HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Viime viikolla vietimme Ylöjärvellä syyslomaa. Ja lomahan yleensä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse hetkeen miettiä kouluasioita, vaan saa tehdä sellaisia asioita joista nauttii. Minulla ei ollut lainkaan lomaa, mutta silti ajatuksissani olin jossain määrin lomalla. Sain nimittäin olla Lempiäniemen leirikeskuksessa pitämässä tyttöjen syyslomaleiriä. Ja leirillä ollessani minusta tuntui vähän siltä kuin olisin itsekin ollut lomalla.

Leirillä teimme monenlaista: Söimme, askartelimme, leikimme, ulkoilimme, kilpailimme, esiinnyimme, pelasimme, saunoimme, retkeilimme… Teimme siis kaikkea sellaista, mikä oli mukavaa ja sopi lomailuun.

Minun paras hetkeni leirillä oli se, kun lähdimme retkeilemään läheiselle lammastilalle. Teimme noin 4 km pituisen kävelylenkin, jonka keskivaiheilla pysähdyimme lammastilalla. Siellä saimme koko leirin voimin yhdessä tutustua kanoihin, kissoihin ja lampaisiin. Lampaat jäivät minulle erityisesti mieleen. Niillä oli suuret aitaukset, jossa ne saivat liikkua vapaasti. Ja kun tilan isäntä toi niille jauhoja, ne ryntäsivät kaikki yhtä aikaa astialle, johon jauhot kaadettiin ja sivustakatsojan mielestä ne olivat aivan sekopäisiä. Kaikki halusivat yhtä aikaa samalle ruoka-astialle. Muistan miettineeni tuossa hetkessä sitä, että onneksi me emme joudu leirillä tappelemaan ruoastamme samalla tavoin kuin nuo hölmöt lampaat. Mutta hienoa siinä oli se, että kaikki lampaat olivat yhdessä ja kaikki olivat tervetulleita samalle ruoka-astialle.

Olitpa sitten tuolla kyseisellä leirillä tai et, niin varmasti sinun lomaasi on kuulunut kaikkea muutakin. Olet voinut matkustella kotimaassa tai ulkomailla, tehdä sukulaisvierailuja, ulkoilla, leikkiä ystäviesi kanssa, viettää aikaa perheesi kanssa, käydä uimassa, leipoa… Ja paljon muutakin. Mietipä hetki lomaasi ja yritä laskea kuinka monta ihmistä olet tavannut lomasi aikana. Heitä joille olet antanut aikaasi, joiden kanssa olet jutellut tai joiden kanssa olet esimerkiksi leikkinyt.  Minä sain laskutuloksekseni 55 ihmistä. Tuntui mukavalta ajatella, että olen ehtinyt viikon aikana kohtaamaan 55 eri ihmistä ja vaihtamaan heidän kanssaan ainakin muutaman sanan ja toisten kanssa vielä paljon enemmän.  

Jokainen meistä sai varmasti erilaisia lukuja, mutta silti kaikkia lukuja yhdistää se, että jokainen niistä kertoo ihmisistä. Ne kertovat meille sen, että ihmiset ympärillämme ovat erityisen tärkeitä. Ja sen, että on tärkeää, että jokaisen ihmisen ympärillä todella on ihmisiä, eikä kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Ei ole siis yhtään huono vaikka luvuksesi olisi tullut alle kymmenen tai yli kymmenen. Vaan tärkeintä on se, että jokainen on saanut viettää hetkiä toisten ihmisten, tärkeiden ihmisten seurassa.

Ja nyt kun olemme palanneet takaisin lomalta, huomioikaamme taas tuo sama asia. On erittäin tärkeää, että koulussa ja kotona jokaisella olisi ihmisiä ympärillä. Jos satut joskus huomaamaan yksinäisen tai hieman surullisen näköisen ihmisen, ja menet hänen luokseen, tulee sinusta erityisen arvokas ihminen. Ja mikä sinusta silloin tekee niin arvokkaan? Niinpä, kyllä sinä sen tiedät!

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.  Kol. 3:12”

 

 

Ps. Yritän laittaa kuvia leiriltä tälle sivustolle vielä tämän viikon aikana. -Laura-