Kavereiden kanssa

Kavereiden kanssa -palstalta löydät ihmissuhteisiin liittyviä juttuja. Miten tullaan toimeen kaverin kanssa? Miten löytää kavereita? Kysymyksiin on vastannut kokenut nuorisotyöntekijä Kimmo Virtanen.

Zau!

Mä tykkään yhestä pojasta meijän koulusta! Mutta mä en oo pystyny olemaan sen kanssa kun muut rupee haukkumaan, että mä oo ihan ääliö ja muuta! Mä oon 10 wee ja poika 11 wee! Se poika on mun ystävä. Tuhannet kiitokset.

Chinchillojen omistaja

Zau itsellesi! Kiva, että sinulla on chinchilloja, ja kiva, että niitä on useampia. Eläimistä ihminen voi oppia monta asiaa.

Olisi ollut tarpeellista tietää, miten poika kokee yhteisen ongelmanne. Kiusaavatko kaverit myös häntä tämän teidän ystävyytenne takia?

Aluksi on hyödyllistä selvittää, mistä tällaisessa tapauksessa yleensä pohjimmiltaan on kysymys. Siinä ikäkaudessa, jota sinä ja poika nyt elätte, tytön ja pojan sukupuolinen identiteetti (= tietoisuus omasta olemisesta tyttönä/poikana) on vielä kesken kehityksen. Tästä syystä tytöt ovat tiiviisti tyttöporukoissa ja pojat vastaavasti poikasakeissa. Kun nyt joku poikkeaa joukosta ja ystävystyy toista sukupuolta olevan ikätoverin kanssa, se aiheuttaaa hämminkiä joukossa ja epävarmuutta omasta itsestään. Poikkeus pyritään estämään juuri niin kuin sinulle nyt on käynyt.

Porukasta irtautunutta moititaan. Sä oot ihan ääliö ja muuta vastaavaa. Näin se on aina ollut ja niin tulee olemaankin. Ystävyys sekä samaa että eri sukupuolta olevan ikätoverin kanssa on aina hyvin arvokas asia. Jos olette, poika ja sinä, riittävän vahvoja ottamaan vastaan toverien "haukut", niin siitä vaan! Voin varmuudella sanoa, että eivät ne kauan hauku. Porukka kyllästyy ja saa "muuta tekemistä", kun näkee, että teihin ei voi vaikuttaa. Jos taas ette halua ottaa vastaan "haukkuja", annatte asian raueta ja "palaatte ruotuun"! Tuntematta lähemmin tilannetta, en pysty sanomaan tämän enempää.

 

JiiPee 10•2003:

Hei!

Olen 13-w. likka, ja mulla on pieni (tai suuri) problem. Mä näyn kaikkien poikien silmissä rumana ja nörttinä, vaikka en oo. Usko pois! Ei ole kivaa katsoa seinäruususena, kun kaverit (kauniit sellaset) tanssii poikien kans ja roikkuu niiden kainaloissa... Jos voisit antaa pari hyvää vinkkiä, olisin ikuisesti kiitollinen!

-Onneton epäonnistuja-

Yksi asia tässä tilanteessa on erittäin hyvä. Se näet, että itse tiedät, mikä olet ja mitä et ole! Sitä sanotaan vahvaksi itsetunnoksi ja se taas on yksi yksilön elämän perustavia voimavaroja. Tiedät, että et ole "ruma etkä nörtti"! Hienoa!

Ihmettelen, miksi sinun pitäisi olla noin riippuvainen discosta?!? Ja miksi pitäisi olla siinä tilanteessa "poikien suosima"? Sinun ikäiselläsi tytöllä ei ole myöskään mitään syytä kiirehtiä "poikien kainaloon" - ei ainakaan discon ehdoilla ja siinä varsin kapea-alaisessa tunnelmassa! Kiirehtiminen näillä alueilla saattaa suorastaan jarruttaa sukupuoli-identiteetin tasapuolista kehitystä. Sanonnassa "liian paljon liian varhain" on viisautta.

Juuri nyt tässä tilanteessa suosittelen, että jätät discon, koska se tuottaa sinulle harmia. Huomaat kyllä, että et suinkaan ole ainoa, joka tulee hyvin juttuun ilman discoa. Sen sijaan suuntaudut muihin tarjolla oleviin elämisen asioihin.

Ymmärrettävästi minun on vaikea näin lyhyen kirjeen perusteella hahmottaa, mitä kaikkea kivaa ja tärkeätä olisi sinun ulottuvillasi. Niinpä suosittelisin, että hankkisit yhteyden johonkin ymmärtäväiseen aikuiseen, jonka kanssa voisit selvitellä tilannettasi ja juuri sinulle sopivia mahdollisuuksia. Lähinnä tulee tietysti mieleen omat vanhemmat? Tuntuisiko mahdolliselta keskustella heidän kanssaan? Sitten ovat seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijät. He voisivat neuvoa käsillä olevia mahdollisia nuorten ryhmiä, esimerkiksi erilaisia harrastuspiirejä. Ja kuka tahansa tuntemasi kiva aikuinen, johon voisit luottaa. Voinhan minäkin - tosin sinua tuntematta - tehdä jotakin virike-ehdotuksia.

Oletko yhtään urheilullinen? Jos olet, niin sitten kyllä olisi tarjolla monenlaista: ryhmässä pelaamista, esimerkiksi koris ja lentopallo, suunnistus, edelleen retkeilyä, ratsastusta ja erittäin paljon muutakin liikunnallista. Näissä on myös se hyöty, että ne hoitavat ihmisen fysiikkaa, joka nykyisessä elämänmenossa hyvin helposti jää liian vähälle.

Yksilöllisempiä harrastuksia olisi esimerkiksi lukeminen. Oletko tutustunut paikkakuntasi kirjastoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Kirjallisuuden tutkimista ryhmissä, musan kuuntelua, elokuvakerhoja... Näissä myös tutustuisit moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, joita vastaavia tuskin discokäynnit voivat tarjota. Ja sitten on tuo nykyihmisen laaja-alainen toiminta, tietokone, sen pelit ja internet. Tuntuisiko sellainen vetävältä?

Hyvin mielenkiintoinen ja paljon antava voi olla kirjeenvaihto (nykyisin myös sähköpostissa kirjoittaminen). Kysymys on vain siitä, miten saada sopiva kirjeenvaihtokumppani. Monet ovat löytäneet tällaisen kumppanin internetistä ja usein ihan eri puolelta maapalloa. Siinä tarvitaan kuitenkin kielitaitoa, joka yleensä on englanti. Aiheena on usein jokin harrastus. Esimerkiksi lemmikkieläimet, ratsastus, jokin askartelutyö, kirjallisuus, erilaiset elämänolosuhteet esimerkiksi koulunkäynnissä, kaukaisen maan kulttuuri, erilainen kotielämä yms. Valitettavasti täytyy tästä erinomaisesta mahdollisuudesta myös varoittaa. Jotkut ovat tulleet pahasti huijatuiksi, jopa vaarallisesti. Kumppani onkin osoittautunut aivan muuksi kuin minä hän on esiintynyt! Tässä suhteessa huomattavasti varmemmalla pohjalla on JiiPeen Kirjeloota.

Tässäpä tätä nyt jonkin verran. Ykköstärkeä asia on, että pääset irti tavoittelemastasi "discomenestyksestä". Suosittelemani keskustelu jonkun vanhemman henkilön kanssa on myös mahdollisuus, jota ei ole syytä jättää käyttämättä, vaikka voithan olla kyllä niin vahva tyttö, että selviät disco-ongelmastasi ihan itseksesikin

 

JiiPee 8•2003

 Hei,

Taas yks "ongelma" lisää :)  Mä oon ihastunu mua yhden luokan ylempänä olevaan poikaan. Mä tunnen sen aika hyvin, koska ollaan oltu samas koulus (24 oppilasta yht.) Sen takia mä en välttämättä usko sen ihastuvan muhun, siis uskon sen pitävän mua vaan enemmän kaverina. Oon kyllä tekstaillu sen kaas, mutta mä en osaa tehdä sen enempää, jopa "pelkään" sen reaktiota. Olis tosi kivaa pitää se vaan kaverina, jos se ei välitä musta sillä lailla. Suoraan sanottuna pelkään nolaavan itteni, vaikka tiiän että siihen voi luottaa.

