HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Prrr..prrr..prrr... Herätys! Melkein joka aamu joudun heräämään herätyskellon herätykseen. Ja voi kuinka tylsältä se monesti tuntuukaan. Olo on edelleen yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessä. Mutta ei auta, on pakko kiskoa itseni ylös sängystä. Kasvopesun jälkeen maailma alkaa vasta kirkastua, kun siihen asti yleensä se vaikuttaa kovin harmaalta. On siis tapahtunut kunnon herääminen. Yleensä aamuni ovat kovin nopeita. 20 minuuttiin sisältyy pesut, pukeminen, aamupala, työlaukun pakkaaminen ja kotiovesta ulos lähteminen. Laskeuduttuani portaat pihalle ja avattuani ulko-oven, kaikki se aamuinen väsymys on poissa ja mieli virkistyy. Taas on ihana aloittaa uusi päivä.

Ensimmäinen ajatukseni astuessani ulko-ovesta on, että kiitos. Nyt varmaan ihmettelet, kiitänkö siitä, että pääsin pois kotoa, vai siitä, että jaksoin herätä. En. Tuo kiitokseni on jotakin suurempaa. Astuessani ulos tuosta ovesta, eteeni avautuu kaunis näkymä: Järvi, metsää, luontoa. Jotakin sellaista, josta haluan kiittää, kaiken sen kauniin luojaa, josta saan joka päivä nauttia. Sydämeni haluaa siis kiittää Jumalaa kaikesta siitä, mitä hän luonut. Ja ensimmäiseksi kiitän tietysti kaikesta siitä, jonka voin havainnoida silmillä.

Päivän mittaan tapaan työssäni ja koti oloissa erilaisia ihmisiä: Lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, kavereita, puoli tuttuja, sukulaisia, ystäviä ym. Monesti päivänkin aikana tulee tarve kiittää jostakin ihmisestä tai jostakin asiasta, joka liittyy häneen. Joskus asiat, joista kiitän voivat olla vähän surullisia, mutta kuitenkin aina niistä löytyy myös se iloinen puoli, josta tahdon kiittää. Nämä kiitokset saattavat olla vain pieniä huokauksia Jumalaa kohti tai sitten hetkiä, jolloin hiljennyn hetkeksi rukoukseen. Ne tuntuvat minusta niin tärkeiltä asioilta, että haluan jakaa ajatukseni Jumalan kanssa ja jättää ne hänen tietoonsa.

Esimerkiksi kerran kiitin yhdestä hyvästä ystävästäni, joka koki itsensä hyvin yksinäiseksi. Huokailin Taivaan Isän puoleen ja kiitin häntä, niin ihanasta ystävästä, mutta samalla liitin huokauksiini pienen pyynnönkin: Älä anna ystäväni tuntea itseään niin kovin yksinäiseksi. Meni muutama kuukausi eteenpäin, kunnes tajusin, että Taivaan Isä olikin vastannut kiitokseeni ja pyyntööni. Hän oli antanut hänen elämäänsä lemmikin, josta hän tuli todella onnelliseksi, eikä hän enää tuntenut oloaan niin yksinäiseksi.

Näin ihmeellistä se on. Raamatussa käsketään kiittää Herraa, Jumalaa, koska hän on hyvä. Toivonkin, että myös sinä koet tarpeelliseksi kiittää kaiken luonutta Jumalaa monista asioista ja ihmisistä ja saat huomata, että hän todella on hyvä. Saat huomata, että Jumala arvostaa kiitostamme!

"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Ps.136: 1"


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja