Kirjat

kesan miekkaYhdysvaltalainen Rick Riordan tehtailee nuorille suunnattuja fantasiasarjoja urakalla. Ensin ilmestyi puolijumala Percy Jacksonista kertova sarja.

Se sai maailmalla lämpimän vastaanoton. Jacksonista kertova sarja venyi viisiosaiseksi ja sankari nähtiin myös valkokankaalla.

Hahmon suosiosta kertoo paljon se, että kirjailija ei malttanut luopua hänestä ensimmäisen sarjan jälkeen. Samainen sankari palasi vielä toiseen viisiosaiseen Olympoksen sankarit -sarjaan.

Kaiken kaikkiaan Riordanin kirjoja on käännetty suomeksi noin 5 000 sivun verran. Tuorein käännös on uuden Magnus Chase -sarjan ensimmäinen osa.

Tuore kirja sijoittuu edellisistä sarjoista poiketen yllättävän tuttuihin tarinoihin. Percy Jackson porautui Kreikan ja Rooman historiaan, myöhemmin ilmestynyt Kanen aikakirjat puolestaan Egyptin tarinoihin.

Tuoreessa sarjassa puolestaan päädytään keskelle pohjoismaisia myyttejä. Ensimmäisessä sarjan osassa, Kesän miekassa, nuori poika Magnus on ollut kodittomana ja orpona kaksi vuotta.

Hänen 16-vuotispäivänsä muuttaa kuitenkin elämän suunnan. Kaikki alkaa enon taloon murtautumisesta, jonka oli tarkoitus olla helppo homma.

Eno kuitenkin sattuu olemaan paikalla ja on ilahtunut jälleennäkemisestä. Hänellä on pojalle töitä: jäisestä joesta pitäisi onkia vanha jumalan miekka.

Yllättävää kyllä eno paljastaa Magnuksen olevan jumalan poika. Tarkemmin ottaen hänen isänsä on kesän jumala Freyr.

Riordanin aiempien sarjojen lukijalle juonenkäänne ei ole kovin suuri yllätys. Percy Jackson ja kaikki hänen kaverinsa olivat myös puolijumalia.

Suuri yllätys ei ole myöskään kuolleiden sotureiden paratiisi Valhalla. Maailmanloppua odottavien sotureiden koti muistuttaa kummasti Percyn Puoliveristen leiriä.

Tuore sarja ei ole kuitenkaan kopio, vaikka yhtymäkohdat aikaisempiin sarjoihin ovat ilmeisiä. Kirja on koukuttava kokemus, jota on vaikea laskea käsistään. Liki 500 sivua on kuitenkin haastavaa lukea yhdellä kerralla.

Aikaisempien sarjojen tavoin uuden sarjan vahvuus on historiallisissa faktoissa. Riordan sekoittaa lahjakkaasti tietoa ja kuvitelmaa. Kokonaisuutta maustavat vauhdikkaat juonenkäänteet.

Lukiessaan tulee huomaamatta omaksuneeksi melkoisen määrän tietoa viikinkien jumalista.

5 starRick Riordan
Otava 2016
493 sivua

 

Lue myös kirjailijan aiemman sarjan arvostelut:

Olympoksen sankarit 4: Haadeksen talo
Olympoksen sankarit 5: Olympoksen veri

kesa koiramaessaOn kesä ja Koiramäen Elsan, Killen ja Martan kaveri Aukusti tulee lomaksi pappilaan. Edessä on oikein vauhdikas kesä kaikkine juhlapäivineen ja retkineen. Kesän aikana ehtii tapahtua kaikenlaista: kaverukset saavat loistotilaisuuden juksata keppostelevaa Jussi-renkiä ja pääsevät jännittävälle kalaretkelle, joka päättyy yllättävästi. Siinä sivussa tietysti myös saunotaan, niitetään heinää ja herkutellaan kesän marjoilla.

Kirjassa kerrotaan, millaista lasten kesänvietto oli ennen vanhaan. Kirjan huoleton, aurinkoinen Koiramäen kesä on ihanaa seurattavaa. Vaikka kirjan juoni on hieman hajanainen, silti ehkä juuri sen takia tuntuu kuin joka sivulla alkaisi aina uusi tarina. Kirjassa on siis vähän niin kuin lyhyiden kesän kohokohtien kuvauksia, kuten helluntai, juhannus ja kalaretki.

Kuten yleensäkin Mauri Kunnaksen kirjoissa niin tässäkin on joka aukeamalla todella suuret kuvat. Kuvat on uskomattoman tarkasti viimeistelty ja jopa kasvit ja eläimet on piirretty tunnistettavasti. Jotkin niistä on jopa nimetty niin, että niitä voi opetella. Kirjan kuvat vievät tarinaa eteenpäin siinä missä tekstikin. Välillä tekstit kuvien välissä ovat tosi lyhyitä, mutta kuva kertoo sitäkin enemmän.

Suosittelen kirjaa ihan kaikenikäisille. Pienimmille sitä voi lukea ääneen ja onhan tämä ihan upeaa luettavaa isommillekin. Kesäaikaan voi virittäytyä entisajan kesän tunnelmiin ja talviaikaan muistella kesän lämpöä. Samalla kirjaa lukiessa oppii kätevästi kasvien ja eläinten sekä vanhoja että uusia nimityksiä.

Annan kirjalle 5/5 tähteä. Kirjasta oppii monia entisajan sanontoja ja tapoja ja siinä on koko ajan sellainen mukava kesäinen tunnelma, että kirjan luettuaankin jää hyvälle tuulelle. Harmi kyllä kirjan lukee vähän liiankin nopeasti.

