laidalta ja mieli vetää edelleenkin eteenpin ja uusiin maisemiin aina kun se vain on mahdollista.

Saattaa olla, että vanhaksi käynyt mieleni sekoittaa eri sukujen muistoja iloiseksi sopaksi. Joten yhtenäistä tarinaa tai kokemusten kiertoa ei teksteistä pysty löytämään.

Sattumuksia ja matkakertomuksia löytyy niin menneestä kuin tästä ajastakin.

Syntyjäni olen maalaispoika ja pienviljelijä-perheen kasvatti. Kotitilalla oli 12 lehmää ja satunnaisesti sikoja ja jokunen kotilammas. Lampaita ei varsinaisesti kasvatettu, kunhan oli pihalammas. Ensimmäinen jonka muistan oli Ulla. Se kulki paikasta toiseen taluttamalla ja oli kiinni äitini kotitakin vyössä. Tullessaan Ulla joi maitoa tuttipullosta. Se olikin haluttua työtä meille lapsille. Erään kotilampaan enoni taisi värjätä vaaleanpunaiseksi ja keritsi sen kuin villakoiran. Oli siinä taas kyläläisillä päivittelemistä!

Kotipihalta elämä vei jo nuorena maailmalle. Pärjättävä oli, keinolla millä hyvänsä. Olen valinnut melko hyviä valintoja nykyajasta katsoen. Elämä on ollut rikasta vaikkakaan ei aina ihan yksinkertaista."

Kalenteri voit lukea osoitteessa: http://nukkekoti.kinanen.fi/

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja