Viinimarjapensaasta nappasin tertun, suuhuni pistin moisen herkun. Oli siinä aromi hapokas, punainen väri koukkuna. Rastaatkin marjoja himoitsi, verkot mä asetin esteeksi.
Illalla kotia astelin, taivaan valoja katselin. Ois mua pelottanut ihan varmaan, pimeä olis johdattanut askeleeni harhaan, jollei olisi valoja taivaan, kiitos niistä Isä Taivaan!
Tuulilasin nurkkaan vesien kilpajuoksu loppunut, maaliviiva ylitetty. Ilmassa utua, usvaa, kosteaa itkua.
Hei sinä takaperin kulkeva rapu, joka yöllä möngit kohti kotikoloa. Älä meitä suotta säikähdä, on sulla pelottava ulkoasu, terävät sakset. Meillä ei!
Valo poraa koivun kylkeen viimeisen kolon. Siristän silmiä kohti aurinkoa. Haikeana hyvästelen kesäystävän.
Auringon hiipuva valo hyvästelee meidät, elokuun hämärä kietoo syliinsä. Kuiskaa hiljaa hyvää yötä!
Kuvat: Tiitus Hopia. Tekstit: Päivi Hopia