Neljäntenä päivänä Kathamandussa pääsimme vierailemaan Faith-kuntoutuskeskussa, jossa nuorimmat asukkaat ovat vain 14-vuotiaita.

Iltapäivä kului mukavasti auringonpaisteessa soitto- ja lauluesityksiä kuunnellen.

Faithissa autetaan huume-, alkoholi- ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Hoitomuotona käytetään lääkkeiden sijaan akupunktiota, jossa hyvin ohuita neuloja pistetään tarkkoihin pisteisiin korvalehdissä.

Saapumisiltanamme vietettiin Faithin yksivuotissyntymäpäiviä, joita varten sekä piha-aluetta että sisätiloja oli koristeltu. Kankaassa lukevat koristelijoiden nimet.

Pihalla oli mahdollisuus pöytätenniksen pelaamiseen.

Viikko-ohjelma Faithissa sisältää muun muassa joogaa, oppitunteja ja keskusteluja. Toipumiseen kuuluu tärkeänä osana myös yhteisöllisyys.

Kuvat: Tommi Heinäjärvi

Kathmandun matkamme viidennen päivän vierailukohteena oli down-lapsille perustettu koulu. Down-syndroomasta tietoa Nepalissa levittää DSSN (Down Syndrome Society, Nepal), jonka sivut löytyvät Facebookista.

Koulun pihalla oli mahdollisuus leikkiä, piirtää ja viettää aikaa yhdessä.

Saavuimme koulun portille...

Vuotuista ja maailmanlaajuista down-syndrooman päivää vietetään 21.3.

Lahjoina veimme muun muassa askartelutarvikkeita.

Koulun seinällä oli juliste, jossa kerrotaan down-syndrooman fyysisistä tunnusmerkeistä. Nepalin valtio ei tue koulua rahallisesti, joten toiminnan jatko on riippuvainen avustuksista ja lahjoituksista.

Iltapäivän ensimmäisessä toimintatuokiossa oma kädenjälki maalattiin seinälle. Toisena tekemisenä itsetehdystä muovailuvahasta tehtiin hahmoja, jotka muut pyrkivät tunnistamaan.

Maalia tarttui välillä muuallekin kuin kankaalle ja paperille...

Moni lapsista halusi kuvauttaa itsensä muun toiminnan ohessa.

Iltapäivä lopetettiin yhteiseen laulu-, leikki- ja soittohetkeen.

Kuvat: Tommi Heinäjärvi

Kuudentena päivänä Kathmandussa kävimme tutustumassa EPSA:n (Entire Power in Social Action) työpajatoimintaan.

EPSA on perustettu auttamaan vammaisia naisia Nepalissa. Naiset pääsevät osallistumaan työpajatoimintaan ja heille tarjotaan tarvittaessa majoittumispaikka. Valmistetuista käsitöistä saadut tuotot käytetään työpajan työskentelyolojen kehittämiseen.

Matkasimme EPSA:aan kaupungin ympäri kulkevaa ring roadia pitkin. Tien rakentaminen on vielä kesken, koska rakennusprojektiin Kiinasta saadut varat joutuivat Nepalissa vääriin käsiin.

Nepalin valtion operoima vihreä bussi, jolla taitoimme matkan. Valkoisiin pikkubusseihin verrattuna matkustustilat olivat huomattavasti väljemmät ja ikkunoistakin pystyi katselemaan maisemia.

Bussipysäkiltä oli lyhyt kävelymatka työpajaan. Katujen varsille nousee jatkuvasti uusia rakennuksia.

Sisäänkäynti EPSA:n työpajaan.

Suurin osa työpajassa työskentelevistä naisista asuu muualla, mutta kodittomille on järjestetty pieni majoitustila, joka on rakennuttu KEVA-hankkeessa (kehitysyhteistyö, vapaaehtoistoiminta ja globaalikasvatus ammatillisessa koulutuksessa) opiskelijatyönä viimeisten neljän vuoden aikana. Opiskelijat ovat myös maalanneet seiniä, korjanneet vesisäiliön ja kunnostaneet piha-aluetta. Tulevana keväänä on tarkoitus korjata monsuunin rikkomaa kattoa ja mahdollisesti tehdä EPSA:lle uudet nettisivut.

Sisätiloissa käytössä ovat vuokralla olevat ompelukoneet.

Noin kymmenkunta naista ompeli työpajan pihalla tuotteita myyntiin. Kahdeksan vuotta kestäneen toiminnan aikana yli 300 naista on päässyt työpajan kautta elämään parempiin oloihin.

Huovasta tehtyjä tuotteita on myynnissä sekä työpajassa että valikoiduissa puodeissa kauppapaikka Thamelissa.

Lahjamme työpajan naisille oli itsetehty nukke, joka ehkä toimii myös mallina uudelle tuoteidealle :)

Kuvat: Tommi Heinäjärvi

Tässä tunnelmia kymmenen päivän reissultamme Nepalin pääkaupunki Kathmanduun. Takana on nyt neljä ensimmäistä päivää.

Majoitumme Cozy Home -nimisessä perhemajoituksessa. Pariskunnan ja heidän poikansa asumistilat ovat rakennuksen alakerrassa ja matkaajille vuokrataan huoneita ylemmistä kerroksista.

Himalajan vuorten ääriviivat siintävät horisontissa.

Päivisin auringon lämmittäessä paikallinen lämpötila nousee Suomen kesää vastaaviin lukemiin, mutta yöllä ollaan vain jokunen aste nollan yläpuolella. Tammikuu on vuoden kylmintä aikaa Nepalissa ja etenkin sisätilat tuntuvat kylmiltä. Pimeys tulee laaksossa (silti noin 1300 km:n korkeudessa) sijaitsevaan Kathmanduun jo iltakuudelta, kun aurinko laskee ympäröivien vuorten taakse.

Matkasimme kauppapaikka Thameliin paikallisella pikkubussilla, jolla kyyti maksoi kahdelta hengeltä 35 rupiaa. Autot ahdetaan mahdollisimman täyteen ja matkan aikana uusia matkustajia huudetaan hyppäämään kyytiin.

Näkymä tien ylittävältä jalankulkusillalta.

Kujilla liikuttaessa siellä täällä törmää vastaavanlaisiin temppeleihin.

Kujilla myydään kaikkea ruoasta vaatteisiin ja sähkölaitteisiin.

Sähköjohdot muodostavat melkoisen sekasotkun :)

Matkamme vei paikalliseen laukkukauppaan. Samoja laukkuja myydään myös Suomessa, mutta silloin hinta on jopa nelinkertainen.

Kauppapaikkojen täyttämä Thamel on erityisesti turistien suosiossa.

Nepalissa käytetään valuuttana rupiaa. Yksi euro on reilut sata rupiaa.

Kontrasti pääkaupungin kaduilla on jyrkkä. Uudehkojen, kohtalaisen siistien rakennusten vieressä ja takapihoila voikin olla raunioita ja hökkelirakennelmia. Kuvassa moottoripyöräkorjaamo.

Kuvat: Tommi Heinäjärvi