Oon ollu siihen jotai vuoden! Hirveen pitkä aika kun oikee aattelee. Meillä on nykyään enää tosi vähän yhteistä, joten puhutan sitäki harvemmin. Mä en oo hyvä ilmasee tunteita puhumalla.

Ai niin ja mun "melko bestis" on ollu sen kaas ja on siihe vieläki mun mielestä, vaikka se itte sanoo toisin. <:1 Oon muuten kasilla.

BlueDaylight

Heti alkuun paljon kiitoksia tosi aistikkaista kirjepaperista ja kirjekuoresta! Myös tekstauskäsialasi on persoonallista ja selkeää.

Ne eivät ole mitään "pikku juttuja" varsinkin tänä aikana, kun kaikista tuuteista tulee kone-, sähkö- yms. -viestintää! Se on kyllä selkeää, mutta persoonatonta ja "tunteetonta"!

Mitä taas itse asiaasi tulee, poika ei varmaan tunne sinua kohtaan "sillai"-tunteita. Kun teillä on niin paljon yhteyttä, kyllä hän sen jo olisi ilmaissut. Ystävyys ja kaveruus ovat  kyllä ihan yhtä arvokkaita kuin eroottinen tunne. Tosin niissäkin pitää varautua siihen että nekin - jostakin syystä (tai ihan ilman syytäkin) - saattavat hiljaa hiipua ja vaihtua toisiin yhteyksiin.

Mitä tulee "melko bestiksesi" ja pojan mahdollisiin suhteisiin, se varmaan on ihan kokonaan heidän kahden välinen asia - ellei sitten toinen tai kumpikin pidä sinua "uskottunaan" ja siinä mielessä kerro asiasta sinulle.

 

JiiPee 2/08

Hei!

Mulla on yks probleema. Mä tykkään yhestä pojasta meidän luokalla, mutta mä en ikinä uskaltais kertoo sille, että mä tykkään siitä, tai pyytää sitä mihinkään. Kirjekään ei onnistu, koska jos sen pistäis sen pulpettiin tai reppuun, se ei taatusti löytäis sitä, koska sen tavarat ovat aina hujan hajan. Mikä neuvoksi?

mulla_on_ongelma

Sanot, että et uskalla kertoa pojalle tunteistasi, et liioin kirjoittaa etkä ehdottaa tapaamista jossakin. Siinäpä taitaa jo ollakin asian ydin! Rakennat tälle yksinkertaiselle asialle kehyksiä, kuten että poika ei löytäisi mahdollista kirjettäsi. Se on ihan viisasta. Tämä oletettu tekosyy auttaa sinua kuvittelemaan, että yhteydenotto kyllä olisi mahdollista, mutta poika on sellainen jne... Näin voit viipyä niinsanotussa "etärakkaudessa". Ja miksi on niin!?

Siksi, että itse et vielä ole varttunut tunteesi toteuttamiseen. Se on ihan luonnollista. Asia kyllä koko ajan etenee sinussa. Kun sitten olet "valmis", niin toteutat yhteydenoton lähinnä jollakin seuraavista tavoista:

Kirje, sanallinen kertominen pojalle, että haluaisit tutustua häneen lähemmin. Ehkä luontevimmin se tapahtuisi ehdottamalla tapaamista diskossa tai jossain muualla, voisit pyytää häntä tulemaan kotiisi kuuntelemaan musaa tai katsomaan jotakin videota. Keinot kyllä löytyvät sitten, kun itse olet valmis ottamaan yhteyttä.

Mitään näistä et nyt uskalla tehdä. Älä siitä huolehdi! Nyt on aika elää "etärakkauden" tunnelmissa. Ne ovat ihania tunteita, vaikka eivät vielä johdakaan sen pitemmälle.

 

JiiPee 1/08

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja