Seilasin lautalla Suomenlinnaan, laukaisin kameralla kuvia, sepä vasta oli suurta huvia. Valtava oli tuo sinivalkoinen paatti, eikä sen pelastusvenekään ole mikään naatti.
Oli kirkko Suomenlinnassa oma, siellä alttaritaulu oli luonnonsoma. Istui muutama penkeissä kovissa, kova vilske kävi takaovissa.
Näytti vahvoilta Suomenlinnan muurit, eivät niitä murtaneet edes tykit suuret. Tosin opin, ettei Suomenlinnassa ole linnaa, pelkkä linnapiha, ja niitä tositoimin puolusti, nuo entisaikain sotilaat!
Näkyi monta uljasta purjetta, minä kaihoten katselin merta. Pilvet mukavasti purjehti, silmieni eessä meri hauskasti liplatti.
Paluumatkalla kohti Kauppatoria, vielä ihailla voin kauniita maisemia. Olo oli kuin purjehtijalla, oispa mullakin jolla alla.
Vesi tyrskyi ja poreili, kun lautta meitä kohti rantaa ajeli. Ei mua kuitenkaan pelottanut, oli laivassa hyvä miehistö. Jäi tämä pieni retki mieleen, ei mikään mennyt pieleen.
Kuvat: Tiitus Hopia. Tekstit: Päivi Hopia