Jiipeenetti siellä missä tapahtuu

han sanoi nimekseen aleiaHän sanoi nimekseen Aleia on pääkaupunkiseudulla asuvan Erika Vikin esikoisteos. Teos ilmestyi tämän vuoden helmikuussa. Kirjailija pitää huimaa vauhtia, sillä trilogian jatko-osa on jo ilmestynyt.

Esikoisteoksessa on kunnioitettavat 500 sivua. Sivumäärää ei kuitenkaan lukiessa juuri huomaa. Teosta ahmii mielellään suuria annoksia kerralla.

Kirja kertoo tarinan valtakunnasta, jossa ihmiset ja taikuus elävät rinnakkain. Maan kartta muistuttaa Espanjaa, mutta yhteneväisyys lienee sattumaa. Maan pohjoisosissa pyryttää lunta ja vesistöt ovat jäässä toisin kuin Espanjassa.

Päähenkilö on nuori nainen, joka ei muista menneisyydestään oikeastaan mitään. Ainoa johtolanka on hänen taskussaan oleva ovaalinmuotoinen kivi. Kun ihmiset kysyvät hänen nimeään, hän sanoo nimekseen Aleia.

Kirja on saanut siitä nimensä. Se kuvaa muistinmenetyksen ongelmallisuutta. Nainen ei muista omaa nimeään, mutta ihmisten täytyy kutsua häntä jollakin nimellä. Siksi hän keksii oman nimensä.

Aleia törmää ennen pitkää kirjan toiseen päähenkilöön. Corildon on maantiedettä tutkivan seuran mies. Hänen vastuullaan on tarkkailla pohjoisen epävakaita virtauksia.

Aleia hoippuu Corildonin talon portille ja lyyhistyy siihen. Miehellä on täysi tuska selvittää, miksi tyttö on tullut pohjoiseen ja kuka hän todella on.

On hieman ironista, että samaan aikaan Aleia haluaisi muistaa menneisyyden ja Corildon unohtaa. Miehen vaimo on kuollut hiljattain.

Erika Vikin kirja on kaunis kertomus kahden toisilleen vieraan ihmisen matkasta. Tarinassa koukuttavat lukuisat kysymykset, joita juoni herättää.

Ensimmäinen teos vastaa vain osaan kysymyksistä. Kirjassa ei selviä, kuka Aleia todella on tai mitä on tapahtunut Corildonin vaimolle.

Kirjassa viehättää myös vanhanaikainen tunnelma. Paikasta toiseen siirrytään kieseillä. Ei ole autoja tai saati leijulautoja.

5 starErika Vik
Gummerus 2017
532 sivua

Kilpailun teema on Reilu koulu! eli miten kouluissa otetaan lasten mielipiteitä ja näkemyksiä huomioon ja miten varmistetaan, että kaikki pääsevät mukaan eikä ketään syrjitä.

Reilu koulu whitebg300x 1024x318

 

Lapset ja nuoret voivat itse suunnitella videot opettajan johdolla ja tuoda esille erilaisia näkemyksiään osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Videoissa voidaan kiinnittää huomiota esim. onnistumisiin, epäkohtiin tai kehitysehdotuksiin. Käsittelytapa on kuitenkin hyvin vapaa ja valmiita aiheitakin on tarjolla. - Siispä kysy opettajaltasi lisää tästä kampanjasta ja tehkää koko luokan tai tietyn ryhmän kanssa video ja lähettäkää osallistukaa alla olevasta linkistä!

Videokilpailun tarkoituksena on lisätä lasten tietoutta lapsen oikeuksista, erityisesti oikeudesta osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Tuoreen kyselyn mukaan (LSKL 2017) vain 56 % 10–17-vuotiaista on kuullut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Videot julkaistaan Lapsen oikeudet-Youtube-kanavalla. Eniten katselukertoja saaneet videot pääsevät finaaliin ja kilpailuraati valitsee palkittavat videot. Ala- ja yläkouluille on omat kilpailusarjat ja kunkin sarjan parhaat videot palkitaan.

Kilpailun osallistumisaika on 7.8.-13.10. ja palkitut videot julkaistaan lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Osallistu tästä, osallistumisaika 7.8.-13.10.2017

https://www.lapsenoikeudet.fi/reilukoulu/

Satavuotias Suomi -juttusarjassa käydään läpi itsenäisen Suomen historiaa 1910-luvulta tähän päivään saakka.

Kuusikymmentäluvulla perheiden elämä mullistui, kun äiditkin alkoivat käydä töissä. Siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Lauantaista tuli yleinen vapaapäivä myös koululaisille.

suomi 100 60 luku

Tšekkoslovakian miehitystä vastustanut mielenosoitus Helsingissä elokuussa 1968. (Lähde: Wikipedia)

 

Mustavalkoiset televisiot alkoivat yleistyä kodeissa, mutta ohjelmaa tuli vain kahdelta kanavalta. Lasten ja nuorten lempiohjelmia olivat Kylli-täti, Musta Ori, Rin Tin Tin, Monkeys, Bonanza ja Batman.

Suosikkileluja olivat muun muassa paperinuket, Afrikan-tähti, Fortuna-peli, hulavanne ja twistnaru. Lapsille alettiin rakentaa erillisiä leikki- ja uimapaikkoja.

Ensimmäiset koulupsykologit aloittivat työskentelynsä, ja koulujen hammashoitoa tehostettiin. Hammashoitajat vierailivat kouluilla viikoittain jakamassa oppilaille fluoriliuosta, jota purskuteltiin suussa yhdessä luokkakavereiden kanssa. Vuonna 1964 kansakoulun oppiaineisiin lisättiin ensimmäinen vieras kieli.

Kuusikymmentäluku oli vahvaa nuorisokulttuurin kasvun aikaa. Syntyi oma nuorisomuoti sekä ensimmäiset nuorisovaateliikkeet. Nuoret alkoivat käyttää farkkuja, tytöt myös minihameita. Vaatteet olivat suurikuvioisia ja värikkäitä.

Kuusikymmentäluvulla Suomeen levisi myös hippiaate. Hipit pukeutuivat farkkuihin, liehuviin mekkoihin, huiveihin ja liinoihin. Vaatteissa suosittiin batiikkivärjäystä ja etnohenkisyyttä.

Nuorisokulttuurin nousu vaikutti myös nuorten hiusmuotiin. Aikuisten suosiessa tupeerausta, kiharaa permanenttia ja peruukkeja, nuorten hiukset saivat kasvaa ja liehua runsaina ja vapaina.

Vuonna 1961 alkoi ilmestyä legendaarinen Suosikki-lehti, joka ilmestyi aina vuoteen 2012 asti, jolloin se lopetettiin. Suosikki oli vahva osa maamme nuorisokulttuuria.

The Beatles -yhtyeen ensimmäinen levytys 1962 toi Beatles-huuman Suomeenkin. Rautalankamusiikki alkoi yleistyä, ja Suomeen syntyi ensimmäiset rock-yhtyeet. Suomalaisia idoleita olivat muun muassa The Islanders, Danny, Hector, Irwin Goodman, Anki ja Jukka Kuoppamäki.

Helkama toi markkinoille JoPo-polkupyörän, jota valmistettiin vuosina 1965-1974. Jokaiselle sopivasta polkupyörästä tuli nopeasti suosittu. Pyörän valmistaminen aloitettiin uudelleen 2000-luvulla. Nykyinen malli poikkeaa hieman rungoltaan alkuperäisestä mallista.

Kaitafilmikameroilla saattoi tallentaa elävää kuvaa. Kaitafilmistä puuttui ääni, ja kuvanlaatu oli heikko. Liikkuvaa kuvaa katsottiin kaitafilmiprojektoreiden välityksellä.

Isot kelanauhurit toivat kuitenkin äänittämisen tavallisten ihmisten ulottuville. Oman äänen kuuleminen nauhalta oli monille uutta, jopa hieman hämmentävää. Oma ääni kun kuulostikin yllättäen täysin vieraalle.

Miljoonakaupunki, ihmisvilinä ja monet nähtävyydet, eikö tällaisia asioita tule päällimmäisiksi mieleen Lontoosta?

lontoossa 1

Westminster Bridge

 

Itse pääsin toteamaan Lontoon suuruutta kesäloman alussa veljeni kanssa. Matka Lontooseen oli itse asiassa minun ideani. Olin monesti nähnyt tv-sarjojen ja elokuvien sijoittuvan Lontooseen, joten olihan minun pakko nähdä kaikki omin silmin, todellisena ja aitona. Meillä on sukulaisia Lontoossa, joten asuimme heidän luonaan. Tätini asuu Länsi-Lontoossa, josta on hyvät kulkuyhteydet keskustaan, sillä Piccadilly-metrolinja kulkee aivan vierestä.

 

lontoossa 2

Näkymä Wetland Centerin piilomajan ikkunasta

 

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme kaupunkiin, museoihin ja sen nähtävyyksiin: Big Ben, Buckingham Palace, St. Paul’s Cathedral. Chinatown oli myös hieno paikka kiinalaisine ravintoloineen ja putiikkeineen. Ostimme eräästä leipomosta kiinalaisia suolaisia leivonnaisia, jotka olivat mielestämme erittäin maukkaita.

 

lontoossa 3

Piccadilly Circus

 

Lontoossa museot ovat ilmaisia, joten museokohteitamme olivat British Museum, luonnontieteellinen museo (Natural History Museum), tiede- ja tekniikkamuseo (Science Museum) sekä kansallisgalleria (National Gallery). Museoissa oli ruuhkaa ja meteli sen mukainen. Museoissa kului paljon aikaa, sillä eteneminen ihmismassassa oli aikaa vievää. National Gallery puolestaan yllätti postitiivisesti: galleriassa oli rauhallista, eikä laisinkaan niin paljoa turisteja kuin muissa paikoissa. Löysimme sieltä suomalaisen Akseli Gallen-Kallelan työn, joka miellytti ulkosuomalaista tätiäni niin paljon, että hän osti postikorttiversion siitä.

 

lontoossa 4

Sherlock Holmesin patsaalla

 

Torstaina lähdimme etsimään maailmankuulun fiktiivisen salapoliisin Sherlock Holmesin kotiovea. Osoitteessa Baker St. 221B:ssä sijaitsee myös Sherlock Holmes -museo, jossa en tosin käynyt, vaikka suuri Sherlock-fani olenkin.

Lähellä Sherlock Holmesin asuntoa on Regent’s Park ja Primrose Hill, joissa vietimme loppupäivämme. Primrose Hill on puisto, jonka mäeltä avautuu hieno näköala kaupungin ylle: jopa Thames-joen eteläpuolella olevat London Cityn rakennukset näkyvät mäelle.

 

lontoossa 5

Chinatown

 

Lauantaina suuntasimme Thamesin eteläpuolelle, Elephant & Castle -nimiseen kaupunginosaan, jossa tapasimme siellä asuvan serkkumme Danielin. Yhdessä vietimme aikaa kävellen ympäri urbaania ympäristöarkkitehtuuria katsellen. Ennen kuin tapasimme serkkumme, kävimme sotamuseossa (Imperial War Museum), joka mielestäni oli kaiken kaikkiaan kiinnostavin museo Lontoossa. Harmi vain, ettei veljeni ollut niinkään innostunut, joten vierailumme museossa jäi mielestäni liian lyhyeksi.

 

Kuvat: Auli Pulli

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja