Arvostelut

me ponnekkaatMitä seuraa siitä, kun hyeenaperhe muuttaa asumaan tavalliseen lontoolaiseen taloon? No, suunnattomasti naurunräkätystä ja hulvattomia käänteitä tietenkin! Ponnekkaiden perhe yrittää elää kuin tavalliset ihmiset, mutta kuten arvata saattaa, se ei aina ihan onnistu. Naapurin herra Pynnösellä on ainakin omat epäilyksensä. Paljastuuko perheen tarkoin varjeltu salaisuus? Entä mitä tapahtuu, kun perhe kohtaa muita hyeenoja eläintarhassa?

Kirja alkaa Afrikan savannilta, jossa eräs epäonninen pariskunta joutuu krokotiilin syömäksi. Tämä tapaus on kuitenkin kahdelle hyeenalle onnenpotku, josta alkaa heidän matkansa kohti uutta elämää Lontoon Rehtipellonkadulla. Pian talossa asustaa uusi perhe: Anneli-äiti, Risto-isä sekä lapset Vilma ja Veeti. Kuulostaa täysin tavalliselta, eikös? Koko perhe vain sattuu olemaan hyeenoita.

Ponnekkaiden perheen lisäksi kirjassa tavataan naapurin yrmy herra Pynnönen, Veetin ja Vilman paras ystävä Minni sekä eläintarhan kuusi hyeenaa. Tarhan vanhin hyeena on suuressa vaarassa joutua lopetettavaksi, ja hänet on pelastettava tietenkin Ponnekkaiden omalla erikoisella tavalla.

Kaikki kirjan henkilöt ovat omalla tavallaan hauskoja. Esimerkiksi Risto Ponnekas laukoo tämän tästä vitsejä toisten Ponnekkaiden ulvoessa naurusta erittäin hyeenamaisella tavalla. Huumoria lisää tietenkin myös se, kuinka Ponnekkaat joutuvat opettelemaan elämään ihmisiksi. Kovin äänekkäästi ei kannata nauraa ja hännät ja korvat on hyvä pitää visusti piilossa, ettei herätä turhaa huomiota.

Kaiken huumorin taustalla voi kuitenkin huomata tärkeän teeman: kirjassa erilaisuus kukoistaa ja kaikenlaiset ihmiset ja eläimet hyväksytään.

Suosittelen kirjaa suunnilleen ala-asteikäisille huumorin ystäville, jotka eivät ole kyllästyneet perinteisimpiin vitseihin, koska niitä kirjassa on runsaasti. Kirja on todella helppo- ja nopealukuinen, sillä siinä on paljon kuvia. Kuvat sopivat niin hyvin kirjaan, että ilman niitä kirjasta tuntuisi varmasti puuttuvan jotakin.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, sillä huumorin lisäksi siinä on hyvä juoni ja kuten kertoja sanoo kirjassa, loppua ei voi millään arvata ennalta, niin yllättävä se on. Kirjan todenmukaisuutta kuitenkin epäilen hieman.

5 starJulian Clary
Otava 2017
262 sivua

salaperainen muukalainen 1

 

Ohjaaja Saara Cantell on loihtinut onnistuneesti jo kaksi elokuvaa Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjoista. Nyt vuorossa on sarjan kolmas ja samalla viimeinen elokuva.

Pääosien esittäjät Lilja Lehto ja Aava Merikanto ovat jo kasvaneet 12-vuotiaiksi. He eivät ole siis enää yhtä pieniä tyttöjä kuin ensimmäisessä osassa.

Tuorein elokuva perustuu Kurenniemen kirjaan orpolapsista. Onnelin ja Annelin naapuriin perustetaan lastenkoti ja pian taloon saapuu joukko harmaisiin vaatteisiin puettuja lapsia.

Lastenkoti näyttäytyy Onnelin ja Annelin oman elämän vastakohtana. Tytöt saavat elää kahdestaan omassa talossaan vailla aikuisten valvontaa. He voivat valita vaatteikseen värikkäitä kuoseja.

Lastenkodissa ei ole värejä, eikä siellä ole lelujakaan. Johtaja Minna Pinna pitää siisteydestä ja tottelevaisuudesta.

Pian lastenkodista karkaa Pekki-poika. Hän haluaa lopettaa Minna Pinnan hirmuvallan.

Kaikki Kurenniemen satukirjan lukeneet tietävätkin jo, miten Pinnalle tapahtuu. Elokuvan loppu on kuin parhaista luontodokumenteista.

Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen on hauska tarina ystävyydestä. Elokuvan värimaailma on iloisen kesäinen. Erityisesti pukusuunnittelija on päässyt käyttämään urakalla pastellivärejä.

Lähes kaikki näyttelijät ovat säilyneet samoina halki elokuvatrilogian. Uusina näyttelijöinä nähdään Putouksesta tuttu Jenni Kokander ja kansanedustaja Jani Toivola.

Kokanderille sopii erinomaisesti Minna Pinnan rooli. Hän tekee roolityönsä humoristisesti, mutta tiukkapipoisuudesta tinkimättä.

Jani Toivola puolestaan esiintyy valkokankaalla ensimmäistä kertaa vuosiin. Ammatiltaan hän on näyttelijä, mutta on tullut paremmin tunnetuksi kansanedustajana. Luonnollisesti hän esittää elokuvassa kaupunginjohtajaa.

Kotimaiseksi elokuvaksi Onneli ja Anneli on poikkeuksellisen komea. Siinä on yhdistelty tietokoneanimaatiota, eläinten koulutusta ja loistavaa näyttelijätyötä. Lopputulos sopii koko perheelle.

5 starfi sallittu Saara Cantell
Zodiak Finland 2017
Kesto 1 h 15 min


salaperainen muukalainen 2

merten gorillaKirjailija Jakob Wegelius on kerännyt lukuisia palkintoja teoksistaan länsinaapurissamme Ruotsissa. Erityisesti Wegeliuksen kirja Merten gorilla on saanut tunnustusta. Ensin se voitti Ruotsin merkittävimmän August-palkinnon ja sitten vielä Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon.

Palkintojen ansiosta Wegeliuksen kirja on käännetty myös suomeksi. Teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se kertoo tarinan menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin maailman merillä seilasivat vielä hiilellä toimivat höyrylaivat.

Kirjan päähenkilö on merimies Sally Jones. Hän on gorilla, joka matkustaa merillä yhdessä suomalaisen kapteenin Henry Koskelan kanssa.

Sally Jones on siitä poikkeuksellinen eläin, että hän ymmärtää täysin ihmisten puheet ja osaa lukea sekä kirjoittaa. Siksi hän on laivalla tasaveroinen työntekijä muiden joukossa.

Gorillan elämä muuttuu Portugalissa, kun ensin heidän laivansa uppoaa ja sen jälkeen Koskela saa syytteen murhasta. Koskela joutuu selliin ja Sally Jones päätyy yksin kodittomaksi kadulle.

Hän on päättänyt todistaa, että hänen ystävänsä ei ole murhannut ketään. Todisteita kerätäkseen on gorillan matkustettava Intiaan asti.

Merten gorilla on hieno kertomus ystävyydestä, joka kestää tyrskyt. Erityisen mielenkiintoisen siitä tekee se, että kertomus on kirjoitettu eläimen näkökulmasta.

Kirjassa tulevat esille kaikki ennakkoluulot eläimiä kohtaan. Toiset pitävät Sally Jonesia merimiehen lemmikkinä. Toisten mielestä gorillan oikea paikka olisi eläintarhassa. Sally Jones on kuitenkin erittäin itsenäinen yksilö.

Kirjan juonessa on paljon hienoja oivalluksia. Esimerkiksi intialainen maharadža ei voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi hävitä pelissä tahallaan. Hän ei tunne myötätuntoa.

Merten gorillan paksuutta ei kannata kauhistua. Kirjassa on yli 600 sivua. Kirjailija Wegeliuksen itse tekemä kuvitus kuitenkin nopeuttaa kirjan lukemista.

5 starJakob Wegelius
WSOY 2017
646 sivua

vaiana 1

 

Koko kevään radiossa on soinut kanadalaisen laulajan Alessia Caran hittikappale How far I’ll go. Kappale on peräisin Disneyn animaatioelokuvasta Vaiana. Animaatio sai Suomen ensi-iltansa jo helmikuun alussa, mutta suuren suosion ansiosta sen voi edelleen nähdä valkokankaalta.

Elokuva henkii samaa tunnelmaa kuin Caran tunnetuksi tekemä hittikappale. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tyynenmeren Polynesian saaristoon. Vaianan kotisaari on vehreä paratiisi, josta asukkaat saavat kaikki tarvitsemansa raaka-aineet.

Saarella kerrotaan legendaa puolijumala Mauista, joka ryöväsi sydänkiven jumalattarelta. Sen jälkeen ympäri maailmaa on levinnyt vitsaus, joka saa kasvit kuihtumaan.

Vaiana on kuunnellut legendan tarkkaan. Hän haluaisi lähteä matkaan merten taakse ja vaatia Mauia palauttamaan kiven jumalattarelle. Hän on kuitenkin päällikön tytär ja hänen on määrä jatkaa saaren johtajana.

How far I’ll go kertoo kaipuusta merelle. Tyttö ei edes tarkalleen tiedä, mikä merten takana kiehtoo. Samaan aikaan häntä pitää saarella velvollisuus jatkaa päällikkönä.

Suomenkielisen version kappaleesta esittää Yasmine Yamajako. Kappale ei kuulosta suomeksikaan yhtään hullumalta. Yamajakon ääni sopii erinomaisesti seikkailijatyttö Vaianalle.

Vaiana lykkää lähtöään teini-ikään asti. Saaren palmupuiden kuihtuminen ja kalavesien ehtyminen kuitenkin pakottavat hänet matkaan. Ensin pitäisi löytää oikutteleva puolijumala ja rahdata hänet palauttamaan sydänkivi.

Kriitikot ovat kehuneet Vaianaa poikkeuksellisen omapäiseksi hahmoksi. Hän ei odota prinssiä kotonaan Tuhkimon tavoin, vaan lähtee itse seikkailuun.

Puolijumala Maui ei puolestaan muistuta lainkaan prinssiä. Lihaksia hänellä kyllä on ja hauskoja eläviä tatuointeja. Tosipaikan tullen hän on kuitenkin melkoinen pelkuri.

Elokuvan väriläiskä on Vaianan pieni kukonpoikanen, joka eksyy mukaan matkalle. Huumori syntyy kukon älyttömyydestä. Se tipahtelee kannelta yhä uudelleen ja se saa aikaan lapsikatsojissa hihitystä.

Elokuvan animoitua maailmaa ei voi kuin ihastella. Katsoja pääsee kurkistamaan keskelle paratiisia, jossa kookospähkinät tipahtelevat suoraan puusta koreihin. Disneyn tapaan elokuva onkin huikaisevan kaunis.

5 starfi 7Ron Clements ja John Musker
Walt Disney Pictures 2017
Kesto 1 h 54 min


vaiana 2

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja