Kirjat

dumplinWillowdean eli Will on lihava, mutta hän on sinut asian kanssa. Kun jokavuotiset missikisat lähestyvät, Will päättää osallistua niihin protestina, jotta hänen äitinsä eli missikisojen järjestäjä voisi vihdoinkin hyväksyä Willin ulkonäön. Kisat aiheuttavat kuitenkin riitaa Willin ja hänen parhaan ystävänsä Ellenin välillä. Ovatko he kasvamassa erilleen, kun Will jättää kertomatta Ellenille jopa ihastuksestaan?

Kirjan päähenkilö Will on oma itsevarma itsensä siihen asti, kunnes työpaikan komistus Bo ihastuu häneen. Voiko heidän juttunsa ikinä toimia? Toisaalta asiaa mutkistaa myös entisestään se, kun Will tutustuu koulussa Mitchiin, joka yhtäkkiä haluaakin olla enemmän kuin vain ystävä. Lopulta on jännä nähdä, kumman Will valitsee, vai valitseeko kumpaakaan.

Willin elämä on muutenkin rankkaa, sillä hänen rakas tätinsä on kuollut ja nyt hän elää kahdestaan aivan erilaisen äitinsä kanssa. Aiemmin täti oli aina rohkaisemassa Williä tekemään asioita, joista pitää. Onneksi Will saa lohtua heidän yhteisistä suosikeistaan: Dolly Partonin lauluista.

Willin lisäksi myös muutama muu hänen kaverinsa päättää osallistua missikisoihin rohkaistuneena Willin esimerkistä. Yksikään heistä ei ole tavanomaisen kilpailijan näköinen, mutta se ei heitä haittaa. Onko jollain heistä mahdollisuus voittaa?

Koska Willin paras kaveri Ellen ei ole aiemmin ollut innostunut ajatuksesta ilmoittautua missikisoihin, Will yllättyy, kun Ellen yhtäkkiä ilmoittautuukin mukaan. Heidän välilleen puhkeaa melkoinen riita tästä hyvästä. Loppua kohden Ellenin puhumattomuus Willille alkoi jo hieman kyllästyttää, mutta kuten parhaat kaverukset yleensä tekevät, niin hekin sopivat riitansa.

Kirjan lopussa on tietysti jännittävät missikisat, jotka eivät jää ilman yllätyksiä.

Suosittelen kirjaa kaikille noin yläasteikäisille ja sitä vanhemmille, mutta kuitenkin ensisijaisesti tytöille. Kirja on vauhdikas ja hauskakin tarina tavallisista tytöistä ja oman ulkonäkönsä hyväksymisestä.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, sillä kirjan juoni on hyvä ja koukuttava ja se pistää ajattelemaan. Kirja rohkaisee olemaan oma itsensä ja vähät välittämään, mitä muut ajattelevat. Eihän missikisojakaan ole tarkoitettu vain hoikille, sillä jokainen on omalla tavallaan kaunis.

5 starJulie Murphy
Otava 2016
335 sivua

tatu ja patu etsivina tapaus puolittajaKuurnan perhettä kohtaa kummallinen tapahtumasarja: isä Kuurnan pihvi löytyy jääkaapista puolitettuna, Pinja Kuurna herää puolikas meikki naamallaan, Veeti Kuurnan farkut puolittuu ja vieläpä Niko Kuurnan kännykänkuorikokoelma löytyy puolikkaina. Tatun ja Patun on ryhdyttävä etsiviksi ja ratkaistava tämä omituinen puolittajan tapaus. Mikä on salaperäisen puolittajan seuraava kohde? Ehtivätkö terävät etsivät Tatu ja Patu selvittää tapauksen ennen kuin mitään ratkaisevaa puolittuu?

Kirja on ihan ensimmäiseltä sivulta asti kuin jokin perinteinen dekkari. Siinä on kaksi salamyhkäistä etsivää, joilla on perinteikkäät etsivän asut eli kulahtaneet huopahatut ja virttyneet takit. Tatu ja Patu hankkivat jopa oman toimistohuoneen, joksi saa kelvata kerrostaloyhtiön pihan leikkimökki.

Kun etsivät saavat kutsun Aada Kuurnan syntymäpäiville, he pukeutuvat valeasuihin, jotta eivät herättäisi huomiota. Minua nauratti, kun Patu tilaa syntymäpäivillä keijuprinsessa-asuisena jäätelöä sanomalla: ”Tuplapallo jätskiä, muru. Älä pistä nonparelleja, mutta suklaakastikkeen kanssa ei tarvitse säästellä.” Siinä menee kyllä heidän huomiota herättämättömyytensä.

Etsivät pistävät merkille kaiken vähänkin kummallisen. Patu jopa tenttaa 5 kuukautta vanhaa Veeti Kuurnaa, mutta eipä tietenkään saa tältä vastauksia.

Kirjasta löytyy myös jännitystä, kun ulkona taivas synkkenee ja alkaa sataa ja yhtäkkiä Tatu lyyhistyy maahan. Mitä Tatulle on tapahtunut? Pian tämän jälkeen näyttää siltä kuin etsivät olisivat vanhentuneet vain muutaman tunnin aikana, sillä heille kasvaa parransänget.

Sänkien lisäksi kirjasta löytyy muutakin humoristista. Kirjan tekstin vertaukset ovat hauskoja, kuten esimerkiksi: ”Hänen leukansa loksahti auki kuin häkin luukku hamsterin vapaapäivänä.” Välillä, kun tällainen tuli vastaan, jouduin hetken miettimään, että mitä ihmettä. Jo pelkästään niiden outouden takia ne ovat hauskoja.

Kirjan lopussa syyllinen tietysti paljastuu monen mutkan kautta ja hän saa selittää, miksi puolitti kaiken. Syy puolittamiseen on oikeastaan paljon fiksumpi kuin alun huumorin perusteella voisi luulla.

Suosittelen kirjaa ihan kaikenikäisille. Kirjassa on tosi upeat ja tarkasti piirretyt kuvat, jotka tuovat kirjaan ehkä hieman sarjakuvamaisen vaikutelman puhekuplineen. Kirja sopii siksi myös ääneen luettavaksi.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, sillä se on vauhdikas, humoristinen ja myös jännittävä. Sen monet pienet hyvät asiat tekevät siitä loistavan kokonaisuuden.

5 starAino Havukainen ja Sami Toivonen
Otava 2016
31 sivua

noaidin tytar tulvaKolme vuotta sitten ilmestyi sarjan ensimmäinen osa Noaidin tytär. Essi Tammimaan käsialaa oleva sarja kertoo Kellokoskella asuvasta tytöstä Aurasta. Sarja sai jatkoa tänä kesänä, kun toinen osa Tulva ilmestyi.

Kirjan tapahtumapaikat ovat yllättävät. Etelä-Suomessa sijaitseva Kellokoski tunnetaan parhaiten mielisairaalastaan. Sairaala on myös tärkeässä roolissa kirjassa.

Kellokosken vastapainona kirjassa on Pohjois-Suomen Sodankylä. Lapin erämaassa elää joukko naissotureita, joiden lapseksi Aura osoittautuu.

Aura löytää sarjan ensimmäisessä osassa Lapista äitinsä ja tulevan poikaystävänsä. Samalla hän tuli torjuneeksi maailmanlopun. Se ei ole ihan huono suoritus 16-vuotiaalta tytöltä.

Toisessa kirjassa panokset ovat entistä korkeammalla. Maailmanloppu on jo kertalleen käytetty, mutta ainahan sen voi kierrättää kirjaan uudestaan.

Tällä kertaa mystinen Ensimmäinen saa aikaan Kellokoskessa tulvan. Se peittää alleen monet kyläläisten talot. Myös mielisairaalan potilaita pääsee karkuun katastrofin yhteydessä.

Samaan aikaan myös Lapissa tulvii: kaivoksen myrkyllinen kipsisakka-allas on päässyt vuotamaan ympäristöön. Vuoto on yllättävän samanlainen kuin uutisista tutun Talvivaaran taannoiset ongelmat.

Hieman sekavan juonen jälkeen Auralle selviää, että kaivoksen liete on päätynyt Kellokoskeen. Kuolleet aikovat nousta myrkyn saastuttamasta joesta tekemään pahojaan.

Loistavan ensimmäisen osan jälkeen kirjailija Essi Tammimaalla on ollut kova työ päästä toiseen kertaan samaan lopputulokseen. Toinen kirja jää yleensä auttamatta heikommaksi kuin ensimmäinen. Niin käy myös Noaidin tytär -sarjan tapauksessa.

Tulva-kirjan heikkous on sekava juoni. Kirja poukkoilee Kellokosken ja Lapin väliä. Kertomus homoseksuaalisesta soturista Unnasta tuntuu täysin irralliselta.

Kirjaan on ahnehdittu mahdollisimman paljon kaikkea. Seikkailun ja jännityksen rinnalla on romantiikkaa ja ihmissuhteita.

Kirjoittajana Tammimaa on taitava: lukija pääsee eläytymään Auran mukana matkalle ympäri Suomea. Ennen kaikkea Tammimaa on saanut tarinaan mukaan tunteet. Hienovaraisella kerronnalla tunteet välittyvät myös lukijalle.

4 starEssi Tammimaa
Otava 2016
233 sivua

kepler62 kirja kolme matkaSuositun kotimaisen lastenkirjailijan Timo Parvelan ja norjalaisen kollegan Bjørn Sortlandin lastenkirjasarja on edennyt kolmanteen osaan. Kirja on ensimmäisen osan tavoin Parvelan käsialaa.

Sarja kertoo tarinan uudelle planeetalle suuntaavista lapsista. Maapallo on ilmastonmuutoksen ja ylikansoittumisen vuoksi liki tuhoutunut ja koko ihmiskunnan toivo on lasten käsissä.

Matkalle pääsevät mukaan tietokonepelin läpäisseet suomalaiset Ari ja Joni. He saavat koulutuksen avaruuteen Yhdysvalloissa legendaarisella Area51:llä.

Kolmannessa kirjassa päästään vihdoin matkaan kohti uutta planeettaa. Matka ei suju kuitenkaan aivan toivomusten mukaan: puolessavälissä alus herättää kaksi horrokseen vaipuneista matkustajista.

Aluksen kulkuväylälle on ilmaantunut meteoroidiketju. Tiedossa on varma törmäys, elleivät lapset keksi ratkaisua ajoissa.

Kepler62-kirjasarja on lastensarjaksi huima. Tarina vie kaikenikäiset täysin mennessään.

Kirjasarja ei aliarvioi lainkaan lapsia: poissa ovat tavuviivat ja yksinkertaistukset. On toki eri asia, tuntevatko lapset Kristoffer Kolumbusta tai David Livingstonea, joihin kirjassa viitataan. Kirjasta pääsee toki nauttimaan ilmankin tätä tietoa.

Kirjassa moni lastenkirjoihin liitetty tabu romuttuu. Kuolema ja pelko ovat läsnä kirjassa aivan toisella tavalla, mitä suurimassa osassa lastenkirjoja. Tosin tarina on kerrottu kauniisti: yhdessä hetkessä ihminen on tässä ja toisessa hetkessä poissa.

Kepler62-sarjan ehdoton vahvuus on kuvitus. Nuoren ja kekseliään Pasi Pitkäsen kuvitus istuu kirjaan loistavasti.

Laajat ja voimakkaanväriset kuvat kantavat ajoittain tarinaa eteenpäin itsenäisesti. Sarjan suurimpia oivalluksia on se, että kuva ei tarvitse aina rinnalleen tekstiä.

Komeimpia ovatkin koko aukeaman piirrokset täynnä tunnelmaa. Etenkin kirjan loppu on taidokkaasti tehty: neljä koko aukeaman kuvaa kruunaa hienosti kertomuksen.

5 starTimo Parvela
WSOY 2016
159 sivua

 

Lue myös aikaisempien osien arvostelut:

Kepler62 Kirja yksi: Kutsu
Kepler62 Kirja kaksi: Lähtölaskenta

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja