HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Olimme menossa vaimoni Elinan kanssa kylään Puskiniin, pieneen kaupunkiin Pietarin eteläpuolella. Burjatiasta kotoisin oleva aviopari oli saanut uuden kodin. Olimme tutustuneet heidän alettuaan käydä kirkossa.

burjatialais venalaista vieraanvaraisuutta 1

 

Burjatia sijaitsee Baikal-järven ja Mongolian välissä Aasiassa, siis Venäjällä, mutta kaukana Pietarista. Burjaatit ovat uskonnoltaan yleensä buddhalaisia tai shamanisteja. Monet heistä ovat muuttaneet muualle Venäjälle, niin tämäkin pariskunta.

Oli pimeä ilta. Perheen isäntä tuli meitä parkkipaikalle vastaan. Hän tervehti sanomalla "Zdrastvuijte", mikä tarkoittaa "Hyvää päivää". Samalla hän kätteli minua. Venäjällä miehet aina tavatessaan kättelevät, vaikka olisi minkälainen kiire. Naisia ei yleensä kätellä.

Astuimme kerrostalon hissiin ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Siellä oli jo kodin ovi auki ja perheen emäntä odotti meitä. Me sanoimme: "Dobrij vetsher (hyvää iltaa)." Hän vastasi samoin sanoin, mutta burjatian kielellä. Venäjällä asuu kymmeniä eri kansoja, joilla on omat kielensä. Osoittaessaan vieraanvaraisuutta kaikki käyttävät mielellään myös omaa kieltään venäjän lisäksi.

Emäntä jatkoi venäjäksi: "Dabro pazhalavat", se on "Tervetuloa". Vaimoni antoi hänelle pienen lahjan. Kylään tulijalla täytyy aina olla lahja mukana. Myös kukkia voi antaa, mutta niitä täytyy olla pariton määrä. Parillisen määrän voi viedä vain hautajaisiin. Ja jos vie kukkia vaimolleen hääpäivänä, niin niitä täytyy olla sylillinen. Silloin ei lasketa, mitä kukat maksavat. Keväisenä naistenpäivänä taas kaikkien miesten tulee ostaa kukkia kohtaamilleen naisille.

Isäntä jatkoi: "Tässä on teille tossut." On tärkeää, etteivät vieraan varpaat palele. Meilläkin on kotona iso kasa lämpöisiä tossuja vieraita varten.

Vaihdettuamme kuulumiset emäntä palasi keittiöön ruuanlaittoon ja isäntä lähti naapuriin hakemaan lisäväkeä aterialle. Ystäviemme sukulainen ohjasi meidät tietokoneen viereen ja alkoi näyttää kauniita kuvia Baikal-järveltä ja Burjatian pääkaupungista Ulan-Udesta. Ja kehumista riitti. Meistäkin alkoi tuntua, että Burjatia on maailman kaunein ja ihanin paikka. Jokaiselle kansalle oma kotiseutu on sittenkin se kaikkien paras paikka maailmassa.

 

burjatialais venalaista vieraanvaraisuutta 2

 

Sitten meidät ohjattiin ruokapöytään. Naapurikin oli tullut ja muutama muu vieras. Pöytä oli pieni tai oikeastaan siinä oli kaksi pientä pöytää. Suomessa pöydän ympärillä olisi ollut korkeintaan kahdeksan ihmistä. Meitä taisi olla 15. Lauloimme ruokalaulun. Ruuan ääneen siunaaminen on tärkeä toimitus jokaisessa kristityssä kodissa.

Tarjolla oli tietysti burjatialaista kansallisruokaa. Oli paljon erilaisia salaatteja. Pääruokana oli jauhelihalla täytettyjä suuria pelmenejä. Isäntä valitteli, ettei Pietarista tahdo saada yhtä hyvää lihaa kuin Burjatiasta, mutta nyt hän oli onnistunut. Ruoka nautittiin teen tai "kompotin" eli mehun kanssa. Ruoka oli äärettömän hyvää ja emäntä teki sitä koko ajan lisää. Vaikka me kaikki söimme itsemme täyteen, niin ruokaa jäi pöytään vielä vaikka millä mitalla. Vieraanvaraisuus oli ylenpalttista. Kyllä me tiesimme, että ruokaan oli mennyt perheen monen viikon säästöt. Mutta tiesimme, ettei se heitä haitannut, kunhan vain vieraat olivat tyytyväisiä.

Sitten me pidimme raamattu- ja keskustelupiiriä. Puhetta riitti, hiljaista hetkeä ei tullut, monet puhuivat yhtä aikaa toistensa kanssa. Kohteliaisuuteen ei täällä kuulu olla puhumatta toisen päälle. Päinvastoin. Muistan, kuinka eräs mies hermostui minuun, kun minä vain kuuntelin häntä ja olin kaikesta samaa mieltä. Minun olisi pitänyt puhua päälle ja olla eri mieltä, niin hän olisi ollut tyytyväinen.

Ennen kotiinlähtöä meidät istutettiin vielä toisen kerran ruokapöytään. Joimme teetä ja kenen vatsa vain salli, hän vielä kerran nautti pöydän herkkuja.

Kello oli lähellä yhtätoista, kun vihdoin kiitimme ja toivottelimme toisillemme "Da svidanija (näkemiin)", "C Bogom" (Jumala kanssasi)" ja "Vsivo Dobrava (Kaikkea hyvää)". Venäjän kielen sanalla jäähyväiset on muuten hieno historia. Se on alun perin tarkoittanut suunnilleen "Annathan anteeksi".

Kello taisi olla jo yli puolenyön, kun tulimme kotiin. Mutta ei se mitään. Venäjällä se on ihan normaali nukkumaanmenoaika.

 

Venäjän lähetti

Pietarin alueella asuu yli tuhat burjaattia. Suomen Lähetysseura tukee Inkerin kirkon tekemää työtä heidän keskuudessaan. Työn tarkoituksena on tutustuttaa burjaatteja kristilliseen uskoon. Yleensä se tapahtuu burjaattien omissa kotiryhmissä, joista tie sitten johtaa kirkon paikallisiin seurakuntiin. Pietarin burjaattien yhteydet Burjatiassa asuviin sukulaisiin ovat hyvin tiiviit. Näin evankeliumi välittyy myös burjaattien omille kotiseuduille. Tavoittava työ uusien kansaryhmien parissa on tällä hetkellä Suomen Lähetysseuran strategian painopisteitä.