5 starMauri Kunnas
Otava 2015
39 sivua

syvaan veteenHarva esikoisromaani on yhtä vahva kuin Anne-Maija Aallon Syvään veteen. Keväällä ilmestynyt kirja kertoo tarinan elämän kolhimasta tytöstä Taikasta.

Tarina on kerrottu hienosti: kieli on kuin runoa ja teosta ahmii mielellään. Päähenkilön rinnalla myös lukija kokee samat tunteet epätoivosta suruun ja orastavaan toivoon.

Kirja alkaa hirvikolarista, jossa Taikan äiti menehtyy. Tyttö kokee aiheuttaneensa äitinsä kuoleman lapsellisella toivomuksellaan elokuvaillan popkorneista.

Kuoleman suremista ei auta yhtään se, että hänen isänsä päättää liueta Bahama-saarille. Taika päätyy siksi aikaa tätinsä luo maalta suurkaupunkiin Turkuun.

Uudessa kotikaupungissa kiltistä tytöstä kuoriutuu uusi ihminen. Taika lintsaa koulusta, opettelee juomaan alkoholia ja polttamaan alkoholia. Hänen tavoitteenaan on hurmata luokan nuori miesopettaja.

Kirja porautuu taitavasti nuorten maailmaan siinä hyvin onnistuen. Kirja toki kärjistää asioita, mutta pysyy realismin rajoissa: kaikki tapahtumat olisivat voineet toteutua myös todellisuudessa.

Hienoa on huomata se, että mielenterveysongelmista voi puhua avoimesti nuortenkirjassa. Aivan tavallinen ihminen voi joskus tarvita ammattilaisten apua.

Samalla karsiutuvat turhat ennakkoluulot. Psykiatrian osasto ei ole hullujenhuone, vaan sairaalan osa, jossa pyritään helpottamaan mielen täyttävää tuskaa.

Raskaista teemoista huolimatta kirjassa on positiivinen pohjavire. Taikan ympäriltä löytyy joukko aikuisia, jotka haluaisivat auttaa.

15-vuotias tyttö luulee kuitenkin olevansa aikuinen ja selviytyvänsä itse. Taika on ehkä murrosiässä ruumiiltaan aikuinen, mutta mieli on vielä kaukana kypsyydestä.

Tarina on kaunis ja herkkä. Koskettavinta on tytön kaipuu isänsä luo, jota Taika ei halua myöntää. Isän paikkaa saa täyttää uusi opettaja.

5 starAnne-Maija Aalto
Otava 2016
253 sivua

viides aalto viimeinen tahtiYhdysvaltalaisen Rick Yanceyn nuorten scifi-sarja on sattunut sopivaan saumaan. Sarjan perusidea on sopivan samanlainen kuin suosituissa kirjasarjoissa Nälkäpelissä ja Outolinnussa, mutta kopioksi sitä ei voi haukkua.

Viides aalto eroaa kahdesta aiemmin mainitusta sarjasta tunnelmaltaan. Taistelujen keskellä Nälkäpelissä ja Outolinnussa on pohjimmiltaan positiivinen vire tulevaisuuteen.

Viides aalto lamaannuttaa enemminkin lukijan kuin valaa uskoa. Sarjassa ihmiskuntaa uhkaavat avaruusolennot, jotka ovat sitä mieltä, että ihmisten määrä on haitallisen suuri planeetalle.

Alkaa puhdistusten kausi, jonka mukaan sarja on nimetty. Avaruusoliot ovat istuttaneet ihmislapsiin jo syntymässä ohjelmistoja, jotka aktivoituvat murrosiässä. Näin ihmisten teurastuksen hoitavat lajitoverit.

Keneenkään ihmiseen ei voi luottaa täysin. Tämä karu totuus on selvinnyt kirjan sankareille tarinan edetessä. Silti he toimivat yhdessä.

Trilogian viimeisen osan päähenkilönä voi pitää Zombia tai arkisemmalta nimeltään Beniä. Nuori poika on kokenut kovia sen jälkeen, kun avaruusoliot aloittivat puhdistuksen.

Ensin kuolivat pojan vanhemmat ja sen jälkeen suurin osa kavereista. Hengissä selvinneiden määrä on huvennut kouralliseen.

Loputkin heistä ovat ainakin jossain määrin mieleltään vinksahtaneita. Aseiden ja jatkuvan epävarmuuden keskellä on vaikea syntyä luottamusta.

Luottamus kuitenkin pelastaa kirjan sankarit. Yhteistyöllä he käyvät pienenä porukkana avaruusolioita vastaan.

Kirja loppuu yllättävästi, mutta sarjan henkeen sopivasti. Kaiken synkkyyden keskellä hohtaa kuitenkin pieniä toivon kipinöitä.

Synkän tunnelman vuoksi kirja pohtii teemoja, joita positiivisella otteella ei tavoittaisi. Erityisen herkkä teema on lapsuus konfliktin keskellä.

Pikku Samin leikkikaveri oli vielä ennen avaruusolioiden saapumista pehmokarhu. Nyt lelun korvikkeena on pommien rakentelu.

Toinen teema on ihmisyys ylipäätään: kuinka helposti epävarmuuden keskellä ihmiset tarttuvat aseisiin. Ensimmäisen tappamisen jälkeen jokainen tappo on entistä helpompi.

Kirja kuitenkin myös osoittaa, miten vihasta voi luopua. Kostonkierteen ei tarvitse jatkua.

4 starRick Yancey
WSOY 2016
316 sivua

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja