×

Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 63

Jiipeenetti siellä missä tapahtuu

Moikka!
Oon 12-wee tyttö ja oon tykänny yhestä pojasta jo vuoden. Joskus se kattoo mua, mut en mä kuitenkaan kehtaa mennä kysyyn siltä, et voisko se tulla joskus mun kans ulos, ja en tiedä, onko sillä kännykkää, joten en voi soittaa tai lähettää textaria sille. Aina ku se tulee mua vastaan, tuntuu siltä, et se tietäs, et mä tykkään siitä. Ja jos teen jotain ja se tulee lähettyville, niin tietysti mä toheloin. Kerro mitä mun pitäs tehä! Vastaa!
– Apua kaipaava –


Taitaapa olla niin, että juuri nyt ei ole mitään tehtävissä. Todennäköisesti poika ei vielä ole ikäkauden mukaisessa kehityksessään ehtinyt ”tyttöikään”. Hän vasta alkaa aavistella, että tytöt ovat jotakin aivan muuta kuin kivoja kavereita! Mutta ehkä tämä tunne ei vielä ole ehtinyt aavistelua pitemmälle. Kehitystä ei liioin voi kiirehtiä. Se tapahtuu omalla painollaan. Niinpä luulen, että poika kyllä huomaa sinun käytöksestäsi jotakin, mutta ei vielä ymmärrä, mitä se on. Jos rohkeutesi riittää, voit kyllä ottaa yhteyttä poikaan vaikkapa toimittamalla hänelle kirjelappusen ja kysyä, tulisiko hän kanssasi ulos tai diskoon tai musatapahtumaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Se kylläkään tässä vaiheessa tuskin johtaa sen enempään.

Mutta sinussa itsessäsi on jo tapahtunut tuo ihmeellinen asia, että kykenet ihastumaan! Se on samalla kertaa sekä ihana että melkein tuskaa tuottava tunne. Voit kokea aivan ihmeellistä sykettä rinnassasi, kun poika vain vilkaiseekin sinua! Se on hieno elämys. Iloitse siitä! Ja ehkä jo piankin tapahtuu, että joku poika, tämä tai joku muu ihastuu sinuun ja vastaa tunteeseesi!

 

JiiPee 2/2004

Eevert, vanha ystävällinen herra, asustaa pientä taloaan erään isomman talon keittiöstä saamallaan sukutilalla. Eevertin seurana on pieni iloinen koiranpentu, Tenho. Päivät kuluvat puuhastellessa yhdessä kaikenlaista.

 

eevertinjoulu004

Tenho on aina uteliaana seuraamassa Eevertin touhuja. Eräänä päivänä Eevert kolusi ties kuinka kauan keittiön takana olevaa komeroa. Se komero oli niin pieni, että pikku koira ei sinne millään mahtunut sekaan, vaikka kuinka kuonoaan yritti ovenrakoseen. Lopulta Eevert peruutti komerosta ja kädessään hänellä oli metallinen pölyinen vanha vuoka. Mitä ihmettä miehellä onkaan mielessä, mietti pikku koira.

Eevert puhdisti vuoan huolellisesti ja haki siihen ulkoa sammalta ja havuja. Lopulta hän asetti vuokaan neljä kynttilää. Onnellisena Eevert katseli sitä hiljaa, kuin lumoutuneena keittiön pöydällä. Se oli Eevertin äidin vanha adventtikalenteri, jonka hän otti esille ensimmäisen adventtisunnuntain aikoihin. Kynttilät paloivat siinä ruokaillessa jouluun saakka. Pienenä poikana Eevert jännityksellä odotti koska ensimmäinen kynttilä syttyisi. Seuraavalla viikolla syttyi kaksi kynttilää. Silloin kun aamulla herätessä palamassa olivat kaikki neljä kynttilää, joulu oli jo hyvin lähellä. Äidin kynttiläjoulukalenteri toi joulun odotukseen kutkuttavan jännittäviä, sadunomaisia hetkiä. Aamupalakin maistui monta kertaa paremmalle kynttilän valossa.

 

eevertinjoulu001

Eevert pitää joulusta. Ja varsinkin sen valmisteluista. Joulun tuoksut hivelevät ja kaikki joulun värit hehkuvat niin lämpöisinä. Adventin aika on odottamista ja valmistautumista juhlaan. Tänä vuonna Eevert valmistelee yhdessä Tenhon kanssa jouluaan pienessä keltaisessa talossaan. Hiljalleen adventista alkaen Eevert muistelee lapsuutensa jouluja ja touhuaa kaikenlaisia jouluasioita talossaan. Lapsuudestaan Eevert muistaa runsaat jouluateriat. Jokainen sai toivoa pöytään sitä mistä oikein piti. Muistoissa kaikki maistui niin herkulliselle ja koko koti oli kaunis valoineen ja väreineen.

Eevertin hyasintiin tarvitaan pumpulipuikko, liimaa, pieniä helmiä, korkki, vihreäksi maalattua maalarinteippiä lehdiksi sekä maalia tai foliota purkin suojaamiseksi.

 

hyasintti1

hyasintti2

 

Nukkekodin joulutarjoilu on osaksi maan kuulun pitokokin, Jatan massailutaidetta http://jatanukkekodinruokia.vuodatus.net/

Moi!
Oon 12-vuotias poika, jolla ei oo vielä tyttöystävää, enkä oo (tietääkseni) edes kokenut minkäänlaista ihastumista. Mahtaako tämä olla normaalia? Parhain kaverini seurustelee jo, ja tuntuu, et koko muu luokka on ainakin jo kokenut tuon ihastuksen... Mitä mä teen??? Eiks tohon voi vaikuttaa mitenkään?

~ Onneton ~

Yhden asian voin varmuudella sanoa: Et ole epänormaali, pikemminkin päinvastoin! Mutta jos mielessäsi jatkuvasti epäilet tätä asiaa, siitä voi kehittyä haitallinen ”painajainen”. Sinun on nyt paras vain elää ihan tavallisesti ikäkautesi mukaista elämää. Keskity kohtuullisessa määrin koulunkäyntiin ja mahdollisiin harrastuksiisi, urheilu tai muu liikunta, tietokone, musa, kirjallisuus ja moni moni muu mahdollinen. Erittäin suotavaa olisi myös, että osallistuisit tilanteisiin, joissa on sekä tyttöjä että poikia. Ja sellaisiahan löytyy kyllä. Siten opit sopivalla tavalla suhtautumaan sekä itseesi että kumpaakin sukupuolta oleviin ikätovereihisi. Ihastuminen tulee kyllä aikanaan. Mutta se ei tule – onneksi niin – ennen kuin on sen aika!

Tytöt kehittyvät pari vuotta aikaisemmin kuin pojat. Selailepa vanhoja JiiPeen palstoja, niin voit havaita, että valtaosa kirjoittajista on tyttöjä ja heilläkin valtaosalla on kysymyksenä: ”Miten saisin sen kundin kiinnostumaan itsestäni?” Mitä arvelet sen ilmaisevan? Eiköhän sitä, että näiden tyttöjen kanssa samanikäiset pojat eivät vielä ole kehittyneet ”tyttöikään”. Miksi näin on, siihen luonnolla on omat viisaat syynsä, mutta emme nyt käy niitä tässä analysoimaan.

Entä sitten se sinun ”ongelmasi”. ”Tuntuu, et koko muu luokka on ainakin jo kokenut tuon ihastuksen...” Uskon kyllä, että ”tuntuu”. Ja monista muistakin pojista tuntuu ihan samalta kuin sinusta, ja siksi moni heistä kertoo tarinan ihastumisestaan ja alkaa itsekin uskoa niin tapahtuneen! Faktat kertovat muuta, tuore tutkimus muun muassa näin: ”Nuoren on hyvä tietää, että yli 75% yläasteen päättävistä nuorista ei vielä seurustele, vaikka filmit, nuorten ohjelmat ja lehdet antavat toisenlaisen kuvan.” (Saara Kinnusen kirjasta Tytöt, pojat ja seksi, sivu 115.)

Aika moni kokee ensimmäisen ihastumisensa 14–16 vuoden iässä. Se ehkä pikemminkin on normaalia. Mutta nykyisin myös yksilölliset erot ovat suurempia kuin koskaan aikaisempina aikoina.

Mutta viisaasti teit, kun kirjoitit. Annapa myöhemminkin kuulua, mitä elämässäsi tapahtuu!

JiiPee 1/2004

Termos!

Mitä mieltä sä oot tästä tilanteesta? Oon 13 w. Rakastuin (siis oikein kunnolla rakastuin) sellaseen jätkään, jonka kans mä aloin sit oleen. Se on mua vuoden vanhempi. Me asuttiin jonkin matkan päässä toisistamme, joten me nähtiin vain pari kertaa tän seurustelun aikana... Se oli mulle tärkee suhde, vaikka se kesti vain pari viikkoo. Mulla meni mun exän kans poikki kun mä pelkäsin niin pirusti suutelemista yms. Tää mun rakkaus kuitenkin opetti mut mm. nuoleen (suuteleen) jne. Se kuitenkin sit pisti poikki mun kans. Kyllähän mä tiesin ettei sellanen rakkaus kestäis kauan, kun se oli kännissä, kun mä sen tapasin enkä ollu sillon alussa edes varma sen tunteista. Silti se tuntu pahalta, vaikken sille mitenkään vihanen ookaan. Mä olin sille vaan sellanen väliaikanen (kyseinen kundi on sellanen about malli look -tyyppi), ja se ei sinänsä loukkaa, sillä mulle jäi siitä vaan positiivisia muistoja. En kuitenkaan voi unohtaa sitä!!! Jos joku frendi esittelee mulle uuden kundiehdokkaan, niin mun päässä pyörii vaan et toi ei oo puoletkaan niin upee, kun se edellinen. Eihän mun niitä muistoja tarvikaan unohtaa, mut se jätkä täytyis, et voisin päästä eteenpäin. Sille ei ollu ongelma päästä eteenpäin mun jälkeen...

Pirutar87

Se ainakin kirjeestäsi käy ilmi, että et ole mikään "pintaliitäjä", vaan kun tykkäät, niin otat sen vakavasti. Valitettavasti partneriksesi osui juuri päinvastainen tyyppi! Niin siinä sitten on käynyt, että tuo vakava uskollisuutesi tässä tapauksessa koitui sinulle ansaksi! Ehdit olla pojan kanssa juuri niin pitkään, että näit hänet pelkästään "upeana". Tottahan hänkin oli vain tavallinen ihminen, ja se olisi tullut ilmi jo kolmantena viikkona tai viimeistään neljäntenä! Joten nyt ota, tyttö hyvä, järki käteen, unohda tuo upea Don Juan (sanoinko pojasta liian pahasti?) ja ala katsella ihan tavallisia poikia! Muistot voit varmaan pitää jonkin aikaa, mutta ei kauan. Ainakin varo rasittamasta niillä tulevaa poikaystävääsi. Sellainen on sietämätöntä!

Jännä juttu, että juuri sinun ikäisesi tytöt ovat alkaneet kysellä suutelemisesta. Totean lyhyesti, että luonnon herkän ja viisaan järjestyksen mukaan sen ei tule kuulua sinun ikäisten tyttöjen ja poikien seurusteluun. Lue tältä palstalta vastaukseni nimimerkille Epätoivoinen!

Minusta tuntuu, että sinulla ehkä olisi enemmänkin asiaa tälle palstalle. Jos niin on, annapa kynän luistaa!

 

Jiipee 3 2001

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja