HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Viime sunnuntaina vietettiin kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, tuomiosunnuntaita. Elämme siis tämän kirkkovuoden viimeistä viikkoa. Ensi sunnuntaina alkaa uusi kirkkovuosi, kun vietämme 1. adventtisunnuntaita. Kirkkovuoden kalenterissa vuosirytmi menee siis eri tavalla, kuin meidän ihan tavallisessa kalenterissa.

Tuomiosunnuntain aiheena on Jeesuksen kuninkuus. Silloin puhutaan siitä päivästä, jolloin Jeesus palaa takaisin maanpäälle ja ottaa kaikki häneen uskovat kanssaan mukaan taivaaseen, elämään ikuista elämää hänen ja Jumalan luona. Tuomiosunnuntain nimi tuleekin juuri siitä. Jeesus tulee tekemään maan päälle viimeisen päätöksen: Ketkä lähtevät hänen mukaansa? Ketkä uskovat häneen? Jeesus on siis ainut, joka pystyy ratkaisemaan taivaaseen pääsevät. Usko häneen vain riittää.  

Itse mietin yleensä juuri tuona kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina koko kulunutta kirkkovuotta, samalla tavalla kuin teen uutena vuotena eli 31.12. Mitä kaikkea olen sen vuoden aikana oikein tehnyt? Olenko kohdellut Jeesuksen opetusten tavoin toisia ihmisiä, lähimmäisiäni? Voiko Jeesus olla ylpeä minusta? Tai olenko toisaalta jättänyt tekemättä jotain, mitä minun olisi pitänyt tehdä, auttaakseni lähimmäisiäni? Ei kai Jeesus vaan muistele niitä pahoja asioita, joita olen tehnyt?  On siis paljon muisteltavaa, mutta myös paljon opittavaa. Olen tehnyt monia asioita oikein, mutta myös niitä inhottavia asioitakin on tullut tehtyä.

Omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kannattaa hieman muistella. Voinko kenties oppia niistä jotakin uutta? Voisinko esimerkiksi olla parempi lähimmäinen toisille ihmisille? Voisinko todella luottaa Jeesukseen ja oppia jotakin hänen viisaista opetuksistaan, joista voin lukea Raamatusta?

Muistellessani viime vuotta, huomasin monessa elämäni tilanteessa, että Jeesus on todella ollut minun kanssani. Hän on auttanut minua monissa vaikeissa ja pelottavissa tilanteissa. Hän on lohduttanut minua monta kertaa ja antanut elämääni paljon kaikkea hyvää, kaikkea sellaista, josta todella saan olla kiitollinen hänelle. Olen siis saanut huomata, että minun tarvitsee todella yrittää noudattaa Jeesuksen opetuksia elämässäni mahdollisimman hyvin. Ja vaikka useasti epäonnistun, niin silti Jeesus on kanssani. Teen joskus pahaa, mutta silti Jeesus antaa elämääni paljon hyvää. Kuinka ihmeellistä se onkaan. Ja ainut asia, jonka vuoksi kukaan voi tehdä näin toiselle, on ainoastaan rakkaus. Jeesuksen rakkaus minua kohtaan. Tähän kirkkovuoteen on siis mahtunut paljon rakkautta. Siitä olen onnellinen!

”Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. (Ps.143:5,10.)”