Alle on koottu Jiipeenetin sivuilta löytyviä jouluaskarteluvinkkejä. Voit jakaa myös oman vinkkisi kommentoimalla tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

jiipeenetin jouluaskarteluja

 

Väestörekisteristä tuli ilmoitus, jonka mukaan tietokoneet olivat menneet sekaisin. Siksi jokaisen piti lähteä syntymäkuntaansa ilmoittautumaan, jotta ihmisten tiedot saadaan taas kuntoon.

jouluevankeliumi 5

 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tietokoneet menivät sekaisin ja sattui siis aika kauan sitten. Niinpä Joosekin lähti Marin kanssa kohti mummulaa. He matkustivat ensin linja-autolla, sitten junalla.

Joose oli puuseppä ja hänellä oli oma yritys, jossa hän oli enää ainoa työntekijä. Muut työpaikat olivat menneet kaukomaille, halvemman työvoiman vuoksi. Mari odotti vauvaa, mutta hän oli niin nuori, että hän saisi sitten aikanaan vain ihan pienen äitiyspäivärahan. Onneksi luvassa oli sentään äitiyspakkaus!

Kun Mari ja Joose saapuivat kotimaisemiin, alkoi synnytys. Kaupungin sairaalaa oli juuri supistettu rahan säästämiseksi, synnytysosasto siirretty isompaan kaupunkiin ja terveyskeskus oli illalla jo kiinni.

Ulkona satoi räntää. Nuorelle parille tuli kiire löytää paikka, jossa vauva voisi syntyä. Lopulta bensa-aseman pitäjä sanoi, että he voivat mennä kahvilan takaosaan, jossa ei juuri silloin ollut muita. Hän hihkaisi apuun myyjän, joka oli jo kolmannessa ammatissaan, mutta oli ollut sairaanhoitajana ja osasi auttaa synnytyksessä.

 

jouluevankeliumi 3jouluevankeliumi 4

Ystävällinen bensiksen pitäjä auttaa hädässä. Synnytyksen aika tuli...

 

Siellä lapsi syntyi, bensa-aseman pöytien välissä. Ikkunan takana tapahtumaa ihmettelivät tyttöjen skootterit ja poikien maastopyörät sekä aikuisten kuraiset autot ja muutama rekka. Yksinäinen vanhus pelasi kolikkoautomaattia, oli pelannut pitkään.

Joose pesi vauvan lämpimällä vedellä ja puki hänelle hätävaroiksi mukaan otettuja käytettyjä vauvanvaatteita. Mari otti pikkuisen syliinsä. Äsken sattui, nyt oli hyvä olla.

Samana iltana lähistöllä oli porukka nuoria keräämässä yhteisvastuukeräystä. Joku heistä sai tekstarin: "Hei ei paniikkia! Viivana bensikselle katsomaan vastasyntynyttä! Se on Vapahtaja! Siellä se on bensiksen ikkunan vieressä, sen nimi on Kristus."

 

jouluevankeliumi 2

 

Niin nuoret hyppäsivät pyörilleen ja lähtivät katsomaan vauvaa. He löysivät Marin ja Joosen ja vauvan, joka nukkui isossa pahvilaatikossa, jossa oli ollut pakasteruokia. Nuoret kertoivat tekstarista, joka oli tullut tuntemattomasta numerosta ja kaikki olivat siitä ihan ihmeissään, sillä kukaan bensiksellä ei sitä ollut lähettänyt. Maria asia mietitytti pitkään. Mutta nuoret lähtivät ja kertoivat joka puolella siitä mitä olivat nähneet ja kuulleet ja laittoivat kaiken YouTubeen ja Facebookiin ja kaikkialle.

 

jouluevankeliumi 1

 

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan on meille niin tuttu, että emme aina huomaa ihan kaikkea siitä:

Jeesuksen vanhemmat ovat köyhiä, heillä oli oikeasti vaikeaa. Evankeliumin kauneus hämää meitä. Betlehemissä tapahtui lopulta jotain, mitä ihmetellään vielä tänäkin päivänä. Moni taiteilija on sijoittanut Jeesuksen syntymän taiteilijalle itselleen tuttuihin oloihin, vaikkapa keskiajan hollantilaiseen talliin. Minä sijoitin äskeisessä Jeesuksen syntymän sellaiseen paikkaan, joka minusta oli sopivan arkinen. Millaiseen paikkaan Jeesus sinun mielestäsi syntyisi, jos hän syntyisikin tänä vuonna Suomessa? Lue evankeliumi, Luukas 2:1-20, kaikessa rauhassa ja koeta nähdä kaikki tapahtunut mielessäsi. Saatat huomata, että jätin joitain yksityiskohtia pois tai lisäsin jonkin pienen asian.

 

Kiitos: ST1 Sonkajärvi, nuoret: Riina Remes (Mari), Riikka Partanen (todistaja), Titta Heiskanen (todistaja), Krister Raerinne (Joosa), Eemeli Rytkönen (ihmettelijä ulkona) ja Jesse Keränen (mopomies).

 

Kuvat: Hannu Keränen

Piparien tuoksu leijuu huumaavana Pekan nenään hänen koristellessaan joulukuusta. Äiti ja Paula leipovat keittiössä parhaillaan täyttä häkää viimeisiä joululeipomuksia. Kaikilla on kiire, sillä koko suku on illalla tulossa Virtasille jouluaattoa viettämään.

joulutarina

Pekka odottaa innolla iltaa, sillä joulua juhlimaan on tulossa myös Jouni-serkku aina Ivalosta asti. Pekka ei ole nähnyt Jounia sitten isomummin 90-vuotisjuhlien. "Oli juhlissa vipinää ja vilskettä kun minä ja Jouni juoksimme hippaa ympäri juhlataloa", muistelee Pekka. Isomummilla oli siinä katsomista kun Pekka kirmaa Jouni perässään ovesta sisään ja ulos. Hyvä kun mummi ei sydänkohtausta saanut poikien villiä menoa seuratessa.

Kaiken kiireen keskellä Musti alkaa vinkua ja raapia ovea. "Pekka, voisitko lähteä Paulan kanssa viemään Mustia ulos", äiti huutelee keittiöstä ja havahduttaa Pekan mietteistään. Pekka kiinnittää tähden kuusen latvaan. Sitten hän rientää pukemaan takkia päälle. Musti ramppaa eteisessä malttamattomana Pekan ja Paulan kiskoessa kenkiä jalkaan.

Viimein Mustin pään läpi sujahtaa panta ja odotettu lenkki pääsee alkamaan. Musti tassuttaa lumista polkua pitkin. Se nostaa koipea portin pieleen jättäen terveisensä muille koirille. Kotiportilta Musti suuntaa lähimetsään päin Paulan pitäessä taluttimesta kiinni. Metsätietä kulkiessaan Pekka ja Paula juttelevat iloisesti tulevista illan juhlista.

Yhtäkkiä Musti valpastuu ja alkaa kiskoa lumihangessa yhä syvemmälle metsään. Paulalla on täysi työ pitää taluttimesta kiinni. Pian hänen otteensa Mustin taluttimesta irtoaa ja Musti lähtee talutin perässään roikkuen kirmaamaan kadoten nopeasti näkyvistä.

Paula pelästyy aivan kamalasti Mustin kadottua ja pillahtaa itkuun. Pekka yrittää lohdutella häntä ja lainaa nenäliinaa. Sen jälkeen he rientävät Mustin perään. Mustin tassunjälkiä hangessa on helppo seurata. Jäljet jatkuvat ja jatkuvat yhä syvemmälle metsään. Pekka huhuilee Mustia nimeltä, mutta luovuttaa pian.

"Musti haukkuu jossain kaukana", kuulee Paula. Sisarukset kiristävät tahtia ja näkevät kaukana pienen mökin. Lähemmäksi tultuaan he huomaavat mökin olevan varsin vaatimattoman näköinen hirsistä rakennettu erämaakämppä. Mökin pihalla Musti haukkuu kovaäänisesti.

Paula juoksee ensimmäisenä mökin pihaan. Musti heiluttaa häntää tunnistaessaan tulijan. Mustin vieressä hangessa makaa vanha mummeli. Mummelilla on jalka omituisessa asennossa ja hän voihkii hiljaa. Paula ja Pekka auttavat mummelia nousemaan ja kantavat hänet mökin ovesta sisään sängyn reunalle. Mökki on sisäpuoleltakin varsin vaatimaton. Mökki koostuu yhdestä huoneesta, jossa on vain sänky, kamiina, pöytä ja tuoli.

Mummeli kertoo hakeneensa ulkoa vajasta polttopuita. Takaisin tullessaan hänen halkolastinsa romahti ja hän kompastui pudonneeseen halkoon. Pekka kuuntelee mummelin tarinan ja soittaa sitten hätäkeskukseen tilatakseen mummelille kyydin sairaalaan. Mummeli on hyvin kiitollinen henkensä pelastajille. Pelkässä aamutakissa hän olisi jäätynyt melko nopeasti hankeen. Mummeli antaa sisaruksille sanomalehdistä käärityn paketin ja vannottaa avaamaan sen vasta kotona.

Pian ulkoa alkaa kuulua rajalaitoksen helikopterin ääntä. Pekka viittoilee kopteria laskeutumaan mökin taakse aukiolle. Kopteri laskeutuu pöllyttäen lunta katselijoiden päälle. Kopterista hyppää ulos lentäjä ja lääkäri paarien kanssa. Pekan avustuksella mummeli saadaan paareille makaamaan ja paarit helikopteriin. Sisarukset vilkuttavat kopterin lähdettyä lentoon.

"Miten me päästään täältä kotiin?" pohtii Pekka ääneen. Onneksi Musti osaa tien kotiin, josta kinkun tuoksu jo kantautuu. Kotona Paula avaa mummelin antaman paketin. Paketista paljastuu punainen kukkanen: amaryllis. Liekö amarylliksessä ollut taikaa, mutta Jouni-serkun tullessa vieraisille meno ei ole läheskään niin villiä kuin isomummin syntymäpäivillä. Kaikilla on lämmin ja iloinen joulumieli joulupöydässä, jota amaryllis koristaa.

 

tarina jannittavasta jouluaatosta

 

Kuva: Tarmo Ylhävuori

Sinä iltana satoi lunta. Se ei ollut mitään uutta, sillä lunta satoi jo kolmatta päivää. Pihoihin alkoi ilmestyä lumiukkoja, lumilyhtyjä ja linnan muureja.

Aikuiset kolasivat lunta kasvot punaisina. Kummallista kyllä, kuului aika vähän nurinaa, vaikka lumityöt olivat hikistä puuhaa. Se johtui varmaan siitä, että joulu oli jo nurkan takana. Valkoinen joulu siinteli monen mielessä.

tahtonen taivahanMaria, Esteri, Tuomas ja Luukas olivat Maten, Ekun ja muiden kerholaisten kanssa matkalla kohti kirkkoa. Oli syksykauden
viimeinen kerho. Se pidettiin kirkossa ja sinne olivat tulossa kaikki Saarikylän seurakunnan kerholaiset. Niin heidän seurakunnassaan oli ollut tapana jo monta vuotta.

Mariaa jännitti. Heidän kerhonsa vuoro oli olla joulukuvaelmassa ja hän sai olla Maria. Esteri oli enkeli, Luukas oli Joosef ja Tuomas oli yksi paimenista. Matte ja Ekku toimivat lukijoina. Heillä oli hieno idea. Kun olisi kuvaelman vuoro, valoja himmennettäisiin ja heillä kaikilla olisi kynttilät kädessä. Ne sytytettäisiin sitä mukaa, kun tapahtumat etenisivät. Kuvaelmaa
oli harjoiteltu ja nyt olisi h-hetki.

Sakastissa kävi melkoinen kuhina, kun puettiin vaatteita päälle. Matte ja Ekku auttoivat parhaansa mukaan. Luukas kiristi Tuomaan päänauhaa ja ehti laittaa siihen umpisolmun.

– Kiristää, kiljaisi Tuomas.

– Mikä? kysyi Luukas.

– Tää naru, ota se pois, pyysi Tuomas.

– Se on umpparissa, sanoi Luukas.

– Ihan sama, vaikka kumpparissa, mutta ota se pois.

– En saa, sanoi Luukas jo vähän hätääntyneenä.

Silloin Ekku huomasi tilanteen ja tuli apuun.

– Rypistele naamaasi, pyysi Ekku Tuomasta.

– Mitäh?

– Rypistele naamaasi, pyysi Ekku uudestaan.

– Selvä.

Ja niin Tuomas rypisteli ja rypisteli. Hän ei tiennyt, että rypistelikö hän enemmän Luukkaalle vai siksi että pääsisi narusta eroon, mutta rypistely toimi. Naru hellitti ja irtosi. Hetken aikaa oli otsassa punainen rantu, mutta se hävisi nopeasti.

Oli aika mennä kirkkosaliin. Heidän tehtävänään oli olla valmiina paikoillaan, kun kerholaiset tulivat sisään. Vaikka jalat vähän puutuivat, niin oli hyvä olla omalla paikallaan. Kerholaiset rauhoittuivat tullessaan, kun oli jotain mitä katsella.

Kirkkohetki alkoi. Kynttilät syttyivät alttarille, Nyt sytytämme kynttilän -laulun kaikuessa kerholaisten suusta. Tontinkulman kerholaiset lauloivat ja soittivat. Sitten olikin jo kuvaelman aika. Ja juuri silloin, koko kirkosta sammuivat kaikki valot. Vain alttarilla olevat 3 adventtikynttilää paloivat. Ensin oli kuhinaa ja kahinaa ja vähän rauhatonta. Joitakin taisi vähän pelottaakin. Mutta pelko hävisi, kun kerholaiset huomasivat mitä edessä tapahtui. Valkoisiin pukeutunut enkeli lähti omalta paikaltaan, meni alttarille ja otti sieltä omaan kynttiläänsä tulen. Kynttilän valossa hän palasi takaisin paikalleen. Hänen kulkiessaan hämärässä kirkossa tuli olo, että aika meni taaksepäin ja he olivat koko kirkkokansa paimenten kanssa kedolla, kun enkeli ilmestyi heille.

– Minä ilmoitan teille suuren ilon, sanoi enkeli. – Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Tämä on teille merkkinä: löydätte vastasyntyneen, joka makaa kapaloituna seimessä, sanoi Esteri-enkeli rauhallisella mutta kuuluvalla äänellä.

Esteri antoi valon paimenten kynttilöihin, jotka ihmettelivät tapahtunutta. Valo annettiin Ekulle ja Matelle, jotka jatkoivat tekstin lukemisella ja kuvaelma sai jatkua loppuun asti. Sillä aikaa suntio oli kääntänyt kirkon kaikki valokatkaisijat pois asentoon. Mitä niitä pitämään päällä, jos katkos olisi pitkä. Syttyisivät vielä, kun kirkossa ei enää olisi ketään. Kuvaelma oli lopussa. Jäljellä oli enää Ekun omat ajatukset joulun sanomasta.

–Tähti on teille merkkinä, kerrottiin itämaan tietäjille. Tähti on merkkinä myös meille. Kun katselemme taivaan tähtiä, niin ne muistuttavat meitä joulun tapahtumista. Erityisesti siitä, että meille syntyi kuningas, jolle me kaikki kelpaamme juuri sellaisina kuin me olemme.

Ja silloin syttyi kuusen latvassa oleva iso tähti. Se oli kuin ihme. Juuri oikealla hetkellä, muistuttamaan kaikkia kirkossa olijoita joulun sanomasta. Hyvällä mielellä lähdettiin kirkosta pois. Tuntui siltä, kuin joulu olisi astunut etuajassa sydämen ovesta sisään, eikä se haitannut ollenkaan, sillä olihan se odotettu vieras.

Kirkossa suntio sammutteli kynttilöitä ja hymyili. Oli se hyvä, että oli unohtunut ottaa tähden pistorasia irti seinästä. Suntio katsahti ylöspäin ja kuiskasi, että KIITOS! Hän kun oli pyytänyt Jumalalta apua, kun sähköt katkesivat ja apuhan tuli. Toisinaan se tulee nopeammin kuin arvaammekaan.

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja