Mainiemen hätämajoituksen turvapaikanhakijoilla on vain yksi toive suomalaisille: antakaa meidän jäädä ja elää.

antakaa meidan elaa

 

Lammin Mainiemeen valmistetaan kovalla kiireellä hätämajoitusta turvapaikanhakijoille. Lammin vastaanottokeskus on täynnä, ja siksi myös läheinen tyhjillään oleva kuntoutumiskeskus otetaan käyttöön. Kiire on kova, koska eilen saapui 64 pakolaista ja maanantaina on tulossa 175 lisää.

Yksi pitkän matkan tehneistä turvapaikanhakijoista on kaksi- ja puolivuotias Eleen. Pieni tyttö kurkistelee isänsä polvien takaa ja hymyilee urheasti, vaikka kaikesta näkee, että tyttö on väsynyt ja kipeä.

- Lähdimme Irakista vajaa kuukausi sitten. 25 päivää olemme taittaneet taivalta milloin täpötäysien kuorma-autojen lavalla, milloin ahtaissa pakettiautoissa. Turkki, Serbia, Bulgaria, Unkari... isä Hoshyar luettelee matkan vaiheita.

- Eleenin vatsa on ollut koko ajan kovin kipeä, ja edelleen hän on hyvin heikko.

Hoshyarin perhe pakeni Irakista vainoa ja sotaa. Päätös lähtemisestä syntyi lopulta, kun Eleen uhattiin tappaa.

- Emme voineet enää jäädä. Koko perheemme oli vaarassa.

Vaikka Hoshyarin tarina on hirvittävä, hänellä on silti onnea, sillä hänellä on koko perheensä mukanaan. Vaimon lisäksi myös Eleenin seitsemänvuotias isosisko Winos ja seitsemänkuukautinen pikkuveli Malek onnistuivat pääsemään elossa Suomeen.

Syyriasta kotoisin oleva Muhamed ei ole yhtä onnekas.

- Saavuin Suomeen kaksi kuukautta sitten, mutta vaimoni ja kuusivuotias poikani ovat yhä Syyriassa, Muhamed kertoo hiljaisella äänellä.

- Joka päivä soitan heille ja joka kerran pelkään, että he ovat kuolleet.

Muhammed pitää tauon ja pyyhkii silmiään.

- Pienen lapsen kuuluisi saada leikkiä. Elää. Ei pelätä joka hetki henkensä puolesta.

Halu elää ja säilyä hengissä. Se on jokaisen Mainiemessä tapaamani turvapaikanhakijan ainoa toive.

- Pelastakaa meidät ja antakaa meidän jäädä, sanoo irakilainen kaksikymmentävuotias Ali. Jos palaamme, meidät tapetaan.

Samaa pyytää Alin kanssa Irakista paennut Mahmod.

- Isoisäni on tapettu, vanhempani ovat paenneet Syyriaan, veljeni Saksaan ja minä olen nyt tässä. Toivon vain, että saisin vielä elää. En halua olla taakaksi suomalaisille, vaan haluan maksaa työlläni takaisin tälle maalle. On ihan sama, saanko palkkaa vai en, voin tehdä myös vapaaehtoistyötä.

 

Auttamishalu on yllättänyt kaikki

Mainiemeen saapuu jatkuvana virtana ihmisiä, jotka kantavat mukanaan vaatekasseja ja lahjotustavaraa. Moni saapuu paikalle myös kysymään, olisiko mitään, missä voisi olla hyödyksi.

SPR:n vapaaehtoinen Tuula Räsänen on hämmentynyt ja onnellinen.

- On tämä aivan uskomatonta! Eilen iltapäivällä laitoimme tiedotteen, että tarvitsemme apua, ja minuutti sen jälkeen alkoi puhelin soida. Avuntarjouksia on tullut tauotta. Ihmiset tuovat astioita, lakanoita, vaatteita ja leluja. Auttamishalu on todella yllättänyt meidät kaikki.

Yksi auttajista on Linda Sjöholm, kahden pienen lapsen äiti.

- Soitin SPR:lle ja kysyin, voisinko tehdä jotain. Sain vinkin, että vaatteista on pulaa, ja päätin tuoda niitä. Vinkkasin asiasta myös Lahden alueen äitien Facebook-ryhmässä, ja sainkin sitten koko auton täyteen toppahaalareita, kumisaappaita, makuupusseja ja sen sellaista. Tytön kanssa ne yhdessä eilen lajiteltiin ja pussitettiin valmiiksi, kun tiedettiin, että henkilökunta on täällä tosi tiukoilla.

Kolmevuotias Taika pitelee sylissään pientä My Little Ponya ja asettaa sen muiden lelujen kanssa keräyslaatikkoon. Luopuminen selvästi kirpaisee pikkutyttöä, mutta tomerasti hän antaa lelun pois.

- Näitä on mulla kotona kyllä lisää.

Vaatelahjoitusten lisäksi Sjöholm olisi valmis tekemään muutakin turvapaikanhakijoiden eteen. Parhaillaan hän suunnittelee perhekerhon perustamista vastaanottokeskukseen yhdessä muiden äitien kanssa.

- Olen ammatiltani kuvataideopettaja ja olen muun muassa pitänyt vauvojen värikylpyjä. Jotain sellaista voisi tehdä ehkä täälläkin.

- Uutiset ovat niin kamalia, ja jos vain voin jotenkin auttaa, niin toki sen teen. Hyvä mieli siitä itsellekin tulee.

Spr:n ja vapaaehtoisten lisäksi myös kirkko on käärinyt hihat ylös ja auttaa nyt pakolaisia monin tavoin. Monet seurakunnat järjestävät keräyksiä ja organisoivat vapaaehtoistoimintaa. Useilla paikkakunnilla seurakunnat selvittävät myös kiinteistöjensä antamista turvapaikanhakijoiden majoituskäyttöön.

Seurakunnat tarjoavat turvapaikanhakijoille myös henkistä apua.

- Diakoniatyö kuuluu kaikille, sanoo diakoni Antti Kulmala valmistaessaan Mainiemen hätämajoituksen huoneita turvapaikanhakijoita varten.

- En osaa tehdä eroa ihmisten välille enkä kysele vakaumuksia. Minua kiinnostaa vain se, että kun ihmisellä on hätä, häntä autetaan.

 

Hyvä kiertämään

Pihaan kaartaa auto, jonka takakontti on sullottu täyteen tavaraa. Iloisesti hymyilevä mies alkaa purkaa autosta sängynrunkoja, vaatekasseja ja laatikoittain astioita.

- Joku meitäkin aikoinaan auttoi, miksi emme auttaisi itse vuorostamme nyt, hymyilee Hisni Sadiku.

- Meillä oli ylimääräisä tavaroita kotona ja täällä niistä on enemmän hyötyä, mies sanoo ja vierittää jalkapallon Eleenille, joka alkaa heti leikkiä sillä.

Hisnin mielestä kaikki apu on alussa tervetullutta, mutta aineellista apua tärkeämpää olisi tarjota pakolaisille henkistä ja hengellistä tukea.

- Turvapaikanhakijoilla on rankkoja kokemuksia takanaan ja niitä olisi hyvä voida käsitellä mahdollisimman pian.

Hisni tietää, miltä tuntuu tulla turvapaikanhakijana Suomeen. Hän itse pakeni Jugoslavian sotaa ja sai lopulta turvapaikan Suomesta 1990.

- Silloin Suomi oli hyvin toisenlainen maa kuin nyt. Silloin suomalaiset eivät juuri uskaltaneet puhua vieraille, mutta nyt asenneilmasto on muuttunut avoimemmaksi.

- Toki vastustusta on nytkin ja taloudellisen tilanteen vuoksi suomalaiset ovat peloissaan. Mutta mielestäni siihen ei ole mitään syytä. Eivät turvapaikanhakijat kenenkään työpaikkoja vie. Miksi emme antaisi näille ihmisille mahdollisuutta toiseen elämään Suomessa?

Eleen pomputtaa Hisnin tuomaa palloa ja juoksee näyttämään sitä muille lapsille. Pian on peli pystyssä ja Mainiemessä eletään hetki ihan tavallista elämää.

 

Kuvat: Eva Wäljas

Ympäristökasvatus yhdistää seurakuntaa ja partiota.

luontoripari 1

 

Vihreitä ripareita järjestetään kaikkialla Suomessa. Yhä useammassa seurakunnassa rippikoulun sitoutuminen ympäristökasvatukseen on seurakunnan yhteinen linjaus, eli kaikki rippikouluvaihtoehdot ovat vihreitä.

Hämeenkylän seurakunnan luontoriparilla seurakunta ja Myyrpartio (MyPa) ovat tehneet mielekästä yhteistyötä. Yhteistyössä on mukana Helsingin Oulunkylän seurakunta ja siirtolayhdistys, joka antaa Nuuksion kesäkodin rippikoulun tukikohdaksi. Nuoret yöpyvät teltoissa ja MyPan vapaaehtoiset työntekijät laittavat nuorille ruokaa.

 

luontoripari 2

Milla Salo ja Essi Özkan vastasivat luontoriparin muonituksesta.

 

- Köksänä keittiössä on ollut tosi mukavaa. Tämä on erilainen kokemus kuin isosena työskentely, kertoo Milla Salo Myyrpartiosta. Nuorten ruokahalu on välillä pohjaton, ruisleipää on mennyt erityisen paljon. Jos tarvetta on, mieluusti tulemme tällaiselle keikalle uudestaankin, Milla vakuuttaa.

Hämeenkylän seurakunnan luontoriparille osallistuu nuoria ympäri Vantaata. Tällaiseen ripariin tulee niitä nuoria, jotka pitävät luonnossa liikkumisesta, kertoo nuorisotyönohjaaja Pasi Alho. Kuten arvata saattaa, mukana on useita partiolaisia.

- Ryhmän yhteishenki on ollut hieno heti alusta alkaen. Tällaisen luontoriparin kustannukset ovat pienet, mutta hyöty suuri, iloitsee Pasi.

 

luontoripari 3

Lieksaan on viime vuosina tullut paljon maahanmuuttajia ja täällä asuu nyt noin 600 yli 30 eri maasta tullutta henkilöä. Yhteensä asukkaita on reilu 12 000.

yhteisymmarrysviikko 1

Kouluvierailuilla kerrottiin tarinoita eri maista ja osallistujia oli Venäjältä, Taiwanilta, Somaliasta, Puolasta, Afganistanista ja Suomesta.

 

Helmikuun ensimmäisellä viikolla vietettiin YK:n julistamaa yhteisymmärryksen viikkoa ja Lieksan seurakunta oli mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia.

 

yhteisymmarrysviikko 2

Maahanmuuttajanaisia oli seurakuntatalolla opettelemassa karjalanpiirakoiden valmistamista. He osasivat hyvin tehdä kuoria, sillä somalien sambuseihin kaulitaan vastaavanlainen ohut kuori. Piirakoiden rypyttäminenkin onnistui hyvin pienen harjoittelun jälkeen. Piirakoita tarjottiin monikulttuurisella aterialla, missä oli myös thaimaalaista, taiwanilaista, venäläistä, somalialaista ja sudanilaista ruokaa.

 

yhteisymmarrysviikko 3

Ammattiopiston opiskelijat olivat valmistaneet hauskan näytelmän yhteistyön voimasta. Ensin he kertoivat sen venäjän kielellä kuvia näyttäen ja sitten sama kertomus näyteltiin suomen kielellä. Mukaan tarvittiin avustajia koululaisistakin.

 

Kuvat: Teija Turunen

Kesällä pidettiin Tampereella Suomen ensimmäinen roolipeliripari. Aikaisemminkin on seurakuntien rippikouluissa ja leireillä tehty roolipelejä ja larpattu, mutta tällä kertaa koko rippikoulun opetus oli kasattu larppauksen ympärille.

roolipeliripari neuvottelemalla rauhaan 

Jokainen oppituntikokonaisuus alkoi erilaisella pelillä, jonka avulla käsiteltiin muun muassa jumalasuhdetta, vanhempien kunnioittamista, välittämistä toisista ihmisistä tai Raamatun kertomuksia.

 

roolipeliripari roolivaatteet

Alkusota

Leiri alkoi suurella pelillä, jonka tarkoitus oli ryhmäyttää leiriläiset, ohjaajat ja vetäjät. Pelissä oli kaksi heimoa, jotka kohtasivat yhteisellä pyhällä paikalla ja jotka kumpikin vaativat sitä omakseen. Samoin alueelta löytyi tietäjä, jonka luokse pääsivät parantajan oppiin ne, jotka tunsivat kutsumusta ihmisten auttamiseen. Metsästäjien avulla hankittiin nahkoja, joita vaihdettiin kauppiaalla aseisiin. Odotettavissa oli suuri taistelu pyhän paikan omistuksesta.

Samaan aikaan kuitenkin toisessa heimossa alkoi itää ajatus vallankaappauksesta ja asioiden rauhanomaisesta ratkaisusta. Kuningas syöstiinkin vallasta verettömässä vallankaappauksessa ja tämän jälkeen aloitettiin neuvottelut toisen heimon kanssa. Toisessa heimossakin samaan aikaan pääsivät johtoon rauhanomaista ratkaisua haluavat, joten neuvottelut johtivat pian yhteiseen sopimukseen pyhän paikan rauhanomaisesta jakamisesta ja heimot pääsivät aloittamaan yhteisen rinnakkaiselon rauhassa.

Peli oli hyvä osoitus siitä, miten rauhanomainen ratkaisu on usein se paras, vaikka pelintekijät olivat valmistautuneet jo suureen sotaan. Samalla leiriläiset saivat hyvän opetuksen rauhasta ja siihen pyrkimisestä myös omassa elämässä. Tärkein pelin saavutus oli kuitenkin upea aloitus yhteiselle leirijaksolle. Opimme tuntemaan toisiamme eikä tämän jälkeen kenenkään tarvinnut jännittää toisia leiriläisiä.

 

roolipeliripari oppitunnit

Oppitunnit larpaten

Leirillä pelattiin useita pikkupelejä, jotka kaikki liittyivät myös opetettaviin asioihin. Kaikkien tuntema Jeesuksen tuhlaajapoikavertaus käsiteltiin eräänä päivänä niin, että jokainen leiriläinen joutui pelaamaan samasta tarinasta kolme eri roolia:

  • Tuhlaajapoika pyytää ennakkoperintönsä ja tuhlaa sen, minkä jälkeen joutuu palaamaan katuvana kotiin isän luo.
  • Isä luovuttaa rahansa lapselle ja luulee tämän lähteneen pois pysyvästi.
  • Veli kateellisena katselee, miten toinen veli tuhlaa rahansa ja palaa isän luo kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jokainen joutui siis paneutumaan hetkeksi toisen rooliin ja sitten pohtimaan näitä tunnelmia, joita hahmot edustivat sekä vertailemaan mielessään eri hahmoja. Miten minä olisin käyttäytynyt oikeasti tuossa tilanteessa?

 

roolipeliripari vapaa aika

Mopovarkaan kohtalo!

Pelejä pelattiin myös nykypäivään liittyen. Eräässä pelissä mallinnettiin nuorten tapaus erään ostoskeskuksen kulmilla, missä vanhemmat tulivat poliisin kanssa paikalle tilanteeseen, jossa oli varastettu, käytetty alkoholia, tapeltu ja ajettu mopolla kolari. Yhdessä sitten selvitettiin asioita ja paneuduttiin muun muassa oikein- ja väärintekemisen ongelmaan, ystävyyteen, valehtelemiseen, vanhempien kunnioittamiseen ja lain määräyksiin. Varsin monipuolinen tapahtuma siis.

 

roolipeliripari jeesus matkalla golgatalle

Kuolema kristityille!

Ehtoollisen merkitykseen ja historiaan sukellettiin pelissä, jossa rippikoululaiset jaettiin kolmeen ryhmään: kristityt, Rooman kansalaiset ja sotilaat. Kristittyjen tehtävänä oli selvittää salainen kokoontumisen paikka ja varmistaa, että kaikki kristityt pääsevät sinne sovittuna aikana. Samalla heidän tuli levittää evankeliumia kansalaisten keskuuteen ja saada mahdollisimman moni mukaan kokoontumiseen. Sotilaat puolestaan yrittivät selvittää, ketkä olivat kristittyjä ja mihin he kokoontuvat. Samalla sotilaat yrittivät värvätä kansalaisista tiedustelijoita ja vakoilijoita.

Tilanne kehittyi niin, että lopulta kaikki saapuivat salaiseen kokoontumiseen, jonne oli saapunut Paavali Roomasta kertomaan Kristuksesta ja viimeisestä ateriasta, ehtoollisesta. Samalla kun opimme miten ehtoollinen oli syntynyt ja miksi sitä vietettiin, vietimme mekin yhteisen ehtoollisen alkuseurakunnan tyyliin murtaen leipää ja nauttien viiniä (mehua) yhdessä rukoillen. Hieno kokemus ja hyvin pelattu larppi.

 

roolipeliripari jeesus ristiinnaulitaan

Kristuksen kärsimystie

Leirin viimeinen suuri peli ei oikeastaan ollut enää peli vaan näytelmä. Maailmalla suuren suosion saanut Via Crucis on Jeesuksen kärsimystarinaan liittyvä näytelmä, joka esitetään vaelluksen muodossa ulkona. Näytelmä jaettiin kolmeen kohtaukseen ja Jeesuksen roolin veti yksi isosista, Lauri. Muissa rooleissa olivat kaikki rippikoululaiset. Näytelmä alkoi Getsemanen puutarhasta, missä Jeesus oli rukoilemassa opetuslasten kanssa. Juudas saapui paikalle sotilaiden kanssa ja vangitsi Jeesuksen. Sieltä siirryttiin maaherran palatsiin, missä Pietari kielsi Jeesuksen ja Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen ruoskittavaksi ja teloitettavaksi Golgatalle.

Matkalla pääkallonpaikalle Jeesus kaatuu ja häntä saapuu auttamaan Joosef Arimatialainen. Golgatalla Jeesus ristiinnaulittiin ja hän antoi henkensä. Normaalisti Via Crucis päättyy Jeesuksen kuolemaan, mutta halusimme ottaa tarinaan vielä yhden kohtauksen pääsiäisaamusta, kun naiset saapuivat Jeesuksen haudalle ja löysivät haudan tyhjänä ja kuulivat enkelin kertovat, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

 

roolipeliripari iltanuotio

Ihan kiva ripari!

Vaikka leirillä pelattiinkin paljon larppeja, oli kyseessä kuitenkin aivan normaali rippikoululeiri. Iltaisin vietimme iltanuotioita ja päivällä vietimme yhteisiä leirijumalanpalveluksia. Ryhmissä luettiin Raamattua ja opeteltaviin asioihin paneuduttiin muun muassa älypuhelimien, internetin ja ulkoläksyjen avulla.

Leiriläiset kertoivat roolipeliriparin olleen kiva juuri siksi, että kaikki leiriläiset olivat hieman samalla tavalla vinksahtaneita, eikä ketään katsottu kieroon tämän harrastuksen johdosta. Leiriläiset jopa kehittivät ja rakensivat vapaa-aikanaan omia roolipelejä, jotka olivat siis vapaaehtoisia, mutta jotain kertoo se, että niihin osallistuivat kaikki leiriläiset ja jopa vetäjätkin.

Roolipelaaminen ja larppaus ovat hyviä harrastuksia ja on hienoa, että niiden avulla voi opetella myös vaikkapa rippikoulun asioita.

 

roolipeliripari roomalaiset

Roolipeli

Roolipelit ovat pelejä, joissa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihin ja toimivat hahmon mukaan pelinjohtajan asettamissa tehtävissä. Peleissä on tunnusomaista muun muassa hahmon kehittyminen ja pelaaminen keskustelemalla. Usein käytetään myös noppia. Pelissä on ennalta laaditut säännöt, joiden puitteissa peliä pelataan. Peli kuitenkin kehittyy pelaajien mukana, eikä lopputulosta voi ennustaa.

Larppaus (LARP = Live Action Role Play)

Larppaaminen on roolipelaamista todellisessa maastossa näyttelemällä roolia ja keksien itse vuorosanat. Larppaukseen kuuluvat myös asusteet ja varusteet, jotka liittyvät pelimaailmaan ja jotka ovat mahdollisimman todentuntuisia.

 

Kuvat: Jussi Kosonen

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja