HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Tänään herätys oli melkoisen aikaisin, nimittäin puoli neljältä. Söimme aamupalan ja lähdimme puoli viideltä bussilla kohti Keflavikin lentoasemaa.

leirikoulu islantiin 26

Komeat olivat näkymät lentokoneen ikkunasta.

 

Kentällä oli itsepalvelusisäänkirjautuminen, jossa minulla oli vähän ongelmia ehkä siksi, että se oli englanniksi. Laite kun väitti, että minulle ei ole varattu lentoa. Oli vähän sellainen tunne, että nyt varmaan joudun jäämään tänne Islantiin. Onneksi laite saatiin toimimaan.

Kun laukut oli saatu hihnalle, lähdimme turvatarkastukseen, jossa siinäkin tuli ongelmia. Reppuni jouduttiin penkomaan kokonaan läpi, mutta ei siellä mitään ylimääräistä ollut, pelkkiä tuliaisia kotiin ainoastaan, ostin muun muassa islantilaista ruisleipää, joka tuoksui hurmaavalle. Turvatarkastuksessa kysyttiinkin leivästä, onko se minun lempileipääni, kun sitä täytyy Suomeen asti rahdata!

Menimme ostamaan vielä viimeiset tuliaiset lentokentän taxfreestä ennen kuin oli aika nousta koneeseen. Kun lentokone nousi, vähäisten pilvien ansiosta oli huimat näkymät. Alhaalla näkyi lumihuippuisia vuoria ja kimmeltävää vettä.

Matka meni hyvin lukuun ottamatta paria ilmakuoppaa. Oikeastaan matka meni jopa liiankin nopeasti. Kun oli saanut laukkunsa noudettua, saikin jo lähteä kohti kotia.

 

Leirikoulun jälkeen

Nyt leirikoulun jälkeen täytyy sanoa, että tulen kaipaamaan Islantiin. Siellä oli niin kivaa ja maisemat olivat hienoja. Ei voi muuta kuin miettiä, miltä maisemat näyttävät talvisin. Nyt hassuinta oli ehkä se, että Suomessa kevät oli jo alkanut, mutta Islannissa ei ollut edes niissä harvoissa puissa lehtiä.

Ainut huono puoli oli Islannin kalleus. Matkaan hujahti rahaa ihan tuosta noin vain, vaikka olisi sitä voinut halvemmallakin päästä.

Parasta leirikoulussa oli yhdessäolo luokan kanssa. Matkalla opin ehkä paremmin tuntemaan luokkakaverini. Lisäksi ohjelma oli jotain sellaista, mitä en toivottavasti tule koskaan unohtamaan.

 

Kuva: Pinja Ylhävuori