HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Mainiemen hätämajoituksen turvapaikanhakijoilla on vain yksi toive suomalaisille: antakaa meidän jäädä ja elää.

antakaa meidan elaa

 

Lammin Mainiemeen valmistetaan kovalla kiireellä hätämajoitusta turvapaikanhakijoille. Lammin vastaanottokeskus on täynnä, ja siksi myös läheinen tyhjillään oleva kuntoutumiskeskus otetaan käyttöön. Kiire on kova, koska eilen saapui 64 pakolaista ja maanantaina on tulossa 175 lisää.

Yksi pitkän matkan tehneistä turvapaikanhakijoista on kaksi- ja puolivuotias Eleen. Pieni tyttö kurkistelee isänsä polvien takaa ja hymyilee urheasti, vaikka kaikesta näkee, että tyttö on väsynyt ja kipeä.

- Lähdimme Irakista vajaa kuukausi sitten. 25 päivää olemme taittaneet taivalta milloin täpötäysien kuorma-autojen lavalla, milloin ahtaissa pakettiautoissa. Turkki, Serbia, Bulgaria, Unkari... isä Hoshyar luettelee matkan vaiheita.

- Eleenin vatsa on ollut koko ajan kovin kipeä, ja edelleen hän on hyvin heikko.

Hoshyarin perhe pakeni Irakista vainoa ja sotaa. Päätös lähtemisestä syntyi lopulta, kun Eleen uhattiin tappaa.

- Emme voineet enää jäädä. Koko perheemme oli vaarassa.

Vaikka Hoshyarin tarina on hirvittävä, hänellä on silti onnea, sillä hänellä on koko perheensä mukanaan. Vaimon lisäksi myös Eleenin seitsemänvuotias isosisko Winos ja seitsemänkuukautinen pikkuveli Malek onnistuivat pääsemään elossa Suomeen.

Syyriasta kotoisin oleva Muhamed ei ole yhtä onnekas.

- Saavuin Suomeen kaksi kuukautta sitten, mutta vaimoni ja kuusivuotias poikani ovat yhä Syyriassa, Muhamed kertoo hiljaisella äänellä.

- Joka päivä soitan heille ja joka kerran pelkään, että he ovat kuolleet.

Muhammed pitää tauon ja pyyhkii silmiään.

- Pienen lapsen kuuluisi saada leikkiä. Elää. Ei pelätä joka hetki henkensä puolesta.

Halu elää ja säilyä hengissä. Se on jokaisen Mainiemessä tapaamani turvapaikanhakijan ainoa toive.

- Pelastakaa meidät ja antakaa meidän jäädä, sanoo irakilainen kaksikymmentävuotias Ali. Jos palaamme, meidät tapetaan.

Samaa pyytää Alin kanssa Irakista paennut Mahmod.

- Isoisäni on tapettu, vanhempani ovat paenneet Syyriaan, veljeni Saksaan ja minä olen nyt tässä. Toivon vain, että saisin vielä elää. En halua olla taakaksi suomalaisille, vaan haluan maksaa työlläni takaisin tälle maalle. On ihan sama, saanko palkkaa vai en, voin tehdä myös vapaaehtoistyötä.

 

Auttamishalu on yllättänyt kaikki

Mainiemeen saapuu jatkuvana virtana ihmisiä, jotka kantavat mukanaan vaatekasseja ja lahjotustavaraa. Moni saapuu paikalle myös kysymään, olisiko mitään, missä voisi olla hyödyksi.

SPR:n vapaaehtoinen Tuula Räsänen on hämmentynyt ja onnellinen.

- On tämä aivan uskomatonta! Eilen iltapäivällä laitoimme tiedotteen, että tarvitsemme apua, ja minuutti sen jälkeen alkoi puhelin soida. Avuntarjouksia on tullut tauotta. Ihmiset tuovat astioita, lakanoita, vaatteita ja leluja. Auttamishalu on todella yllättänyt meidät kaikki.

Yksi auttajista on Linda Sjöholm, kahden pienen lapsen äiti.

- Soitin SPR:lle ja kysyin, voisinko tehdä jotain. Sain vinkin, että vaatteista on pulaa, ja päätin tuoda niitä. Vinkkasin asiasta myös Lahden alueen äitien Facebook-ryhmässä, ja sainkin sitten koko auton täyteen toppahaalareita, kumisaappaita, makuupusseja ja sen sellaista. Tytön kanssa ne yhdessä eilen lajiteltiin ja pussitettiin valmiiksi, kun tiedettiin, että henkilökunta on täällä tosi tiukoilla.

Kolmevuotias Taika pitelee sylissään pientä My Little Ponya ja asettaa sen muiden lelujen kanssa keräyslaatikkoon. Luopuminen selvästi kirpaisee pikkutyttöä, mutta tomerasti hän antaa lelun pois.

- Näitä on mulla kotona kyllä lisää.

Vaatelahjoitusten lisäksi Sjöholm olisi valmis tekemään muutakin turvapaikanhakijoiden eteen. Parhaillaan hän suunnittelee perhekerhon perustamista vastaanottokeskukseen yhdessä muiden äitien kanssa.

- Olen ammatiltani kuvataideopettaja ja olen muun muassa pitänyt vauvojen värikylpyjä. Jotain sellaista voisi tehdä ehkä täälläkin.

- Uutiset ovat niin kamalia, ja jos vain voin jotenkin auttaa, niin toki sen teen. Hyvä mieli siitä itsellekin tulee.

Spr:n ja vapaaehtoisten lisäksi myös kirkko on käärinyt hihat ylös ja auttaa nyt pakolaisia monin tavoin. Monet seurakunnat järjestävät keräyksiä ja organisoivat vapaaehtoistoimintaa. Useilla paikkakunnilla seurakunnat selvittävät myös kiinteistöjensä antamista turvapaikanhakijoiden majoituskäyttöön.

Seurakunnat tarjoavat turvapaikanhakijoille myös henkistä apua.

- Diakoniatyö kuuluu kaikille, sanoo diakoni Antti Kulmala valmistaessaan Mainiemen hätämajoituksen huoneita turvapaikanhakijoita varten.

- En osaa tehdä eroa ihmisten välille enkä kysele vakaumuksia. Minua kiinnostaa vain se, että kun ihmisellä on hätä, häntä autetaan.

 

Hyvä kiertämään

Pihaan kaartaa auto, jonka takakontti on sullottu täyteen tavaraa. Iloisesti hymyilevä mies alkaa purkaa autosta sängynrunkoja, vaatekasseja ja laatikoittain astioita.

- Joku meitäkin aikoinaan auttoi, miksi emme auttaisi itse vuorostamme nyt, hymyilee Hisni Sadiku.

- Meillä oli ylimääräisä tavaroita kotona ja täällä niistä on enemmän hyötyä, mies sanoo ja vierittää jalkapallon Eleenille, joka alkaa heti leikkiä sillä.

Hisnin mielestä kaikki apu on alussa tervetullutta, mutta aineellista apua tärkeämpää olisi tarjota pakolaisille henkistä ja hengellistä tukea.

- Turvapaikanhakijoilla on rankkoja kokemuksia takanaan ja niitä olisi hyvä voida käsitellä mahdollisimman pian.

Hisni tietää, miltä tuntuu tulla turvapaikanhakijana Suomeen. Hän itse pakeni Jugoslavian sotaa ja sai lopulta turvapaikan Suomesta 1990.

- Silloin Suomi oli hyvin toisenlainen maa kuin nyt. Silloin suomalaiset eivät juuri uskaltaneet puhua vieraille, mutta nyt asenneilmasto on muuttunut avoimemmaksi.

- Toki vastustusta on nytkin ja taloudellisen tilanteen vuoksi suomalaiset ovat peloissaan. Mutta mielestäni siihen ei ole mitään syytä. Eivät turvapaikanhakijat kenenkään työpaikkoja vie. Miksi emme antaisi näille ihmisille mahdollisuutta toiseen elämään Suomessa?

Eleen pomputtaa Hisnin tuomaa palloa ja juoksee näyttämään sitä muille lapsille. Pian on peli pystyssä ja Mainiemessä eletään hetki ihan tavallista elämää.

 

Kuvat: Eva Wäljas

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja