On maanantaiaamu. Herätyskello soi kuudelta. Herään, ja tiedän että on vielä puolitoista tuntia omaa aikaa. Luen Nälkäpeliä, Alex Rideria tai muuta jännää.

koulupaiva tansaniassa

 

Monet ovat heränneet jo kauan sitten, että kerkiävät paikallisiin kouluihinsa. Itse käyn kansainvälistä koulua. Tiedän, että en voi myöhästyä, koska asun noin viidenkymmenen metrin päässä koulusta.

Syön aamupalaksi meidän puun banaaneita, voileivän ja pari palaa appelsiinia. Sitten vaihdan päälle koulupuvun. Sininen kauluspaita (lyhythihainen), jossa on meidän koulun logo rintataskuun ommeltuna; pitkät, siniset housut (saan käyttää housuja, koska olen yläasteella); ja valkoiset sukat.

Pakkaan reppuun kaikki kirjat, joita tarvitsen tänään. Pakkaan myös uinti-, ja urheilukamppeeni.

Kello on nyt 7.30, ja on vielä vartti koulun alkuun. Kävelen kouluun. Tapaan kaverini portilla. Viemme yhdessä laukkumme lokeroihimme, ja odotamme, että kello soi ja aamunavaus alkaisi.

Aamunavaus pidetään maanantaisin ja torstaisin koulun salissa. Minun luokka istuu eturiveillä, koska olemme nuorimmat yläastella. Rehtori sanoo hyvää huomenta, ja huomauttaa, että meidän vastaus ei ollut mikään paras mahdollinen. Aamunavauksessa opettajat sanovat jos heillä on jotain asiaa, esimerkiksi kuulutetaan kilpailujen voittajat tai muuta tärkeää.

 

Tiedettä, matikkaa, draamaa...

Aamunavauksen jälkeen meidän luokalla on tiedettä. Minun parhaan kaverin isä opettaa sitä meille. Opiskelemme soluista ja miten ne erottaa toisistaan. Itse en ole kovin kiinnostunut tästä, mutta sitähän en kerro kenellekään.

Tiedettä seuraa matikka. Matikkakaan ei ole minun heiniäni, en muista edes kaikkia kertotauluja ulkoa koko aikaa. Vajaan tunnin päästä soi taas kello, ja meillä on nyt vuorossa draamaa. Tästä aineesta minä pidän, sillä se on siistii. Meidän opekin on tosi hauska, ja rohkaiseva. Draamassa me tehdään ilmeitä, ja viestin välitystä kasvojen piirteiden avulla. Tämä on mun mielestäni hauskaa.

Kello soi, ja koko koulu juoksee ulos. On yläasteen ensimmäinen välitunti tänä päivänä. Koulun ravintolasta voi ostaa kaikenlaisia välipaloja. Saa myös tuoda omat kotoa. Osa oppilaista jää sisälle cafeteriaan syömään muovituolien ja -pöytien ääreen, kun muut tulevat ulos, istutaan muureille juttelemaan.

Tapaan kaverini tutussa paikassa, kuutosluokan ikkunan luona. Tässä me tarkastamme joka päivä toisiltamme. että onko seuraavan aineen läksyt varmasti tehty kunnolla. Jos on, niin kaikki hyvin, mutta muuten katsomme, onko aikaa tehdä ne äkkiä, vai pitääkö antaa olla.

 

Juoksua ja jalkapalloa

Kello soi, ja seiskaluokkien tytöillä on aika mennä vaihtamaan vaatteet liikkaa varten. Puen päälle mustat sortsit, koulun liikuntapaidan ja lenkkarit. Sitten me tapaamme liikan open salin ulkopuolella. Tänään meillä on juoksua. Me juostaan koulun ympäri (koulun ympäri juoksumatka noin 1,1 km). Ja kun kaikki ovat valmiit, menemme ala-asteen portaille venyttelemään. (Ala-asteen portaat eivät oikeastaan ole ala-asteelle kuuluvat, he vain syövät niillä koululounaansa).

Vajaa tunti kuluu, ja taas soi kello. Tällä kertaa emme vaihda ainetta, vaan meillä on tupla liikkaa. Pelaamme lopun ajan jalkapalloa (minun lempiurheilua). Koska meillä on tänään liikuntaa kuutosluokan kanssa, meitä on aika monta. Opettaja jakoi meidät neljään joukkueeseen. Meidän jalkapallokentällä on kahdet maalit, voimme kaikki pelata yhtä aikaa. Vaihdamme kaksi kertaa, että kaikki joukkueet pelaavat kerran jokaisen joukkueen kanssa. Ala-asteen lounastauko alkaa vähän ennen kuin yläasteen, joten lopulta vain me (7. luokka) pelataan keskenään. Itse minä olen taas maalivahtina niin kuin aina. Kysyn opettajalta palloa lainaksi lounastauoksi. Hän sanoo joo, koska hänestä on tärkeää, että me urheillaan.

 

Päivä pian pulkassa...

Kello soi, on lounastauko, ja menemme vaihtamaan vaatteet. Osa tytöistä käy suihkussa, mutta minä en suotta vaivaudu. Olen aina ensimmäisenä, koska kaikki muut puhuvat kauheasti. Menen lokerolleni viemään liikkakassini pois, ja huomaan apinat taideluokan edustalla. Nyt seitsemän vuoden jälkeen, en enää pelkää niitä, mutta lähden silti nopeasti pois. Käyn maksamassa kouluruokailun itselleni koko viikoksi, ja asetun sitten jonon perälle. Kouluruoka maksaa noin kuusi euroa jokaiselta joka viikko. Ruokajono on niin pitkä, että yli puolet ihmisistä jonottaa ulkona.

Astun ulos ravintolasta, lautanen ja lasi mehua käsissä. Mehun ostin 500 shillingillä, eli noin 25 sentillä. Tänään meillä on lounaaksi spagettia. Seiskaluokilla on yhteensä vain kymmenen tyttöä. Italiasta tuleva paras kaverini tuo omat eväät kotoa. Neljä muutakin kaveria tuo eväät kotoa. Se tarkoittaa, että minun lisäksi on myöskin neljä, jotka syövät koululounaan.

Puoli kahdelta lounastauko loppuu, ja me kokoonnumme luokkaan nimenhuutoa varten. Nimeni sanotaan ja vastaan, että olen täällä. Noin neljän minuutin päästä meillä alkaisi p.s.h.e (Physical, Social, Health, Education). Puhumme ystävyydestä ja sen säilyttämisestä. Ranska on kiinnostavampaa, kun me oikeasti opitaan jotakin, eikä vain puhuta ja puhuta.

Vartin yli kolme on koulu loppunut tältä päivältä. Pakkaan reppuni ja lähden koulun porttia päin. Siellä on tähän aikaan tosi tungos, kun noin sata oppilasta yrittää päästä ulos ihan yhtä aikaa. Kävelen kotiin, heitän repun sängylleni, ja rupean tekemään huomisia läksyjä...

 

Kuva: Iita Pyhtilä

Serengeti on yksi maailman luonnonpuistoista, jossa eläimet saavat olla vapaina ja elää kuten haluavat.

serengetin kansallispuisto

 

Itse olen käynyt siellä monta kertaa, ja joka kerta se on yhtä seikkailua. Tulipa sitten norsu jahtaamaan niin, että pitää peruuttaa autolla uusi maailmanennätys pitkin ryteikköä, tai pitää tehdä kilometrinen lenkki kävelypolkua pitkin kun rekka tukkii tien, tai muuta hassua, niin hauskaa se aina on!

Serengetiin mennessä pitää varautua kaikenlaiseen mahdolliseen. Pitää olla vararengas, paljon vettä ja hyttysmyrkkyä tsetsekärpästen varalta. Pitää myös muistaa ottaa kamera ja kiikarit, ja hattu tai huivi suojaamaan auringolta. Serengetin sisällä on monta hotellia, joissa voi yöllä kuulla eläinten ääniä luonnosta.

Strutsi, apina, leijona, seepra, antilooppi, norsu, kirahvi, hippo, leopardi ja krokotiili ovat murto-osa niistä eläimistä, joita Serengetissä asuu. Sarvikuonoja voi nähdä enää vain Ngorongoron kraatterissa, jonka laidalla olen käynyt – mutta en siellä sisällä. Sinne pääsee kyllä autolla, ja on sielläkin hotelleja. Siellä on pieni järvi, jossa asuu hippoja.

Monet haaveilevat pääsevänsä käymään Serengetissä edes kerran elämässään, ja säästävät siihen rahaa jopa vuosia. Turistit tilaavat oppaan safariautoineen kuljettamaan heitä hyviin havaitsemispisteisiin. Leijonat asuvat isoilla kivillä ja hipot järvissä. Serengetissä riittää nähtävää...

 

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja