Leffat

Niko on jo ensimmäisestä elokuvasta tuttu poropoika. Niko 2:ssa Nikon perhe kokee suuren mullistuksen kun Lenni-poro ihastuu Nikon yksinhuoltajaäitiin. Samalla kun Lenni muuttaa Nikon äidin luo asumaan, niin Niko saa pikkuveljen. Niko ei pidä yhtään uusperheen arjesta ja pikkuveljestään Jonnista. Piiloleikkiä leikkiessään Niko hylkää pikkuveljensä metsään ja kotkat sieppaavat Jonnin. Lukuisten takaa-ajojen ja kohellusten jälkeen elokuva loppuu hellyttäviin tunnelmiin.

Niko 2 - lentäjäveljekset -elokuva tuo iloista joulun tunnelmaa keskelle harmainta syksyä. Elokuvassa pääsee matkustamaan Lappiin, lumen ja jään keskelle. On ihana nähdä välillä muutakin kuin harmautta ja vesisateita, joita syksy meille anteliaasti tarjoilee. Elokuvan lumisia maisemia jäisi mielellään katselemaan pidemmäksikin aikaa. Varsinkin kun tietää, että eteläiseen Suomeen on tuskin luvassa runsaita lumisateita vielä pitkään aikaan.

Niko 2 on elokuvasarjan toinen osa. Ensimmäistä Niko-elokuvaa kehuttiin runsaasti maailmalla ja se keräsi palkintoja sekä Suomesta että ulkomailta. Niko 2 ei animaation tasossa häviä edeltäjälleen. Animaatio on suomalais-irlantilais-saksalais-tanskalaista huippujälkeä. Maisemat ovat upeaa katsottavaa ja eläimetkin ovat hyvin elävän oloisia. Niko 2 on lisäksi 3D-elokuva ensimmäisestä Niko-elokuvasta poiketen. 3D-tehoste ei tuo elokuvaan varsinaisesti mitään erityislisää. On hienoa ajatella, että suomalaiset olivat mukana tekemässä jotain näin hienoa!

Elokuvan juonessa sen sijaan ei ole kehumista. Tapahtumat ovat elokuvan juonessa vaisuja, eikä elokuva oikein luo mielenkiintoa katsomiseen. Vasta elokuvan loppupuolella päästään itse amerikkalaistyyppiseen kohellukseen, joka sekään ei oikein säväytä. Porot inhimillistetään elämään tavallista perhearkea avioeroineen ja uusperheineen. Se ei ole kovin vakuuttavaa, niin kuin ei myöskään ole elokuvan Coca Cola -joulupukki.

Jos pidit ensimmäisestä Niko-elokuvasta, niin takuulla pidät Niko 2:sta. Jos jätit katsomatta ensimmäisen Nikon, niin suosittelen siltikin katsomaan Niko 2 - lentäjäveljekset -elokuvan. Sen verran jouluiset maisemat siinä on ja onhan se osittain suomalaista työtä. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 12.10.

Kari Juusonen
Nordisk Film 2012
Kesto 1 h 16 min

Kuvat: Nordisk Film

Kukkulan tyttö, sataman poika on huikaisevan kaunis japanilainen animaatio. Elokuvan käsikirjoittaja on Totorosta, Kikin lähettipalvelusta ja monista muista laadukkaista animaatioelokuvista tuttu elokuvamestari Hayao Miyazaki. Kukkulan tyttö, sataman poika jatkaa aikaisemmista elokuvista tuttua hyvää linjaa, mutta se ei yllä aivan Miyazakin parhaimpien elokuvien tasolle. Elokuvan on ohjannut Hayao Miyazakin poika Goro Miyazaki.

Elokuva kertoo tavallisesta japanilaisesta koulutytöstä Umista. Hän tutustuu koulussa uhkarohkeaan koulun lehden toimittajaan Shuniin. Shun esittelee Umille koulun vieressä olevan kerhotalon, joka aiotaan purkaa. Umin ehdotuksesta koulun nuoret korjaavat kerhotalon entistä uljaampaan kuntoon. Elokuvassa on luvassa rakkautta ja yllättäviä juonenkäänteitä.

Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvassa parhaimpia paloja ovat maisemat. Hayao Miyazaki on näyttänyt jo edellisissä elokuvissaan hallitsevansa kauniiden ja vaikuttavien maisemien tekemisen. Lisäksi elokuvassa on paljon muitakin viitteitä aikaisempiin elokuviin. Aikaisemmissa elokuvissa on jos minkälaista lentolaitetta, venettä ja autoa. Niitä kaikkia löytyy lentokoneita lukuun ottamatta myös Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvasta.

Miyazaki ei ole malttanut jättää myöskään eläimiä täysin pois elokuvasta, vaan tarkkaavainen katsoja voi huomata akita-rotuisen koiran vilahtavan nopeasti elokuvassa.

Elokuvan suomenkielinen dubbaus on karmeaa kuultavaa. Täytyy sanoa, että Jon-Jon Geitelin ja Saara Aallon äänet eivät sovi japanilaiseen animaatioon. Suun liikkeet menevät täysin eri tahdissa kuin ääni. Lisäksi Saara Aallon laulu ei todellakaan sovi herkkiin japaninkielisiin kappaleisiin.

Ennakkonäytöksessä elokuvan alussa saimme teknisten ongelmien takia nähdä 15 minuuttia japaninkielistä versiota. Japaninkielinen versio on huomattavasti parempi kuin suomenkielinen. Suosittelen tämän vuoksi katsomaan ehdottomasti elokuvan japaninkielisen version tekstityksillä.

Kukkulan tyttö, sataman poika on suhteellisen tuore. Se on saanut ensi-iltansa Japanissa viime vuonna. Naapurini Totoro ja Kikin lähettipalvelu tulivat Suomeen vasta kymmenien vuosien päästä Japanin ensi-illasta. Suosittelen elokuvaa yli 7-vuotiaille. Elokuvassa on aika paljon viittauksia sotaan, joka tuo elokuvaan hieman pelottavan piirteen. Annan elokuvan suomenkieliselle versiolle 4/5 tähteä ja japaninkieliselle versiolle 5/5 tähteä. Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvan Suomen ensi-ilta on perjantaina 28.9.

Goro Miyazaki
Cinema Mondo 2012
Kesto 1 h 31 min

Yksi huono omena ja muutama kääpiö.

Pääosan näyttelijä Julia Roberts esittää Lumikin ilkeää äitipuolta eli kuningatarta, jolla on taikavoimia. Tässä elokuvassa Lumikin tarinaa on kuitenkin muokattu hieman ja siihen on saatu uusia ulottuvuuksia. Äitipuoli ei voi kestää Lumikkia ja hänen kauneuttaan, ja lähettää Lumikin kuolemaan. Lumikki kuitenkin selviää pimeästä metsästä kääpiöiden avulla, tai no, he ovat pieniä vain silloin tällöin...! Lumikki ystävystyy näiden "pikkuryöväreiden" kanssa, ja yrittää saada heidät takaisin lainkuuliaisiksi. Lumikki haluaisi auttaa myös kyläläisiä, joita kuningatar on laiminlyönyt. Mutta hän ei pysty siihen yksin. Apua Lumikki saa kääpiöiltä ja vieraan maan prinssiltä... Miten käykään? Onko yksi huono omena Lumikin kohtalo vai saako paha palkkansa? Katso itse!

Elokuva oli mielestäni viihdyttävä ja kivasti uudistettu versio alkuperäisestä Lumikista. Julia Roberts näytteli oman osansa erinomaisesti. Kuitenkin jäin kaipaamaan jotakin. Minulta elokuva saa 3 tähteä. Sopii ikärajoituksen mukaisesti yli 7-vuotiaille, sillä elokuvassa on myös väkivaltaa.

Tarsem Singh
Nordisk Film 2012
Kesto 1 h 52 min

François löytää unelmiensa naisen kahvilasta ja Nathalie ei voi vastustaa suloista François'ta, joka kosii häntä lyhtypylvään alla, sormuksenaan avainrengas. Hän on onnellinen ja rakastunut, kunnes yhtäkkiä kolmen vuoden avioliiton jälkeen, tapahtuu jotain kammottavaa; François lähtee juoksulenkilleen, eikä ikinä palaa.

Todellisuus iskee päin Nathalien kasvoja, kun yhtäkkiä kaikki unelmat ovat poissa. Vielä eilisen rakastuneet muistot mielessään, hän huomaa olevansa leski.

Nathalie hukuttaa surunsa työhön ja on kolmen vuoden vierähtäessä tärkeässä asemassa työpaikallaan. Eräänä päivänä uusi työntekijä, ruotsalainen Markus pöllähtää Nathalien työhuoneeseen ja Nathalie suutelee häntä hetken hämmästyksessä. Markus, joka on ollut paljolti muiden kiusaamana, on imarreltu, ja pian myös rakastunut.

Nainen, jonka nimi on Nathalie, on todellista unelmaa romanttisista ranskalaisista elokuvista pitävälle. Elokuva on kaunis ja herkkä, ja siitä löytyy myös pari hauskaa hetkeä, mutta monien muiden tapaan en luonnehtisi sitä romanttiseksi komediaksi. Elokuva on täynnä draamaa, joka itkettää ja ahdistaa, mutta kaikkea sillä mukavalla tavalla.

Elokuvalla on monia perimmäisiä tarkoituksia, ja sen syvempi ulottuvuus löytyy vasta ihan loppumetreiltä. Elokuvasta jää hyvä mieli ja ranskan kieli sopii hienosti elokuvan teemaan.

Elokuva kuitenkin kirvelee, ja siinä on sen omat kipeät hetkensä, joten en suosittele elokuvaa pienille katsojille. Elokuva sopii mielestäni yli 13-vuotiaille, jotka ovat valmistautuneet romanttisuuteen ja surullisuuteen. Nainen, jonka nimi on Nathalie, on nätti elokuva, jonka hahmot ovat aivan ihania. Ruotsalainen Markus kaikessa kömpelyydessään ja Amélie-roolistaan tuttu Nathalieta näyttelevä Audrey Tautou, tekevät elokuvasta jo katsomisen arvoisen.

David Foenkinos & Stéphane Foenkinos
Future Film 2012
Kesto 1 h 48 min