Käyttäjän arvio: 3 / 5

HyväHyväHyväHuonoHuono
 

selviytymispeliMarkku Karpio oli ainakin itselleni täysin tuntematon kirjailija. Hän julkaisi tämän vuoden syyskuussa uuden kirjan, Selviytymispelin. Uutuuskirja osoitti, että hän on varsin loistava kirjailija ja tämän kirjan myötä hän saattaa nousta suomalaisten nuorten kirjailijoiden kärkikastiin. Selviytymispelin vauhdikas juoni vetää vertoja maailmanlaajuista suosiota keränneiden Rick Riordanin ja Eoin Colferin kaltaisten tähtien kirjoille.

Selviytymispelissä seurataan partiolaisten Majava-vartion selviytymisleiriä. Vartiolaiset työnnetään siteet silmillä ulos bussista tien varteen ainoana vihjeenään kartan pala ja kirje. Vartion tehtävänä on etsiä apinaruttolääke, joka on vaarana joutua vieraan vallan käsiin. Matka lääkkeen kätkölle ei ole helppo, vaan reitillä tulee monia mutkia matkaan: ensin kompassit eivät tahdo toimia, sitten yksi repuista osoittautuu siskon meikkilaukuksi, kaiken huipuksi vartion teltta palaa ja vartiolaiset selviytyvät telttapalosta hengissä nipin napin.

Mielenkiintoisen lisän tarinaan tuo teho-osastolla hoidossa olevan Majava-vartiolaisen näkökulma. Hän vaikuttaa tarkkailevan vartion tapahtumia, vaikka itse makaa henkihieverissä sairaalassa. Tämä näkökulma vaikuttaa kirjaa lukiessa aluksi aika kummalliselta, mutta kirjan myötä tämänkin merkitys aukenee lukijalle.

Karpio on punonut kirjaan jännittävän juonen, joka yllättää ennalta-arvaamattomuudellaan. Kirja koukuttaa lukijan mukaansa tehokkaasti. Kaikista parasta kirjassa on se, ettei päähenkilöistä yritetäkään tehdä sen parempia kuin he ovat. Kirjan henkilöillä ei ole maagisia taikavoimia, joilla he selviytyisivät retken haasteista. He ovat vain tavallisia ihmisiä taitoineen ja tunteineen.

Karpion tyyli on hyvin voimakkaasti kuvaileva. Tyyli näkyy jo kirjan ensimmäisissä lauseissa: "Minä olen paketti. Tajuttomaksi huumattu paketti, joka ei kuule, näe tai haista mitään." Varsinkin ensimmäisissä kappaleissa kuvaileva tyyli hyppää silmille, mutta kirjaa lukiessa tähän tottuu ja se alkaa jopa miellyttää.

Kirja tuo esille myös varsin ajankohtaisen teeman. Vartion kotikaupungin paperikoneyritys on työllistänyt käytännössä suurimman osan asukkaista. Paperialalla ei kuitenkaan mene tosielämässäkään yhtä hyvin kuin ennen. Siksi kirjassa osa työntekijöistä joudutaan irtisanomaan. Kirjailija tuo teemaan mielenkiintoisen lähestymistavan: teemaa käsitellään nuorten kokemusten kautta. Johtajien lapsilla on varaa käydä hampurilaisella, työttömien lapsilla ei ole. Eriarvoisuus tuo riitoja myös vartion jäsenten välille.

Karpio vakuuttaa vahvasti uutuuskirjallaan lukijan. Kirjan juoni on elokuvamaisen vauhdikas ja siksi sitä voikin suositella myös niille, joille lukeminen ei aiemmin ole maistunut. Tämänkaltaisia kirjoja lukisi suomalaiselta kirjailijalta enemmänkin!

5 starMarkku Karpio
Tammi 2014
265 sivua


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja