Olimme menossa vaimoni Elinan kanssa kylään Puskiniin, pieneen kaupunkiin Pietarin eteläpuolella. Burjatiasta kotoisin oleva aviopari oli saanut uuden kodin. Olimme tutustuneet heidän alettuaan käydä kirkossa.

burjatialais venalaista vieraanvaraisuutta 1

 

Burjatia sijaitsee Baikal-järven ja Mongolian välissä Aasiassa, siis Venäjällä, mutta kaukana Pietarista. Burjaatit ovat uskonnoltaan yleensä buddhalaisia tai shamanisteja. Monet heistä ovat muuttaneet muualle Venäjälle, niin tämäkin pariskunta.

Oli pimeä ilta. Perheen isäntä tuli meitä parkkipaikalle vastaan. Hän tervehti sanomalla "Zdrastvuijte", mikä tarkoittaa "Hyvää päivää". Samalla hän kätteli minua. Venäjällä miehet aina tavatessaan kättelevät, vaikka olisi minkälainen kiire. Naisia ei yleensä kätellä.

Astuimme kerrostalon hissiin ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Siellä oli jo kodin ovi auki ja perheen emäntä odotti meitä. Me sanoimme: "Dobrij vetsher (hyvää iltaa)." Hän vastasi samoin sanoin, mutta burjatian kielellä. Venäjällä asuu kymmeniä eri kansoja, joilla on omat kielensä. Osoittaessaan vieraanvaraisuutta kaikki käyttävät mielellään myös omaa kieltään venäjän lisäksi.

Emäntä jatkoi venäjäksi: "Dabro pazhalavat", se on "Tervetuloa". Vaimoni antoi hänelle pienen lahjan. Kylään tulijalla täytyy aina olla lahja mukana. Myös kukkia voi antaa, mutta niitä täytyy olla pariton määrä. Parillisen määrän voi viedä vain hautajaisiin. Ja jos vie kukkia vaimolleen hääpäivänä, niin niitä täytyy olla sylillinen. Silloin ei lasketa, mitä kukat maksavat. Keväisenä naistenpäivänä taas kaikkien miesten tulee ostaa kukkia kohtaamilleen naisille.

Isäntä jatkoi: "Tässä on teille tossut." On tärkeää, etteivät vieraan varpaat palele. Meilläkin on kotona iso kasa lämpöisiä tossuja vieraita varten.

Vaihdettuamme kuulumiset emäntä palasi keittiöön ruuanlaittoon ja isäntä lähti naapuriin hakemaan lisäväkeä aterialle. Ystäviemme sukulainen ohjasi meidät tietokoneen viereen ja alkoi näyttää kauniita kuvia Baikal-järveltä ja Burjatian pääkaupungista Ulan-Udesta. Ja kehumista riitti. Meistäkin alkoi tuntua, että Burjatia on maailman kaunein ja ihanin paikka. Jokaiselle kansalle oma kotiseutu on sittenkin se kaikkien paras paikka maailmassa.

 

burjatialais venalaista vieraanvaraisuutta 2

 

Sitten meidät ohjattiin ruokapöytään. Naapurikin oli tullut ja muutama muu vieras. Pöytä oli pieni tai oikeastaan siinä oli kaksi pientä pöytää. Suomessa pöydän ympärillä olisi ollut korkeintaan kahdeksan ihmistä. Meitä taisi olla 15. Lauloimme ruokalaulun. Ruuan ääneen siunaaminen on tärkeä toimitus jokaisessa kristityssä kodissa.

Tarjolla oli tietysti burjatialaista kansallisruokaa. Oli paljon erilaisia salaatteja. Pääruokana oli jauhelihalla täytettyjä suuria pelmenejä. Isäntä valitteli, ettei Pietarista tahdo saada yhtä hyvää lihaa kuin Burjatiasta, mutta nyt hän oli onnistunut. Ruoka nautittiin teen tai "kompotin" eli mehun kanssa. Ruoka oli äärettömän hyvää ja emäntä teki sitä koko ajan lisää. Vaikka me kaikki söimme itsemme täyteen, niin ruokaa jäi pöytään vielä vaikka millä mitalla. Vieraanvaraisuus oli ylenpalttista. Kyllä me tiesimme, että ruokaan oli mennyt perheen monen viikon säästöt. Mutta tiesimme, ettei se heitä haitannut, kunhan vain vieraat olivat tyytyväisiä.

Sitten me pidimme raamattu- ja keskustelupiiriä. Puhetta riitti, hiljaista hetkeä ei tullut, monet puhuivat yhtä aikaa toistensa kanssa. Kohteliaisuuteen ei täällä kuulu olla puhumatta toisen päälle. Päinvastoin. Muistan, kuinka eräs mies hermostui minuun, kun minä vain kuuntelin häntä ja olin kaikesta samaa mieltä. Minun olisi pitänyt puhua päälle ja olla eri mieltä, niin hän olisi ollut tyytyväinen.

Ennen kotiinlähtöä meidät istutettiin vielä toisen kerran ruokapöytään. Joimme teetä ja kenen vatsa vain salli, hän vielä kerran nautti pöydän herkkuja.

Kello oli lähellä yhtätoista, kun vihdoin kiitimme ja toivottelimme toisillemme "Da svidanija (näkemiin)", "C Bogom" (Jumala kanssasi)" ja "Vsivo Dobrava (Kaikkea hyvää)". Venäjän kielen sanalla jäähyväiset on muuten hieno historia. Se on alun perin tarkoittanut suunnilleen "Annathan anteeksi".

Kello taisi olla jo yli puolenyön, kun tulimme kotiin. Mutta ei se mitään. Venäjällä se on ihan normaali nukkumaanmenoaika.

 

Venäjän lähetti

Pietarin alueella asuu yli tuhat burjaattia. Suomen Lähetysseura tukee Inkerin kirkon tekemää työtä heidän keskuudessaan. Työn tarkoituksena on tutustuttaa burjaatteja kristilliseen uskoon. Yleensä se tapahtuu burjaattien omissa kotiryhmissä, joista tie sitten johtaa kirkon paikallisiin seurakuntiin. Pietarin burjaattien yhteydet Burjatiassa asuviin sukulaisiin ovat hyvin tiiviit. Näin evankeliumi välittyy myös burjaattien omille kotiseuduille. Tavoittava työ uusien kansaryhmien parissa on tällä hetkellä Suomen Lähetysseuran strategian painopisteitä.

paasiainen senegalissa

senegalSenegal

Suurin osa senegalilaisista on muslimeja, joten pääsiäisen aika ei näy erityisesti senegalilaisessa elämänmenossa. Pääsiäiskoristeet eivät valtaa tavallista kotia ja suklaamunista ei yllätyksiä odotella. Katolinen kirkko järjestää pääsiäisen aikaan ristikulkueen, ja yömessut kuuluvat kristilliseen perinteeseen.

Pääsiäinen, samoin kuin joulu, on Senegalin luterilaisessa kirkossa kasteiden aikaa. Pääsiäisyön messussa kastetaan sekä lapsia että aikuisia, ja tunnelma on erityisen mieleenpainuva.

Pääsiäispäivä on virallinen vapaapäivä ja silloin syödään pääsiäisateria kirkolla jumalanpalveluksen jälkeen. Ateria on kuin mikä tahansa juhla-ateria eli riisiä ja lihaa. Pääsiäisenä Senegalissa syödään perinteisesti galahia, joka tehdään muun muassa hurjasta määrästä sokeria, maapähkinöistä ja apinanleipäpuun hedelmistä.

Pak e jam! Rauhallista pääsiäistä!

 

paasiainen venezuelassa 1

paasiainen venezuelassa 2

venezuelaVenezuela

Venezuela on roomalaiskatolinen maa, jossa meille tuttua "hiljaista" viikkoa kutsutaan Pyhäksi viikoksi. Koko viikko on vapaata koulusta, jotta perheet voisivat paremmin osallistua erilaisiin pääsiäisajan tapahtumiin. Moni ehtii piipahtaa viikon aikana myös meren rannalla virkistäytymässä.

Kaduilla näkee usein eri ikäisiä violetteihin kaapuihin pukeutuneita "Nazaretin miehelle" lupauksiaan tekeviä ihmisiä. Myös palmusunnuntain yhteydessä siunatuista palmunlehdistä tehtyjä ristejä näkyy muun muassa autojen kojelaudoilla ja virastojen ovilla.

Kirkoissa riittää kävijöitä, sillä monet perheet pyrkivät tekemään niin sanotun seitsemän kirkon vaelluksen, eli käymään seitsemässä eri kirkossa Pyhän viikon aikana. Myös erilaiset Via Crucis -tapahtumat, joissa Jeesuksen ristintietä pohditaan joko kotikirkon maalausten tai kaduilla toteutettavan näytelmäversion avulla ovat suosittuja. Luterilaisessa kirkossakin palmusunnuntaihin kuuluvat oikeat palmunlehvät sekä kiirastorstai-iltaan jalkojen pesu ja ehtoollinen. Pääsiäisaamuna jumalanpalveluksen jälkeen voi kirkon puutarhasta löytyä piilotettuja pääsiäismunia. Yleensä myös syödään joko yhteinen aamiainen tai lounas kirkolla.

 

paasiainen thaimaassa 2

paasiainen thaimaassa 3

thaimaaThaimaa

Thaimaa on buddhalainen maa ja kristilliset juhlat ovat monille siellä varsin vieraita. Pääsiäinen osuu usein samaan ajankohtaan thaimaalaisen uuden vuoden, "songkranin" kanssa. Songkran on perinteisesti thaimaalaisille se vuoden hauskin ja tärkein juhla. Silloin monet lähtevät kaupungista kotiin maaseudulle, ja perinteinen vesiseremonia, jolla on toivotettu siunausta vanhemmille, isovanhemmille ja muille tärkeille ihmisille, muuttuu riehakkaaksi vesisodaksi! Monille nuorille kristityillekin songkran on paljon tärkeämpi juhla kuin pääsiäinen.

Silti pääsiäistäkin vietetään seurakunnissa. Palmusunnuntaina monessa seurakunnassa heilutellaan ihan aitoja, usein kirkon omasta pihasta saatuja palmunoksia. Hiljaisella viikolla monet seurakunnat viettävät kiirastorstain messua. Tärkeänä osana tuota messua on jalkojen pesu: aivan kuten Jeesus pesi opetuslastensa jalat viimeisellä aterialla (Joh. 13), myös seurakuntalaiset haluavat palvella toinen toistaan samalla tavalla. Erityisen koskettavaksi tämän tekee se, että thaimaalaisille jalat ovat ruumiin likaisin, halveksittavin osa.

Pitkäperjantai, kuten muutkin hiljaisen viikon päivät, on tavallinen työpäivä, mutta moni seurakunta viettää jumalanpalvelusta illalla. Lauantai-iltana saatetaan järjestää pääsiäisyön messu. Pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa sytytetään usein uusi, suuri pääsiäiskynttilä, jos sitä ei ole sytytetty jo pääsiäisyön messussa. Sen perässä kuljetaan kulkueena kirkkoon. Joskus seurakuntalaisia saatetaan kehottaa pukeutumaan keltaisiin tai valkoisiin vaatteisiin – pääsiäisen väreihin! Pääsiäisenä on usein myös kastejuhla. Silloin seurakunnan yhteyteen liitetään uusia pieniä ja suuria jäseniä. Ja tietysti sinä päivänä myös etsitään kirkon pihalle piilotettuja kananmunia – tai saadaan niitä muuten vain lahjaksi!

Thaimaassa on yleinen oppivelvollisuus ja koulunkäynti on maksutonta. Käytännössä vähävaraisilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan, sillä koulumateriaalit, -puvut ja -matkat vanhempien on kustannettava itse. Suomalaiset kummit mahdollistavat monen thaimaalaisen lapsen koulunkäynnin.

koko joukko kuvassa

Phetburissa järjestetylle leirille osallistui 91 lasta ja nuorta sekä 25 aikuista.

 

Kummilapsia tuetaan muillakin tavoilla. Silloin tällöin heille järjestetään leiri. Viimeksi lokakuussa Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon kummilapset pääsivät leirille meren rannalle, Phetburiin. Leirille osallistui 91 lasta ja nuorta sekä 25 aikuista. Paikalle saavuttiin busseilla, pikkubusseilla ja huoltajien autoilla.

Leirin teemana oli "My Future Dreams" eli tulevaisuuden unelmani. Aiheeseen pureuduttiin piirtämällä, kirjoittamalla, keskustelemalla, osallistumalla opetukseen aiheesta ja tekemällä siitä draamaa. Leirillä askarreltiin myös joulukortit suomalaisille kummeille.

Muuna ohjelmana leirillä oli muun muassa aamuvoimistelua, meressä ja rannalla leikkimistä, meriruoan grillausta, laulua ja leikkiä. Molemmat leiripäivät päätettiin Taize-tyyliseen iltahartauteen. Nuorin leiriläinen oli 12-vuotias ja vanhin 21.

 

rannalla kelpaa leikkia

Rannalla kelpaa leikkiä!

 

Haastattelin seitsemää leiriläistä kysyen:

  1. Minkä ikäinen olet?
  2. Mistä tulit leirille?
  3. Monesko kummilasten leirisi tämä on?
  4. Millä luokalla sinä olet?
  5. Mistä sinä pidät tällä leirillä?
  6. Mikä on ollut paras juttu leirin aikana?

 

boon

Boon

  1. 15 vuotta.
  2. Ubon Ratchathanista, Koillis-Thaimaasta.
  3. Ensimmäinen.
  4. Noongchiakin koulussa.
  5. Peleistä ja leikeistä.
  6. Meri.

 

ip ja pupee

Ip (vasemmalla)

  1. 15 vuotta.
  2. Byngkaanista, Koillis-Thaimaasta.
  3. Ensimmäinen.
  4. Yläasteen kolmannella luokalla.
  5. Merestä.
  6. Iltahartaudet.

Pupee (oikealla)

  1. 17 vuotta.
  2. Byngkaanista, Koillis-Thaimaasta.
  3. Ensimmäinen.
  4. Lukion toisella luokalla.
  5. Merestä.
  6. Iltahartaudet.

 

vut kep ta ja tuuk

Vut (vasemmalla)

  1. 12 vuotta.
  2. Nonpabaakista, Koillis-Thaimaasta.
  3. Ensimmäinen.
  4. Ala-asteen kuudennella luokalla.
  5. Merestä.
  6. Pelit ja leikit.

Kep (toinen vasemmalta)

  1. 13 vuotta.
  2. Namtengistä, Koillis-Thaimaasta.
  3. Kolmas.
  4. Yläasteen ensimmäisellä luokalla.
  5. Peleistä ja leikeistä.
  6. Pelit ja leikit.

Ta (kolmas vasemmalta)

  1. 15 vuotta.
  2. Nongnokthaasta, Koillis-Thaimaasta.
  3. Toinen.
  4. Yläasteen kolmannella luokalla.
  5. Peleistä ja leikeistä.
  6. Pelit ja leikit.

Tuuk (oikealla)

  1. 14 vuotta.
  2. Nongnokthaasta, Koillis-Thaimaasta.
  3. Ensimmäinen.
  4. Yläasteen toisella luokalla.
  5. Merestä.
  6. Pelit ja leikit.

 

Piirustuksia teemalla "Tulevaisuuden unelmani"

tulevaisuuden unelmani

 

Alla olevia kuvia klikkaamalla näet piirustukset isommassa koossa.

10

9

8

7

6

5

4

3

2

1

Kuvat: Kirsi Salmela

– Kun tanssimme yhdessä käsi kädessä, yhteishenkemme kasvaa ja voimme näyttää, että olemme ylpeitä palestiinalaisesta kulttuurista. Näin totesivat palestiinalaisen Toivon koulun nuoret tanssijat, jotka viettivät viikon Suomessa Järvenpään teatterin nuorten ja Järvenpään seurakunnan vieraina.

toivon koululaisia 2

Toivon koulun kansantanssiryhmä vieraili Suomessa. Vuonna 2004 perustettuun tanssiryhmään kuuluu kaikkiaan kolmisenkymmentä nuorta 12-vuotiaista alkaen. Suomeen tulleessa ryhmässä oli 15–17-vuotiaita nuoria.

 

Suomeen saapui 12 tytön ja pojan ryhmä, iältään he ovat 15–17-vuotiaita. Järvenpään teatteri järjesti palestiinalais- ja suomalaisnuorille yhteisiä työpajoja, joiden tarkoituksena oli lisätä tietoa ja sitä kautta ymmärrystä nuorten elämästä erilaisissa olosuhteissa.

 

toivon koululaisia 4

Tanssiryhmä esiintyi muun muassa Järvenpään seurakunnan tilaisuuksissa. Tapahtuma Jampan seurakuntatalolla keräsi runsaasti yleisöä.

 

Suomessa parasta vapaus ja luonto

– Parasta täällä Suomessa on ollut vapauden tunne, olemme voineet liikkua ja olla – ja nauraa, kuvailee Lone Khillel kokemuksiaan Suomesta.

– Ja luonto. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni meren ja järven, Rita Abudayya jatkaa.

Liikkuminen palestiinalaisalueilla on vaikeaa ja nuortenkin matka Suomeen oli vaikea ja monipolvinen. He pääsevät ulkomaille vain monien tarkastuspisteiden kautta. Heidän on ensin matkustettava Jordaniaan, mihin siihenkin vaadittiin kolme eri bussia.

– Tarkastuspisteistä läpipääsyä helpotti se, että meillä oli viisumit Suomeen, kertoi Saji Musleh.

 

toivon koululaisia 3

Rita Abudayya tottui Suomessa pyöräilemään, kotikaupungissa Ramallahissa pääsee pyörän päälle vain leikkipuistoissa.

 

Toivoa koko yhteisölle

Toivon koulu on Länsirannalla, Ramallahissa, sijaitseva Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon koulu, jossa kristityt ja muslimit, tytöt ja pojat, opiskelevat yhdessä. Koulussa on runsas 450 oppilasta, joista neljännes kristittyjä.

– Kummallekin uskontokunnalle on omaa uskonnonopetusta, mutta muuten meillä ei ole mitään eroa keskenämme. Koulun pihalla et pysty sanomaan, kuka on muslimi, kuka kristitty, Rita sanoo.

Toivon koulu on yksi palestiinalaisalueen korkeatasoisimmista kouluista. Suvaitsevuus, oman kulttuurin arvostaminen, rauha ja sovinto ovat tärkeitä asioita. Suomen Lähetysseura on tukenut Toivon koulua pitkään muun muassa kummitoiminnan kautta. Tällä hetkellä noin 90 lasta ja nuorta käy koulua suomalaisten kummien tuella.

– Me olemme ihan tavallisia ihmisiä ja ihan tavallisia teinejä. Haluamme tanssia, opiskella, elää rauhassa ja liikkua vapaasti, Rita toteaa.

 

toivon koululaisia 1

Järvenpään Teatterissa näyttelevät Vilma Kotro, Juuso Pikkarainen ja Siru Pikkarainen osallistuivat palestiinalaisnuorten kanssa yhteisiin työpajoihin. Heidän kokemuksensa oli, että palestiinalaisnuoret ovat ihan samanlaisia kuin hekin.

 

Kuvat: Pertti Pesonen

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja