Olen soluttautunut Helsingin Pakilan seurakunnan mukana makeisten valtakuntaan: Fazerin suklaatehtaalle. Tehtaalla valmistetaan kaikkien tuntemaa Fazerin Sinistä suklaata. Kaikkein parasta tehdaskierroksessa on, että karkkia saa syödä niin paljon kuin jaksaa.

fazerin tehdaskierros 3

Tehdaskierros alkoi auditoriosta, jossa tutustuttiin Fazeriin yrityksenä.

 

Olen jo viidettä kertaa Vantaan Vaaralassa sijaitsevassa Fazerin suklaatehtaassa tehdaskierroksella. Fazerin tehdas jaksaa kiinnostaa kerrasta toiseen. Kierros alkaa auditoriosta, jossa tutustutaan Fazerin historiaan ja muutenkin Fazeriin yrityksenä Muumitikkareita mutustellen. Opas puhua pälpättää pitkät tovit faktoja, mutta pienimmät pyörivät jo malttamattomina Eero Aarnion suunnittelemissa pastillituoleissa.

Viimein lähdetään liikkeelle. Itse tehdassaleihin ei pääse hygieniasyistä, mutta makeisten valmistukseen tutustutaan kuvien ja videoiden avulla. Alakerrassa alkaa tehdasvierailijoille suunnattu tutustumiskäytävä. Siellä Fazerin historiaan kurkataan vielä uudemman kerran Pihlaja-karamellien muodossa. Pihlaja-karkki on muuten Fazerin vanhin makeinen yli sadan vuoden takaa!

 

fazerin tehdaskierros 1

Fazerin opas tarjoilemassa Puikula-maistiaisia.

 

Sitten on vuorossa Fazerin ravintoloihin ja leipomoihin kurkistaminen. Ravintolaksi lavastetussa tilassa saa arvailla erilaisten työkalujen käyttötarkoituksia. Enpä olisi uskonut, että tomaatinkannan poistamiseen on oma työkalunsa. Leipomoissa saa maistella Fazerin Puikulaa ja tutustua uutuustuotteisiin. Oletko jo törmännyt kaupassa Angry Birds -donitseihin?

Pienimmät kihisevät jännityksestä, sillä maistelupiste näkyy jo. Oppaan antaessa viimeisiä ohjeita malttamattomimmat ovat jo rynnänneet herkuttelemaan. Fazerin maistelupiste on jokaisen makeisten ystävän unelma. Suklaata saa syödä niin paljon kuin napaan mahtuu. Ainoa sääntö on, ettei makeisia saa ottaa mukaan ja juoda ei saa.

 

fazerin tehdaskierros 2

Maistelupisteellä riittää tungosta.

 

Makeisia haluaisi maistaa jokaista sorttia ja herkutella kunnolla lempikarkeilla. Valitettavan pian tulee kuitenkin huono olo. Kun makeisia on saanut tarpeeksi voi oppaan johdolla siirtyä juomaan vettä. Kierroksen päätteeksi voi kierrellä Fazerin tehdaskaupassa. Tehdaskaupan hinnat ovat tavallisten kauppojen hintoja alhaisempia. Sen vuoksi osa vierailijoista hamstraa makeisia vielä kotiin vietäviksi. Sitten seuraa kotiin lähtö tyytyväisin mielin.

Fazerin tehdaskierros on makeisystävän unelma, mutta pidin kyllä enemmän Taffelin perunalastutehtaan kierroksesta. Siellä uunituoreita perunalastuja sai syödä niin paljon kuin jaksaa...

 

Kuvat: Tarmo Ylhävuori

Lähdin isäni kanssa Helsingin Jakomäen ja Siltamäen seurakuntien järjestämälle teatteriretkelle Tampereelle hiihtoloman päätteeksi. Matka alkoi aamulla jo yhdeksältä. Hypättyämme bussiin ja etsittyämme istumapaikat matka kohti Tamperetta saattoi alkaa.

teatteriretki 1

Tampereen Työväen Teatterin näytelmä kertoi Fedja-sedästä, kissasta ja koirasta.

 

Matkan alkuosa oli hieman tylsä, mutta onneksi olin ottanut hyvän kirjan mukaan. Reissun puolivälissä oli tietokilpailu Raamatusta. Kysymykset olivat aika vaikeita, enkä osannut niistä puoliakaan, isä vielä vähemmän. Kilpailun voittajat ja oikeat vastaukset kerrottaisiin kuulemma paluumatkalla.

Pian sen jälkeen olimme jo Tampereella, joka onkin minulle aika tuttu kaupunki, sillä käyn siellä liki joka vuosi. Tampereella menimme ensin syömään Raxiin, jossa herkuttelimme pizzalla ja jäätelöllä.

Vatsat herkkuja pullollaan lähdimme Raxista kohti Tampereen Työväen Teatteria katsomaan näytelmää nimeltä Fedja-setä, kissa ja koira. Esitys oli todella hauska, se kertoi 6-vuotiaasta Fedjasta, jota kutsutaan Fedja-sedäksi. Fedja löytää kissan, mutta hänen äitinsä ei anna hänen pitää kissaa. Niinpä Fedja karkaa kotoa kissan kanssa ja he törmäävät koiraan, joka tahtoo mukaan. He kaikki muuttavat yhdessä samaan taloon ja tapaavat myös erään naakan.

 

Vierailu Poliisimuseossa

Esityksen jälkeen lähdimme Poliisimuseoon Hervantaan, jossa kaikki halukkaat saivat päähänsä pahvisen poliisihatun. Tutustuimme museossa poliisin työhön omatoimisesti kiertelemällä museossa. Pienimmät leikkivät puisella poliisiautolla ja etsivät Orava Ovelaista ja sen suurta aarretta. Museo oli täynnä mielenkiintoista historiaa ja myös vähän nykypäivääkin. Puisen poliisiauton lisäksi siellä oli myös oikeita poliisiautoja, joista uusimpaan versioon sai mennä sisällekin.

Museossa kiertelyn jälkeen alkoi olla kotiin lähdön aika. Alkoi olla jo nälkäkin koska retkemme oli kestänyt lähes koko päivän. Söimmekin eväitä kotimatkalla. Kotimatkalla kävimme tietokilpailun vastaukset läpi ja voittajat julistettiin. Ei tullut voittoa, mutta ei se haitannut. Sitten katsoimme Tiku ja Taku -elokuvaa, että paluumatkalla olisi jotain tekemistä.

Ulkonakin oli jo tosi pimeää kun saavuimme Helsinkiin. Mukava retkipäivä oli päättynyt.

 

teatteriretki 2

Poliisimuseosa oli esillä historiallisia poliisiautoja.

 

teatteriretki 3

Helsingin Mannerheimintiellä päivysti aikoinaan museonuken kaltainen liikenteenohjaaja.

 

Kuvat: Pinja Ylhävuori

Sukevan koulun pihalla kirmailee jos monenlaista ratsastajaa, mutta niin myös ratsua. Jiipeenetti vieraili sanomalehtiviikolla Ylä-Savossa sijaitsevalla koululla, jossa alaluokkalaiset olivat opettajiensa kanssa rakentaneet huolella omat hevosensa.

sukevan koulu 2

Mia (vas.), Henrik ja Tomi tekivät omat hevoset mediaviikon sykkeessä.

 

Pihalla kirmailivat muun muassa Maximus, Daniel, Uljas Musta ja yllättäen Sanna Raipe. Keppihevosia olivat väkertämässä myös Mia, Henrik ja Tomi.

Mia on tehnyt leluja ennekin.

– Tein puukäsityössä oman lelun ja leikin paljon. Suosikkileikkikaluja ovat legot ja pehmolelut. Omaa keppihevosta oli kiva tehdä, kun sai tehdä korvat ja harjaksen. Itse tehty lelu on parempi, napauttaa Mia epäilijöitä.

Henrikille oli hevonen ensimmäinen itse tehty leikkikalu. Hän aikoo kotonakin ratsastaa, antaa hevosen kulkea vapaana ja antaa ruokaa. Leikkimään siis.

Tomi aikoo syöttää hevostaan, ratsastaa ja etenkin: laittaa talteen ja pitää hyvänä. Samalla tavalla kuin mitä tahansa lemmikkiä.

– Ja voisipa tehdä vaikka hevosaiheisen näytelmän.

Itse tehty, omin käsin monen eri vaiheen kautta kokoon saatu leikkiväline saanee oman tärkeän paikan kotona.

Samalla keppihevosten kisailussa tutustuttiin sanomalehden tekemiseen ja toimittajan arkityöhön. Ja kuvauksissa väki vääntyi tekemiseen kuin kokeneempikin mallijoukko.

Yhdeksättätoista sanomalehtiviikkoa vietettiin 4. - 8.2.2013. Viime vuosina sanomalehtiviikolla kouluihin ja oppilaitoksiin on toimitettu keskimäärin miljoona lehtikappaletta. Lisäksi sadat toimittajat ja uutiskuvaajat vierailevat viikon aikana kouluissa kertomassa työstään.

 

sukevan koulu 1

Ja lopuksi Sukevan koulun alaluokkalaiset kirmasivat vauhdikkaasti matkaan omilla hevosillaan.

 

mulla valahti ettaSaitko sinä osallistua sanomalehtiviikolla lehden tekemiseen?
Kirjoita tekemisistä tai kommentoi viikkoa tänne Jiipeenettiin.

 

Kuvat: Hannu Keränen

Kesä on parhaimmillaan, mutta silti lapset ovat kokoontuneet kuumaan ilmastoimattomaan huoneeseen, josta pimennysverhot on laskettu. Kuumuutta lisää 40 tehokasta tietokonetta, joista jokainen tuottaa lisälämpöä lämpöpatterin verran. Onneksi kesken pelisession on mahdollista käydä uimassa. Kyseessä on bittileiri!

bittileiri 1

 

Tietokoneita ja pelejä voi harrastaa myös yhdessä. Tampereen seurakuntien bittileiri on koonnut aktiivisia tietokoneharrastajia jo tietotekniikan kivikaudelta alkaen. Leiriläiset tuovat leirille myös omat tietokoneensa, joista muodostetaan yhtenen leiriverkko. Leiriverkon avulla voidaan pelata yhdessä lähiverkkopelejä sekä päästä internetiin.

 

Naisilta kielletty vyöhyke!

bittileiri 2

Kuulokkeet ovat välttämättömät paikassa, jossa on parhaimmillaan yli 40 konetta päällä yhtä aikaa.

 

Leiri kokoaa poikia, jotka eivät muuten kävisi leirillä. Näitä poikia yhdistävät pelit ja tietokoneet, mutta vasta leirillä sitä voidaan oikeasti harrastaa kavereiden kanssa. Vaikka kaikki ei leirille tullessa tunnekaan toisiaan, samanhenkinen joukko löytää äkkiä yhteiset kaverit ja yhteiset pelit. Jossain rakennetaan yhteistä maailmaa Minecraft-pelin avulla. Toisella nurkalla leirien kestosuosikki, Counter Strike -peli kokoaa nopeisiin ja kiihkeisiin matseihin oman porukan. Suurella screenillä pelataan Mariokart-mestaruudesta ja uusimpana turnauspelinä League of Legends saa aikaan kiihkeitä tunteita.

Parasta on juuri pelaaminen oikeita ihmisiä ja kavereita vastaan. Vaikka pelien välillä sanallinen uhoaminen yltyykin, kaikki tyytyvät voittoihin ja tappioihin ja pian etsitään jo uutta matsia, jossa mitellä omaa osaamistaan muita vastaan. Kaikki pelit eivät ole sotimista tai taistelua, vaan leirillä on käytössä oma Minecraft-serveri, jonne voidaan rakentaa ja luoda omia maailmoja ja alueita.

Leirien yhteisprojektina on ollut muun muassa kasvihuoneen ja katedraalin rakentaminen leirialueelle. Lisäksi jokainen voi rakentaa omille alueilleen vaikka minkälaiset linnoitukset ja palatsit. Hauskaa on myös vierailla kaverin tiluksilla ja suorittaa vaihtokauppaa löydettyjen esineiden avulla.

 

Laneista morppeihin

bittileiri 4

Pelit ovat vuosien saatossa kehittyneet. Nettipelejä on myös hauska pelata vieruskaverin kanssa.

 

Bittileirin alkuvaiheessa oli uutta ja erikoista päästä pelaamaan muita, oikeita ihmisiä vastaan. Nykyään netti- ja verkkopelimuodot ovat jokaisessa pelissä mukana automaattisesti. Osa peleistä toimii ainoastaan verkossa, kuten massiiviset monen pelaajan roolipelit niin kuin World of Warcraft tai Lord of the Rings Online. Näissä peleissä tyypillistä on se, että pelimaailma jatkaa elämäänsä, vaikka pelaaja lopettaakin pelaamisen ja pelin suola onkin yhdessä pelaaminen ja yhteisten tehtävien tekeminen pelissä. Pelaajan kehittyminen ja tekeminen ei jää vain oman koneen kiintolevylle, vaan kaikki jatkuu, kun pelaaja seuraavan kerran kirjautuu sisään pelimaailmaan.

Osa LAN-peleistä (local area network eli paikalliset verkkopelit) tarvitsevat myöskin nettiyhteyden, jonka avulla kirjaudutaan peliin, mutta pelaaminen tapahtuu vain omalla kiintolevyllä ja koneella. Tällaisia pelejä varten aikoinaan juuri LAN-tapahtumat, kuten assembly ja bittileiri, on perustettu.

Toki leirillä on muutakin "äijämeininkiä" kuin vain tietokoneiden ääressä istuminen. Koska leirin vetäjät ja leiriläiset ovat kaikki miespuoleisia, on oheisohjelmakin sen mukaista. Leirillä larpataan, softataan ja muun muassa pelataan lautapelejä maastossa.

Kauppalaiva-peli vie pelaajat aikaan, jolloin kauppiaat uhmasivat myrskyjä ja merirosvoja yrittäen ostaa ja myydä tuotteita eri satamissa. Voittaja on se, jolla on suurin laiva ja isoin omaisuus.

 

bittileiri 3

Kauppalaivapelin satamissa kauppiaat ostavat ja myyvät tuotteita hankkien omaisuutta. Lopuksi katsotaan, kuka on pelin rikkain!

 

Larppaaminen puolestaan tarkoittaa taisteluja pehmomiekoilla ja eläytymistä omaan rooliin. Larppaaminen (live action role play) on roolipeliä maastossa, usein keskiaikaisissa tapahtumissa, joissa taistelut käydään pehmomiekoilla mutta pääpaino on hyvässä näyttelemisessä ja oman roolin mukaisessa pelaamisessa. Kyse ei ole pelaamisesta, jossa voitettaisiin tai hävittäisiin, vaan pääpaino on oman hahmon toiminnassa ja tavoitteiden toteutumisessa. Hahmolla saattaa olla salaisia tehtäviä, joista kukaan ei tiedä, kuten esimerkiksi puolen vaihtaminen kesken peliä, kuninkaan korun saaminen tai nouseminen oman hallitsijan tilalle. Vasta LARPin jälkeen katsotaan, ketkä pelaajista onnistuivat tehtävissään.

 

bittileiri 8

Larpit päättyvät yleensä suureen loppusotaan, jonka jälkeen ollaan taas kavereita.

 

Myös softaaminen on suosittua poikien keskuudessa. Kyseessä ovat aseet, joilla ammutaan pieniä muovikuulia ja joilla käydään lyhyitä pelejä maastossa turvavarusteisiin pukeutuneina. Osumista ei jää jälkeä, vaan kyse on herrasmieslajista, jossa jokainen ilmoittaa omat osumansa. Kuulat ovat biohajoavia muovikuulia, joten luontoon ei jää minkäänlaisia jälkiä pelistä. Osa leirin Airsoft-peleistä on järjestetty yhdessä Pirkanmaan Airsoft-yhdistyksen kanssa.

 

bittileiri 6

Airsoftauksessa tärkeää ovat oikeat ja kunnolliset turva-varusteet.

 

Pelaako Jeesuskin?

Seurakunnan leirit ovat turvallisia paikkoja harrastaa erilaisia asioita. Leirit eivät enää ole pelkästään perinteisiä poikaleirejä, vaan kehittyvät ajan ja kiinnostusten mukana. Silti seurakunnan päätehtävä on koota seurakuntalaiset yhteen Raamatun ja rukouksen ympärille eikä bittileireillä ole tätäkään puolta unohdettu. On hyvä myös välillä hiljentyä ja ehkäpä pyytää Taivaan Isältä anteeksi asioita ja sanoja, joita tuli päästettyä vahingossa pelin kiihkeimpinä hetkinä.

 

Kuvat: Jussi Kosonen

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja