Leffat

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjasarjasta on tullut viime vuosina suuri ilmiö Suomessa. Mielensäpahoittajat ovat nousseet kirjojen julkaisujen yhteydessä Suomen myydyimpien teosten joukkoon ja sarja teki Kyröstä kaikkien tunteman kirjailijan. Nyt Mielensäpahoittaja on päätynyt myös valkokankaalle samannimisen elokuvan myötä.

Mielensäpahoittaja kuvaa maailmaa vanhan ukon kautta, joka ei ole tyytyväinen nykymaailman menoon. Kaikesta uudesta ja oudosta löytyy valitettavaa. Mielensäpahoittaja elää omassa talossaan kaukana kaupungista viljellen eläkeiällään perunapeltoa. Ukon elämä kuitenkin mullistuu kellarin portaan murtuessa jalan alla. Jalka vaatii hoitoa ja lähin fysioterapeutti löytyy kaukaa Helsingistä.

Näin Mielensäpahoittajan on vaihdettava maalaismaisema kaupunkiin ja muutettava poikansa ja miniänsä luokse asumaan hoidon ajaksi. Elämä miniän kanssa ei ole kuitenkaan kovin helppoa varsinkin kun miniän pitäisi saada asunto kaupaksi venäläisseurueelle ja samalla vahtia Neuvostoliiton aikoja muistelevaa Mielensäpahoittajaa. Mielensäpahoittaja onnistuukin sotkemaan asuntokaupat ja samalla poikansa parisuhteen totaalisesti. Tilanne vaatii ratketakseen suomalaista sisua, jota Mielensäpahoittajalta tunnetusti löytyy.

Mielensäpahoittaja ei ole vauhdikas toimintaelokuva. Se eteneekin vanhuksen kaltaisesti verkkaista tahtia. Toiminnan puutteesta huolimatta se koukuttaa Kyrön kirjasarjan tavoin katsojan elokuvan ääreen. Elokuva onnistuu porautumaan hyvin suomalaiseen luonteeseen, ennakkoluuloihin ja tapoihin. Taitavasti kärjistämällä se saa katsojan nauramaan suomalaisen miehen puhumattomuudelle, säästäväisyydelle ja ennen kaikkea kahvinhimolle.

Yksi elokuvan mainioimmista kohtauksista on Mielensäpahoittajan menneisyyteen sijoittuva kohtaus. Kohtauksessa Mielensäpahoittaja ja hänen vaimonsa istuvat hiljaa vierekkäisissä keinutuoleissa. Kohtauksen ainoa toiminta on se, että pariskunta vuoron perään säätää lämpöpatteria isommalle ja pienemmälle. Toisto saa katsojan hymähtelemään. Elokuvaa katsoessa ei voi kerta kaikkiaan olla nauramatta.

Aivan nuorimmille lapsille ja nuorille elokuvasta tuskin löytyy tarpeeksi viihdykettä. Vanhan miehen elämää kuvaava elokuva on epäilemättä kaukana lasten omasta maailmasta. Yli 10-vuotiasta elokuva jo viihdyttää ja aikuista vielä enemmän. Kolmen ensimmäisen esitysviikon aikana elokuva keräsikin yli 200 000 katsojaa. Se on Suomen mittakaavassa merkittävän paljon. Tämä kertookin siitä, että elokuvan huumori uppoaa tehokkaasti kohdeyleisöön.

Dome Karukoski
Solar Films 2014
Kesto 1 h 43 min

Jotkut saattavat tuntea Yle Femmallakin parhaillaan pyörivän Hélène Giraudin ja Thomas Szabon Ruohojuuritasolla-animaation. Tämän animaation pohjalta on nyt valmistunut kokoillan animaatioelokuva Minisankarit – Ruohojuuritasolla.

Elokuvan päähenkilö on leppäkertun poikanen, joka eksyy eroon perheestään. Poikanen päätyy sattumalta ihmisten metsään jättämälle piknik-paikalle ja sokerilaatikkoon. Paikalla parveilevat muurahaiset huomaavat laatikon ja lähtevät kantamaan sitä kohti pesäänsä. Matka pesälle on pitkä ja laatikko raskas.

Matkalla kotipesälle muurahaiset kohtaavat useita vaaroja. Lisko yrittää ahmia muurahaiset suihinsa, mutta pieni leppäkerttu pelästyttää liskon pois. Toisen vakavamman vaaran eteen muurahaiset joutuvat, kun ne kohtaavat punamuurahaisten joukon. Punamuurahaisetkin tavoittelevat sokerilaatikkoa. Punamuurahaiset lähtevät ajamaan takaa sokerilaatikkoa kantavia muurahaisia. Takaa-ajossa tärkeään osaan nousee leppäkerttu, joka keksii keinot punamuurahaisten harhauttamiseen.

Pitkän matkan jälkeen muurahaiset pääsevät sokeriensa kanssa perille pesään. Ongelmaksi kuitenkin muodostuvat jälleen punamuurahaiset: ne hyökkäävät koko oman pesänsä voimin muurahaisten kimppuun. Punamuurahaisilta löytyy hyvin ihmismäisiä aseita ritsoista hyönteismyrkkyyn. Tässä sodassa ratkaisevaan osaan nousee jälleen leppäkertun poikanen.

Minisankarit on tyylikäs animaatiota ja elävien näyttelijöiden työtä yhdistelevä elokuva. Elokuvan alkukohtauksesta vastaavat elävät näyttelijät. Alkukohtauksessa selviää, kuinka koko tarina alkoi. Pariskunta viettää piknik-hetkeä puun juurella metsässä. Raskaana olevan naisen synnytys alkaa kuitenkin kesken kaiken ja pariskunnan täytyy jättää eväät metsään. Tälle eväspaikalle saapuukin sitten iso joukko animoituja hyönteisiä, joista elokuva varsinaisesti kertoo.

Elokuva on kuvattu komeissa Ranskan kansallispuistojen maisemissa. Etenkin kolmiulotteisena elokuvaversiona maisemat ovat upeaa katseltavaa. Maisemia kuitenkin painotetaan elokuvassa ehkä turhankin paljon. Varsinkin elokuvayleisön nuorimmat jäsenet kyllästyivät, kun elokuvassa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Monien Hollywoodin piirrettyjen tapaan Minisankareissa ei kohelleta koko ajan, vaan toiminnan välille jää pitkiäkin taukoja.

Elokuvassa ehkä yllättävintä on, ettei siinä ole lainkaan puhetta. Näyttelijätkin kommunikoivat keskenään lähinnä ilmeillä ja eleillä. Hyönteiset puolestaan juttelevat paljonkin, mutta vain mitään tarkoittamattomalla siansaksalla. Elokuvaa voidaankin esittää täysin dubbaamattomana ympäri maailmaa. Puheen elokuvassa korvaa paljolti musiikki, joka kuvaa hyvin kohtausten tunnelmia.

Elokuva on toteutettu ympäristöystävällisesti pienellä hiilijalanjäljellä. Ympäristöystävällisyys on käytännössä tarkoittanut sitä, että esimerkiksi kansallispuistoissa kuvatut kohtaukset on kuvattu mahdollisimman pienellä kuvausryhmällä. Elokuva haluaa esittää myös hyönteiset mahdollisimman aidonnäköisinä. Toki hyönteisten käyttäytymistä on muutettu hyvin ihmismäiseksi, sillä täysin faktoihin perustuva elokuva tuskin viihdyttäisi ketään.

Hélène Giraud ja Thomas Szabo
Futurikon 2014
Kesto 1 h 29 min

Ensimmäinen papukaijaelokuva Rio julkaistiin kolme vuotta sitten. Brasilian pääkaupungissa Rio de Janeirossa tapahtuvassa elokuvassa riitti todella vauhtia. Tämän vuoden huhtikuussa sai ensi-iltansa elokuvasarjan jatko-osa Rio 2. Jatko-osassa tärkeässä roolissa on kuinka ollakaan jalkapallo, sillä jalkapallon MM-kilpailuja pelataan parhaillaan Brasiliassa.

Jatko-osan päätähtinä on jälleen papukaijapariskunta Blu ja Jewel poikasineen. Papukaijat luulevat olevansa lajinsa viimeisiä yksilöitä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun tutkijat löytävät Amazonin sademetsästä kokonaisen parven saman lajin papukaijoja. Tämän seurauksena Jewel haluaa viedä koko perheensä tutustumaan Amazonin papukaijoihin. Blu ei ole yhtä innokas, sillä hän on elänyt koko ikänsä lemmikkinä ja ajatus villistä luonnosta pelottaa häntä.

Pariskunta lähtee kuitenkin poikastensa kanssa pitkälle matkalle. Määränpäästä he löytävät yllätyksekseen Jewelin isän johtaman parven. Parvea uhkaa kuitenkin suuri vaara. Metsurit kaatavat sademetsää salaa tiuhaan tahtiin ja hakkuut lähenevät parven kotikontuja. Luvassa onkin suuri seikkailu, jossa Blullekin selviää villin luonnon ankaruus.

Rio 2 on kesäinen animaatioelokuva, jossa päästään Brasilian maisemiin. Elokuvassa tulee tutuksi monet Brasilian nähtävyydet ja katsojalle välittyy loistavasti maan rento tunnelma. Samaisessa maassa pelataan juuri nyt jalkapallon MM-kilpailuja.

Elokuvassakin jalkapallo on mukana. Blu onnistuu elokuvassa möhlimään ja varastaa pähkinän toisen papukaijalajin reviiriltä. Tiedossa on lintulajien välinen sota, joka ratkaistaan pelaamalla jalkapalloa. Papukaijojen ottelu on yhtä jännittävää katsottavaa kuin tämänkesäiset MM-ottelutkin.

Samaan elokuvaan on saatu mahdutettua jalkapallon lisäksi tärkeää ympäristöasiaa. Amazonin sademetsien salahakkuut ovat todellinen ongelma. Hakkuiden myötä ravinteikas maaperä huuhtoutuu sadeveden mukana pois. Kaadetun sademetsän tilalle ei näin kasva enää uutta metsää. Sademetsä on myös monien eläin- ja kasvilajien elinympäristö. Jos metsä kaadetaan, näiden lajien elinympäristö tuhoutuu.

Vakavasta teemasta huolimatta elokuvaan on saatu rento, kesäinen tunnelma. Elokuvaa katsoo ihan mielellään vaikkapa kesällä jonakin sadepäivänä. Jos ikkunan takana tihuttaa, voi elokuvan mukana matkustaa Brasiliaan, jossa aurinko paistaa. Suosittelenkin elokuvaa kaikille yli 7-vuotiaille kesälomalla katsottavaksi.

Carlos Saldanha
20th Century Fox 2014
Kesto 1 h 42 min

Heinäkuun alussa 4.7. saa ensi-iltansa jatko-osa elokuvalle Näin koulutat lohikäärmeesi. Elokuvan nimeäjillä ei ole ollut kyllä kauheasti mielikuvitusta, sillä jatko-osa on aivan samanniminen kuin sarjan ensimmäinen elokuva ja ainoa ero on järjestysnumero 2. Elokuvan juoni on onneksi sentään hivenen mielikuvituksellisempi kuin elokuvan nimi.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 -elokuvan päähenkilöt ovat viikinki Hikotus ja hänen lohikäärmeensä Hampaaton. Yhdessä he tykkäävät kartoittaa täysin uusia seutuja matkaamalla kauas kotikylästään Öystilästä. Yhdellä matkallaan he törmäävät kansaan, joka metsästää lohikäärmeitä salaperäiselle herra Dragonille. Dragon kokoaa lohikäärmearmeijaa, jolla hän voisi tuhota Öystilän ja valloittaa koko maailman. Hikotus uskoo voivansa kääntää Dragonin pään neuvottelemalla.

Matkalla Dragonin luokse Hikotus päätyy sattumalta tuntemattoman lohikäärmeratsastajan sieppaamaksi. Tämä ratsastaja paljastuu myöhemmin hänen kuolleeksi luulluksi äidikseen. Äiti on elänyt lohikäärmeiden kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan. Äidin tavattuaan Hikotuksen ei tarvitse lähteä rauhanneuvotteluihin yksikseen ja kun vielä paikalle sattuu isäkin ja koko ystäväpiiri, niin Hikotuksella on vahva tukijoukko ympärillään. Ainoa ongelma vain on, ettei Dragon kuuntele neuvotteluissa lainkaan järjen ääntä. Luvassa on siis mahtipontinen taistelu, jossa lohikäärmeet ja ihmiset kohtaavat.

Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvasarja perustuu löyhästi Cressida Cowellin samannimiseen 2000-luvulla ilmestyneeseen romaanisarjaan. Itse luin aikoinaan koko kirjasarjan ja tykästyin sarjan kirjoihin. Mennessäni elokuvaa katsomaan luulin elokuvan olevan hivenen samantyylinen kuin kirjatkin. Siinä erehdyin kyllä pahemman kerran. Elokuvasarjassa yhteistä kirjoille on vain nimi, samannimiset hahmot ja tapahtumapaikat, mutta juoni on täysin erilainen.

Vaikka elokuva ei olekaan samanlainen kuin kirjasarja, on elokuvan juoni ihan mainio. Se tarjoaa katsojalle reippaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elokuvassa tarjoillaan vauhdin lisäksi rauhallisia tilanteita. Loistava esimerkki tunnelmallisesta kohtauksesta on Hikotuksen äidin ja isän kohtaaminen vuosien jälkeen. Yhdessä he innostuvat laulamaan kauniin kappaleen rakkaudesta.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 -elokuva katsoja voi valita, käykö katsomassa elokuvan kaksi- vai kolmiulotteisena. Itse valitsin kolmiulotteisen version, joka oli melko vaikuttava. Erityisesti vauhdikkaat lentokohtaukset ovat vaikuttavaa katsottavaa kolmiulotteisina. Myös henkilöhahmot ovat Hollywoodin tapaan loistavasti animoituja. Lohikäärme Hampaattomallakin on aidonoloinen suomupinta.

Dean DeBlois
DreamWorks 2014
Kesto 1 h 43 min