Jiipeenetti siellä missä tapahtuu

Jiipeenetin reportteri Pilvi haastatteli kirjastoauton kuljettajaa hänen työpaikallaan.

Mikä on nimesi:

- Arto

Mikä on ikäsi?

- 57v

Millaista on ollut olla töissä kirjastossa?

- Monipuolista ja hauskaa.

Kuinka kauan olet ollut kirjastossa töissä?

- 36 vuotta, herranjestas, vuonna 1981 helmikuussa aloitin.

Mikä on tylsintä työssäsi?

- En oikein tiedä. Ehkä pimeät illat kun sataa.

Mikä on suosikki kirja/kirjailia/kirjasarja?

- Luen urheilukirjoja ja jännityskirjoja. Suosikkikirjalijani on Mauri Sariola ja nuorempana tykkäsin nänen Susikoski -kirjoistaan.

kirjastoautoedit pilvipruuki

Monelle kokeisiin luku voi olla hankalaa. Asiat eivät tunnu menevän päähän millään tai ei löydä aikaa harrastusten seasta lukemiseen. Siksi tässä tarjoankin viisi kokeeseen lukemisvinkkiä.

kokeisiin luku

 

1.Lue matkalla

Monet voivat mennä bussilla kouluun. Jos et löydä lukemiseen aikaa muulloin, lue bussissa. Valitse muutama päivä, jolloin luet joko meno-, paluu- tai molempina matkoina.


2. Viime hetken päntti

Jos asiat eivät tunnu jäävän päähän vaikka lukisit kuinka paljon tahansa, niin lue juuri ennen koetta. Lue vaikka tuntia edeltävällä välitunnilla. Kun luet juuri ennen koetta, asiat ovat lähimuistissa, jolloin saat ne nopeammin päähän. Muista kuitenkin, että pelkkä viime hetken opiskelu ei riitä, lue kotonakin muutamana päivänä.


3. Sovellukset

Jos kyseessä on esimerkiksi sanakoe, voit ladata kännykälle StudyBlue-nimisen sovelluksen. Sovelluksessa voit tehdä erillaisia kortteja, jotka auttavat oppimisessa huomattavasti. Myös Quizlet-niminen palvelu on hyvä.


4. Oppimista musiikin avulla

Jos täytyy opetella esimerkiksi ranskaksi kuukaudet, voit tehdä niistä laulun. Laulun sävelen avulla sanat jäävät paremmin mieleen. Kun laulat mielessäsi laulua, niin muistat asiat. Älä kuitenkaan laula ääneen kokeessa.


5. Tylsä pänttääminen

Jos aikaisemmista keinoista mikään ei toimi, on aika testata perinteistä pänttäämistä. Luet vain sanoja kunnes muistat ne. Voit myös kysyä jotain muuta (äitiä, isä, veljeä, siskoa, mummoa, kaveria tms.) kyselemään asioita sinulta.

 

Satavuotias Suomi -juttusarjassa käydään läpi itsenäisen Suomen historiaa 1910-luvulta tähän päivään saakka.

Seitsemänkymmentäluvulla koululaitos koki suuria muutoksia. Vuonna 1971 lauantait tulivat myös kouluissa vapaapäiviksi. Samalla kolmen kuukauden pituinen kesäloma lyheni muutamalla viikolla.

suomi 100 70 luku

Vappu Helsingissä 1975. (Lähde: Wikipedia)

 

Vuosina 1972 - 1977 suomalaiset kansa-, kansalais- ja oppikoulut yhdistettiin asteittain eri alueilla kaikille ilmaiseksi peruskouluksi. Oppivelvollisuus piteni yhdeksään vuoteen. Uudistuksen myötä kotitalous ja tekstiilityöt tulivat mahdollisiksi myös pojille. Tytöillä oli puolestaan mahdollisuus osallistua puutöihin. Kouluissa opiskeltiin kahta vierasta kieltä. Koulukuraattorit, koulunkäyntiavustajat ja tukiopetus tulivat kouluihin. Pienemmille koululaisille perustettiin iltapäiväkoteja. Koulun aamuhartaudet muuttuivat aamunavauksiksi.

Lasten suosikkileluja olivat muun muassa Barbiet, autoradat, Legot sekä Playmobil-lelut.

Radiosta kuunneltiin Rockradiota, ja lempimusiikkia saattoi nauhoittaa kasettisoittimella. Suosittuja artisteja ja yhtyeitä olivat muun muassa Alice Cooper, David Bowie, The Osmonds, Sweet, Bay City Rollers ja Gary Glitter. Suosittuja suomalaisia olivat muun muassa Juice Leskinen, Vicky Rosti, Eppu Normaali ja Hurriganes.

Nuorten suosimat diskot yleistyivät, minkä yhtenä vaikuttajana oli musiikkielokuva Saturday Night Feaverin saama valtava suosio.

Seitsemänkymmentäluvulla perustettiin lisää nuorisolehtiä ja -liikkeitä. Leveälahkeiset housut ja farkut muuttuivat vuosikymmenen loppua kohti kapeimmiksi ja kireimmiksi. Tärkeintä oli, että farkut olivat oikean merkkiset. Suosituimpia olivat Levikset, Beaversit, Leet ja Wranglerit. Farkkujen kanssa käytettiin niin paksupohjaisia kenkiä, että niiden vaarallisuudesta keskusteltiin jopa lehtien palstoilla. Muita nuorten suosimia jalkineita olivat vakosamettiset Retu-kengät, hollannikkaat sekä Hai-saappaat.

Englannissa työttömien nuorten parissa syntynyt Punk-aate saapui Suomeen vuosikymmenen lopussa. Tunnetuin suomalainen punkartisti lienee ollut Pelle Miljoona. Suomessa syntyi ympäristöaktivismia kuten Koijärviliike, joka vastusti Koijärven kuivatushanketta. Aseistakieltäytyminen ja siviilipalvelus alkoivat yleistyä.

Ensimmäiset Honda Monkey mopot ilmestyivät katukuvaan. Kypäräpakko tuli voimaan mopoilijoille sekä motoristeille. Myös turvavyöpakko, nopeusrajoitukset ja autojen ajovalojen pitäminen päivisin tulivat yleiseksi käytännöksi.

Väritelevisiot alkoivat pikkuhiljaa yleistyä. Televisiosta katsottiin ahkerasti Payton Placea, Onnen Päiviä, Naapurilähiötä, Levyraatia ja Lottoa. Pikku Kakkosen lähetykset aloitettiin vuonna 1977.

Vaurastumisen myötä nuorten harrastukset lisääntyivät, mutta harrastamiseen ei käytetty niin paljon aikaa kuin nykyään. Lähiöalueiden lapsilla oli aikaa kerääntyä ulos yhteisiin pihaleikkeihin, pallopeleihin tai vaikkapa pulkkamäkeen. Ratsastus alkoi nousta suosituksi harrastukseksi myös keskiluokkaisten lasten keskuudessa.

Aiemmin vain iltaisin tai päivisin pidettyjä rippikouluja alettiin pitää myös leirikouluina. Rippileireistä tuli nopeasti suosittu osa nuorisokulttuuria.

han sanoi nimekseen aleiaHän sanoi nimekseen Aleia on pääkaupunkiseudulla asuvan Erika Vikin esikoisteos. Teos ilmestyi tämän vuoden helmikuussa. Kirjailija pitää huimaa vauhtia, sillä trilogian jatko-osa on jo ilmestynyt.

Esikoisteoksessa on kunnioitettavat 500 sivua. Sivumäärää ei kuitenkaan lukiessa juuri huomaa. Teosta ahmii mielellään suuria annoksia kerralla.

Kirja kertoo tarinan valtakunnasta, jossa ihmiset ja taikuus elävät rinnakkain. Maan kartta muistuttaa Espanjaa, mutta yhteneväisyys lienee sattumaa. Maan pohjoisosissa pyryttää lunta ja vesistöt ovat jäässä toisin kuin Espanjassa.

Päähenkilö on nuori nainen, joka ei muista menneisyydestään oikeastaan mitään. Ainoa johtolanka on hänen taskussaan oleva ovaalinmuotoinen kivi. Kun ihmiset kysyvät hänen nimeään, hän sanoo nimekseen Aleia.

Kirja on saanut siitä nimensä. Se kuvaa muistinmenetyksen ongelmallisuutta. Nainen ei muista omaa nimeään, mutta ihmisten täytyy kutsua häntä jollakin nimellä. Siksi hän keksii oman nimensä.

Aleia törmää ennen pitkää kirjan toiseen päähenkilöön. Corildon on maantiedettä tutkivan seuran mies. Hänen vastuullaan on tarkkailla pohjoisen epävakaita virtauksia.

Aleia hoippuu Corildonin talon portille ja lyyhistyy siihen. Miehellä on täysi tuska selvittää, miksi tyttö on tullut pohjoiseen ja kuka hän todella on.

On hieman ironista, että samaan aikaan Aleia haluaisi muistaa menneisyyden ja Corildon unohtaa. Miehen vaimo on kuollut hiljattain.

Erika Vikin kirja on kaunis kertomus kahden toisilleen vieraan ihmisen matkasta. Tarinassa koukuttavat lukuisat kysymykset, joita juoni herättää.

Ensimmäinen teos vastaa vain osaan kysymyksistä. Kirjassa ei selviä, kuka Aleia todella on tai mitä on tapahtunut Corildonin vaimolle.

Kirjassa viehättää myös vanhanaikainen tunnelma. Paikasta toiseen siirrytään kieseillä. Ei ole autoja tai saati leijulautoja.

5 starErika Vik
Gummerus 2017
532 sivua

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja