Marraskuussa satoi ensilumi, valaisi ja peitti maan, valoa näin tuli. Oli veneet käännetty, järvi aivan tyyni, silmä aivan lepäsi, tässä kaikki vaikeni.
Lumi kertyi kenkiin, heräsi ja jäi henkiin. Jos mä sujahtaisin sisälle, lumi menisi vesikerälle.
Kuollutta, ankeaa, pensaan oksia, kankeaa. Suru on kesän poismenosta, vaikea on iloita loskanharmaasta.
Seassa vihreän sammaleen, nähdä voit aarteen valkoisen. Huurretta, kiillettä, kimaltavaa, tulisipa vankka peite!
Ruskeaa, maatunutta, ikivihreää, liikettä. Valon, varjon vuorottelua, marraskuun mielentila.
Kuvat: Tiitus Hopia. Tekstit: Päivi Hopia
