Onpas mukavaa, kun on hiihtolomaviikko täällä Ylöjärvellä. Työntäyteinenhän tämä on minulle, mutta koululaisilla on loma. Olemme olleet Kurussa Lammasniemessä tyttöjen talvilomaleirillä maanantaista lähtien. Tänään lähdemme sitten kotiin. Leirimme on ollut erittäin mukava ja olemme saaneet tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Tälläkin hetkellä käynnissä on leiriolympialaiset, jonne minäkin kohta suunnistan. Olympialaisissa leiriläiset kilpailevat toisiaan vastaan erilaisissa kisoissa ja lopuksi katsotaan sitten voittaja ryhmä. Leirimme aiheena on ollut ”paastonaika on matka”. Olemme miettineet paastonaikaa ja siihen liittyviä tapoja ja ajatuksia. Olemme saaneet nähdä tällä leirillä myös suuren ihmeen, miettiessämme rukousta ja sen merkitystä.

Kirkkovuoden teemaksi tälle viikolle on annettu: Jumalan sanan kylvö. Tutkiessani tämän viikon raamatuntekstejä löysin yhden lauseen, joka sopii hyvin meidän leirillemme, mutta myös jokapäiväiseen elämäämme. Siinä sanotaan näin: ”Me olemme Jumalan työtovereita” (1.Kor. 3:9).

Mitä sitten oikein merkitsee olla Jumalan työtoveri? Mieleeni nousi sellainen ajatus, että jokainen ihminen on Jumalan työtoveri. Ja hyvän työtoverin tuntomerkkejä tietysti ovat: Ystävällisyys toisia ihmisiä kohtaan, auttavaisuus, toisen kunnioittaminen sekä ennen kaikkea se, että jokainen työtoveri saa olla erilainen, koska täydentäväthän toiset ihmiset toisiaan.  Jos et usko, että näitä kaikkia asioita tarvitaan työssä kuin työssä, voit varmistaa sen esimerkiksi omilta vanhemmiltasi. Luulen, että he ovat kanssani täysin samaa mieltä.

Mitä sitten Jumalan työtoverina minun kuuluisi tehdä? Miten minä voin olla Hänen työtoverinsa? Jumala on antanut meille jokaiselle tärkeän tehtävän työtoverinaan. Minusta sen tehtävän voisi jakaa kahteen eri osaan. Meidän ensimmäinen tehtävä on se, että me huolehdimme kaikista lähimmäisistämme. Pidämme huolta siitä, että jokainen ihminen saa elämässään kokea rakkautta, välittämistä, iloa, kunnioitusta, ja ennen kaikkea sitä, että hänestä todella välitetään. Toinen tehtävämme Jumalan työtoverina olisi se, että meidän tulisi kertoa kaikille lähimmäisillemme Jumalasta, joka on hyvä ja rakastava. Tiedän, että ei ole helppoa puhua kaikille ihmisille Jumalasta, tunnustan, että ei se minullekaan aina ole helppoa. Voimme kuitenkin rukouksessa pyytää Jumalalta voimia tähän tehtävään. Mutta jo pelkällä omalla esimerkillämme voimme viestittää Jumalan rakkaudesta jotakin toisille ihmisille. Se, että toteutamme meidän ensimmäistä tehtäväämme Jumalan työtoverina auttaa meitä siis toteuttamaan samalla myös toista tehtäväämme.

Lähtekäämme siis rohkeasti toimimaan Jumalan työtovereina, aitoina itsenämme ja tekemään rakkauden töitä!

”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.”

Milloin sinä olet viimeksi joutunut valitsemaan kahden eri asian väliltä? Päivittäin joudumme tilanteisiin, joissa meidän tulee valita mitä teemme, teemmekö noin vai näin. Yleensä nämä tilanteet eivät aina liity pelkästään itseemme, vaan yleensä niihin liittyvät myös muut ihmiset. Tässä muutama esimerkki, että pysyt kärryillä:

  • Koulun käytävällä kulkee opettaja, jolla on syli täynnä tavaraa, avaatko hänelle oven helpottaaksesi hänen liikkumistaan vai näytätkö siltä, ettet huomannut häntä, etkä avaa hänelle ovea? Ajattelet, että avatkoot itse ovensa.
  • Olet kaverillasi kylässä. Kaverin äiti tarjoaa sinulle ruokaa ja sinä tulet mielelläsi syömään, koska sinulla on nälkä. Syötyäsi poistutko pöydästä ja lähdet jatkamaan kaverisi kanssa leikkejä vai syötyäsi kiität ensin hyvältä maistuvasta ruoasta ja sen jälkeen lähdet jatkamaan kaverisi kanssa leikkejä.
  • Kotona vanhempasi pyytävät sinua tekemään kotitöitä esim. tyhjäämään tiskikoneen tai viemään roskat ulos.  Suostutko mukisematta vanhempiesi pyyntöön vai vastaatko heille, että en. Vai haluatko kenties kaikille kuuluvista kotitöistä palkkaa ennen kuin suostut tekemään niitä?

Näitä voisi keksiä vaikka kuinka monta. Esimerkeissä oli tilanteita, joissa oli kyse todella pienistä valitsemisen tilanteista. Vaikka ne olivatkin pieniä, silti niiden valintojen merkitys on todella suuri. Mikäli olisit avannut oven opettajalle, kiittänyt hyvästä ruoasta kaverisi äitiä tai auttanut vanhempiasi kotitöissä, olisit sinä saanut hyvän mielen itsellesi. Olisit saanut huomata, että sinun hyvä käytöksesi ja auttamisenhalu tekivät opettajan, kaverisi äidin ja omat vanhempasi iloisiksi. Kenties sinäkin olisit saanut osaksesi kiitosta tai ainakin iloisen katseen.

Meitä kristittyjä kehotetaan hyvän tekemiseen. Meitä kehotetaan ystävällisyyteen, auttamiseen, toisten huomioimiseen, lähimmäisen rakastamiseen… Moniin sellaisiin asioihin, joita tehtyämme voisimme saada toiselle ihmiselle hyvän mielen ja kokemuksen, että häntä arvostetaan, riippuen hänen syntyperästään, ulkonäöstään, ajatuksistaan… Näitä asioita me kristityt teemme ihan luonnostamme. Meille tärkeää on toisten ihmisten hyvinvointi. Vaikka me tiedämme, että taivaaseen emme pääse omien hyvien tekojemme tähden, tiedämme kuitenkin sen, että Jumala tahtoo meidän tekevän näitä tekoja.

Me tiedämme sen, että ainut keino jolla pääsemme taivaaseen, on usko Jeesukseen. Ikuisen elämän periminen ei tule siis omien ansioideni tähden, vaan sen tähden, että Jeesus on pelastanut minut. Hyvät teot kuitenkin kuuluvat kristittynä elämiseen. Jeesus sanookin:

”Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Matt. 19:30.”

Taivaaseen pääseminen on meidän kristittyjen palkka. Taivaassa Jumala muistaa niitä, jotka ovat tehneet elämässään hyvää toisille. Ne, jotka eivät tässä elämässä ole ehtineet huomioida toisia ihmisiä, vaan ovat juosseet edellä, saavuttaakseen aina vaan itselleen kaikkea hyvää, ovat todennäköisesti noita viimeiseksi jääneitä. Mutta ne, jotka ovat tässä elämässä halunneet huomioida myös muita ihmisiä ja auttaa, pääsevät todennäköisesti ensimmäisiksi. Ihan tarkkaan en kuitenkaan osaa sanoa, mitä nuo Jeesuksen sanat todella tarkoittavat. Toivon kuitenkin, että jokainen meistä, niin sinä kuin minä, haluaisimme tehdä hyvää toisille. Siunausta jokaiseen elämäsi hetkeen!

Viime sunnuntaina Ylöjärven seurakuntakeskuksella vietettiin perinteistä laskiaistempausta yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Tapahtumaan tuli paljon väkeä, monet lapsiperheet olivat lähteneet liikkeelle kovista pakkaslukemista välittämättä. Laskiaistempausta on vietetty Ylöjärvellä jo todella monta vuotta. Perinteisesti ohjelmaan on kuulunut hippohiihdot, vohveleiden syöntiä, hevosajelua, arpajaisia, hernekeittoa, onnenpyörä… Tänä vuonna lapsille järjestettiin myös puuhapaikka, jossa oli mahdollisuus askarrella ystävänpäiväkortteja, värittää värityskuvia tai kokeilla renkaan/pallon heittoa. Itse olin vastuussa tästä pisteestä. Tuntui hyvältä ensinnäkin saada toivottaa kaikenikäisiä lapsia tervetulleiksi puuhapaikkaan, mutta hienoa oli myös se, että lapset tulivat yhdessä vanhempiensa kanssa touhuamaan.

Monet perheet aloittivat laskiaistempauksen ulkoa. He kävivät ensin hiihtämässä ja ajeluilla, jonka jälkeen he siirtyivät vasta sisälle lämmittelemään. Kaikkia kävijöitä yhdisti yksi ja sama asia: He halusivat osallistua yhteisvastuukeräykseen. He halusivat auttaa syrjäytyneitä lapsia Suomessa ja Mosambikissa ostamalla itsellensä erilaisia palveluita tai syötävää. He halusivat auttaa sellaisia ihmisiä, joilla on todellinen hätä ja, jotka eivät voi hyvin. Samalla jokainen tempaukseen osallistuja halusi julkisesti kertoa, että on tärkeää auttaa sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Ja tämäkös tuntui todella hienolta. Me olemme Suomessa ja Ylöjärvellä erityisasemassa. Me saamme olla ihan konkreettisesti auttamassa apua tarvitsevia. Tätä kutsutaan myös lähimmäisenrakkaudeksi: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Jeesuksen opettama asia meille ihmisille. Todella hyvä ja käyttökelpoinen ohje. Sitä voi hyvin soveltaa myös tähän laskiaistempauksen teemaan. Rakasta/kohtele toista ihmistä samalla tavalla kuin tahtoisit, että sinua rakastetaan/kohdellaan. Eihän meistä kukaan toivo itselleen mitään huonoa tai ikävää, vaan ainoastaan hyvää.  Tätä lähimmäisen rakastamista me laskiaistempauksen avulla pystyimme myös toteuttamaan. Halusimme antaa ja jakaa omastamme niille, joilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin meillä.

Laskiaistempaus on saanut nimensä mitä ilmeisemmin laskiaisesta. Tänä vuonna laskiaista vietetään vasta muutaman viikon kuluttua, mutta tämä oli jo hyvä aloitus laskiaisen odotukseen ja paastonajan alkamisen odotukseen. Perinteisesti laskiaisena on laskettu mäkeä ja syöty hernesoppaa. Tätä saimme jo kokeilla laskiaistempauksessa. Kaikki saivat itselleen punaiset posket ja hyvän mielen. Laskiaisen jälkeen laskeudumme paastonaikaan, joka kestää pääsiäiseen saakka. Paastonaikaan kuuluu myös toisten ihmisten auttaminen ja omastaan jakaminen. Eikä vain ja ainoastaan paastonaikaan, vaan myös jokaiseen tavalliseen arkipäiväämme! Olkaamme siis arjessa auttavia arkienkeleitä toinen toisillemme.

 

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Joh.13:34.”

Tulevana sunnuntaina eli 13.2.2011 järjestetään Ylöjärven seurakuntakeskuksella laskiaistempaus yhteisvastuukeräyksen hyväksi klo 10-14.

Aloitamme klo 10.00 sanajumalanpalveluksella Ylöjärven kirkossa. Klo 11.00 jatkamme laskiaistempauksella seurakuntakeskuksen sisä- ja ulkopuolella.

Ohjelmassa luvassa monenmoista. Hiihtokisat, hevosajelua, liukumäki, moottorikelkka ajelua, onnenpyörä, syötävää...

Tervetuloa kaikki koko perheen voimin! 

Myrsky. Googletin tuon sanan etsiessäni sille jonkinlaista suomenkielistä selitystä. Wikipedia antoi tällaisen selityksen: ”Myrsky on voimakas, 21-32 metriä sekunnissa puhaltava tuuli. Sitä voimakkaampi on vain hirmumyrsky (yli 32 metriä sekunnissa). Kovan tuulen raja on säätiedotuksissa 14 metriä sekunnissa.” Olemme saaneet kokea viime syksynä kovia myrskyjä ja on niitä tänä talvenakin ollut jo muutama. Viime viikolla heräsin yhtenä yönä, kun ulkona kävi todella kova tuuli. Ikkunat helisivät. Tuntui melkein siltä, kun ne olisivat halunneet irrota liitoksistaan, ainakin meidän vanhassa talossa. Minut valtasi pieni pelko ja ajatus: ”Toivottavasti mitään pahaa ei tapahdu, kun käy näin kova tuuli.” Aamulla totesimme mieheni kanssa, että kylläpä yöllä kävi todella kova myrsky. Lähtiessämme töihin, lumi oli pöllynnyt yön aikana niin paljon, että pihaamme oli tullut ihmeellisiä lumimöykkyjä. Päivällä uutisissa sanottiin, että monet ihmiset joutuvat olemaan ilman sähköä, yöllisen myrskyn vuoksi. En voinut muuta kuin todeta, että kunpa nämä ihmiset saisivat pian sähköt takaisin, onhan sähkö niin tärkeä asia meille suomalaisille. Ilman sitä ei monet pärjää.

Eilen taas ajellessamme Ylöjärvellä, ajoimme erään vanhan talon ja sen pihassa olleen ladon ohitse. Aivan ladon kulmalla oli katkennut kaksi todella suurta koivua. Päättelin, että toinen niistä on katkennut jo kauan sitten aikaisemmissa myrskyissä, koska sen puun latvaa ei ollut enää missään. Toinen puu taasen on saattanut katketa vaikka ihan lähiaikoina, olihan väliin myrskynnyt niin kovasti, eikä puun latvaakaan ollut vielä viety pois. Mieleeni juolahti heti myös se, että onneksi puu oli katkennut siten, että sen latva oli kaatunut pieneen metsäryteikköön. Nimittäin noin 8 metrin päästä isosta puusta oli kävelytie. Ja mikäli puu olisi katkennut kävelytielle, olisi joku saattanut loukkaantua. Joten onni onnettomuudessa.

Myrsky on siis niin suuri voima, että se pystyy tekemään todella paljon pahaa jälkeä. Jokaisesta myrskystä jää jonkinlainen jälki, ainakin hetkeksi. Mutta silloin kun myrsky lakkaa, laskeutuu maan päälle rauha. Enää ei tarvitse pelätä, että mitään pahaa tapahtuisi. Meillä jokaisella ihmiselläkin tulee elämässämme erilaisia myrskyjä. Jotkut myrskyt saattavat olla lauhempia ja laantua nopeammin, mutta toiset taas saattavat kestää pidempäänkin. Elämämme myrskyt saattavat liittyä rikkoutuneisiin ystävyyssuhteisiin, riitoihin, sairauksiin, pettymyksiin, väsymykseen… Sellaisiin asioihin, jotka tekevät mielemme levottomiksi tai sellaisiin, joissa tuntuu, että en jaksa yksin enkä pärjää. Tällaisissa kaikissa elämämme myrskyissä Taivaan Isä on luvannut onneksi olla kanssamme. Hän lupaa, että kun uskomme häneen, saamme varmasti avun häneltä. Hän haluaa meille kaikille ihmisille hyvää ja sen vuoksi hän on valmis auttamaan meitä kaikkia.

Jos siis joskus elämässäsi koet pieniä tai suuria myrskyjä, toivon että voit luottaa sinua rakastavaan Jumalaan ja pyytää häneltä apua. Ja saat luottaa myös siihen, että hän auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka et sitä aina itse huomaisikaan. Ja vaikka et kokisikaan näitä myrskyjä elämässäsi, muista silti kääntyä Jumalan puoleen. Sillä hän haluaa olla läsnä kaikkien ihmisten elämässä. Taivaan Isän siunausta sinulle ja perheellesi!

”Mutta hädässään he huusivat avukseen Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

 Ps. 107:29–30.”

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja