Jiipeenetillä on kummilapsia Botswanassa. Francistownin lukutaitoluokka kokoaa tavallisesta koulusta pois pudonneita, ja heitä tuetaan pääsemään kouluun takaisin. Lähetysseuran työntekijä Marja Alastalo haastatteli koululaisia Francistownissa siitä, mitä seurakunta heille merkitsee.
Tsholofelo
on 13-vuotias Mahuben ala-asteen 6.-luokkalainen poika. Hän alkoi tulla mukaan seurakunnan toimintaan Francistownin seurakunnan silloisen kirkkoherra Mayflyn pojan kanssa. Tsholofelo osallistuu sunnuntaisin pyhäkouluun, missä hän erityisesti pitää Raamatun opetuksesta. Hän on huomannut, että se auttaa häntä tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa niin koulussa kuin kotona. Viikolla hän käy Toivon Paikan tiloissa syömässä lounaan ja tekemässä koulutehtäviä.
- Seurakunta merkitsee minulle paljon. Saan seurakunnan tiloissa toimivalta Toivon Paikka -ohjelmalta sen mitä tarvitsen. Minulle on myös tärkeää se, että täällä seurakunnassa on ihmisiä, jotka rukoilevat puolestani niin että voisin pärjätä hyvin myös koulussa, toteaa Tsholofelo.
Jos jotain voisi toivoa, toivoisi Tsholofelo että seurakunta ostaisi pyhäkoulutilaan lisää pöytiä. Pyhäkoululaisia on kannustettu tulemaan kirkkoon kavereittensa kanssa ja, kun he niin tekevät, loppuu pöytätila joskus kokonaan.
Sihle
("se on kaunis") on 13-vuotias Mahuben ala-asteen 7.-luokkalainen tyttö. Hän tutustui ensimmäistä kertaa Francistownin luterilaiseen keskukseen ollessaan kummioppilaspaikalla Masasin päiväkodissa. Silloin hän oppi näkemään, että tiloissa toimii myös Toivon Paikka -ohjelman lisäksi varsinainen seurakunta. Juteltuaan äidin kanssa ja äidin kannustuksella alkoi Sihle osallistua sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin ja käydä ahkerasti pyhäkoulua.
- Minä pidän kovasti Jumalan Sanasta. Niin kotona kuin pyhäkoulussakin se on minulle kaikkein mieluisinta. Voin puhua yhdestä jakeesta pitkään, toteaa Sihle. - Olen oppinut seurakunnassa paljon kaikenlaista. Yksi tärkeä asia, jota olen oppinut, on yhteistyö toisten ihmisten kanssa.
Sihlen toive olisi, että kaikkien pyhäkoululaisten syntymäpäivät tulisivat huomatuksi kirkossa ja voisivatpahan he saada vaikka pienen lahjankin silloin...
Baboloki
on 13-vuotias 7.-luokkalainen poika. Hän tuli kirkkoon serkkunsa kehoituksesta. Serkkupoika oli huomannut, että Baboloki ei touhua mitään sunnuntaisin ja rohkaisi häntä tulemaan jumalanpalvelukseen. Tänä päivänä Baboloki osallistuu ystäviensä kanssa jumalanpalvelukseen ja saarnan aikana siirtyy pyhäkouluun.
Babolokin mielestä kaikkein hauskinta pyhäkoulussa ovat pelit ja leikit. Näissä leikeissä opetetaan myös Jumalasta ja Jeesuksesta. Mukavin leikki onkin Jeesuksen nimestä kertova leikki.
Maretha
on 14-vuotias 7.-luokkalainen tyttö. - Tutustuin luterilaiseen kirkkoon monta vuotta sitten. Silloin Toivon Paikan työntekijät tulivat kotiimme ja kutsuivat minut ja sisarukseni kirkolle lukutaitoluokkaan. Siellä sain ruokaa ja oppia, toteaa Maretha. - Jossain vaiheessa sitten tajusin, että saamani apu ei tulekaan varsinaisesti Toivon Paikasta, vaan se tulee Jumalalta Toivon Paikan kautta. Silloin totesin, että minun täytyy alkaa käydä kirkossa. Setswanaksi sanomme "Modimo ga a fe ka letshogo" eli Jumala käyttää ihmisiä välittämään apua.
Pyhäkoulussa käyvä Maretha pitää kovasti opetuksesta ja kaikista pyhäkoulun aktiviteeteista. - Jumala on luonut meidät ja Hän tuntee meidän kaikki ongelmamme, niinpä Häneltä saamme avun, sanoo Maretha.
Esetere
on 19-vuotias. Hän on kaksivuotisen lukion ensimmäisellä luokalla. Minä tulin tuntemaan luterilaisen kirkon Toivon Paikka -ohjelman kautta. Toivon Paikka auttoi ensin äitiäni ja sitten myöhemmin myös minua. Eräänä vuonna, kun olin mukana Toivon Paikan leirillä, silloinen pastorimme David Titus esitteli meille seurakunnan toimintaa ja rohkaisi meitä tulemaan mukaan. Niinpä aloin käydä kirkossa ja pyhäkoulussa, missä minulle opetettiin Jumalan Sanaa ja kasvoin hengellisesti. Viime vuoden marraskuussa minut kastettiin ja konfirmoitiin tämän seurakunnan jäseneksi, kertoo Esetere.
Nyt Esetere on mukana nuorten tapaamisissa lauantaisin ja osallistuu sisarustensa kanssa jumalanpalveluksiin sunnuntaisin. Sisarukset ovat vielä pyhäkoululaisia, mutta ehkä eräänä päivänä heidätkin kastetaan Jumalan perhekuntaan.
- Seurakunta merkitsee minulle paljon. On mukava tulla tapaamaan kirkolle seurakuntalaisia ja oppimaan lisää siitä miten Jumala haluaa meidän elävän. Saan seurakunnan nuorilta ja pastorilta paljon rohkaisua elämääni, toteaa Esetere.
Kuvat: Marja Alastalo
Lähetystyöntekijä Marja Alastalo kertoo kirjeessään 
Oteng 20v. (isonen Tsholofelong-ohjelmassa): Suuri osa lapsista Botswanassa pitää pääsiäistä vaan vapaana juhlapyhänä, josta johtuen ei mennä töihin eikä kouluun vaan ollaan kotona – tai mennään sukulaisia tapaamaan kotikyliin. Näin minäkin ajattelin koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruudestani. Kuulin kyllä kirkossa pääsiäisen tapahtumista, mutta pääsiäisen merkitys ei oikein auennut. Viime vuoden pääsiäisenä sitten minulle kolahti pastorin sana "Jeesus on voittanut kuoleman". Ymmärsin, että jos Jeesus on voittanut kuoleman ja jos kerran me olemme Hänen kanssaan ja Jumalan kuviksi luotuja, on myös meillä voima voittaa kuolema. Siksi pääsiäinen on nyt minulle merkityksellinen juhla.
