”Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

 

Pieni liekki ympärilleen hiljaa hehkuu lämpöä.

Pieni liekki meille kertoo Jumala on lähellä.

 

Pieni liekki viestin antaa: Syntyy lapsi viaton.

Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on.

 

Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen.

Pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.”

 

Tuo pieni liekki laulu on yksi minun lempi lauluistani. Sen sävel on rauhallinen ja sanat kertovat paljon. Tänä adventinaikana olen saanut sen jo muutaman kerran myös laulaa. Laulu sisältää mielestäni paljon tärkeitä asioita, jotka liittyvät joulun odotukseen ja jouluun. Pieni liekki muistuttaa meitä siitä valosta, jota jouluna syntyvä Jeesus-lapsi tuo elämäämme. Sekä kaikesta siitä hyvästä, jota hän antaa meille. Liekki muistuttaa myös meistä ihmisistä ja siitä, kuinka me voimme olla niitä valonsäteitä toinen toistemme elämässä. Voimme tuoda valoa, lämpöä ja rakkautta lähimmäistemme elämään ja etenkin niiden elämään, jotka joutuvat olemaan paljon yksin.  Liekki muistuttaa meitä myös kynttilöistä, joita meillä on tapana polttaa joulun alla ja siitä valosta ja lämmöstä jota se huoneeseen tuo. Joulunaika on siis valoisaa aikaa. Ja ennen kaikkea niin kuin tuossa laulussakin sanotaan, niin tuo liekki kuuluu kaikille, valo kuuluu kaikille, rakkaus kuuluu kaikille. Jumala on lähettänyt Jeesuksen tähän maailmaan meitä jokaista varten. Ja tuo sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille ihmisille. Kaikki ihmiset saavat iloita siitä, että Jumala on antanut meille hänen ainoan ja rakastavan poikansa Jeesuksen. Ja kaiken sen valon ja ilon, jonka hän tuo tullessaan. Toivottavasti myös sinä ja minä pystymme viemään tuota Jeesuksen tuomaa iloa, valoa ja rakkautta muiden ihmisten elämään!

Jouluun ja sen odottamiseen kuuluvat joululaulut. Ne ovat tärkeitä ja vuosien saatossa tulet kyllä huomaamaan, että jotkut niistä muuttuvat todella tärkeiksi, niin kuin minulle tuo pieni liekki. On ihanaa, kun meillä on niin paljon erilaisia ja kauniita joululauluja olemassa ja aina tulee vain lisää. Nauttikaamme niiden kuuntelemisesta ja laulamisesta.  Ja ennen kaikkea nauttikaamme tästä ihanasta, lumisesta ja valoisasta joulun odotuksesta.

Mietipä sinäkin hetken… Mikä on sinun lempi joululaulusi? Joko olet laulanut sitä tänä vuonna? Miltä sinusta tuntuu kun laulat sitä laulua, herättääkö se sinussa joitain tunteita? Mistä se laulu kertoo? Kertooko se joulun sanomasta vai jostakin muusta? Ilosta, valosta, rakkaudesta, lämmöstä, enkeleistä…?

 

”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani. 1.Moos 21:6”

 

Viime viikonloppuna olin pitämässä tyttöjen adventtileiriä Lempsussa. Leirillä oli 24 leiriläistä, 3 isosta ja meitä vetäjiä 2. Hyvänkokoinen leiriporukka kaiken kaikkiaan. Leirimme teemana oli kirkkovuosi. Kävimme leiriläisten ja isosten valmistelemien näytelmien avulla lävitse kirkkovuotta ja sen tärkeimpiä pyhiä. Aloitimme joulusta - Jeesuksen syntymäjuhlasta. Näimme kuinka 3 itämaantietäjää tulivat osoittamaan kunnioitusta juuri syntyneelle lapselle. Kynttiläinpäivän esitykseen kuului idea siitä, että Jeesus on maailman valo. Marianpäivänä enkeli ilmestyi Marialle ja kertoi hänen odottavan Jumalan lasta.  Pääsiäisen tapahtumat saimme nähdä yhdessä esityksessä, pitkäperjantaista pääsiäiseen. Helluntaina opetuslapset tulivat täyteen Pyhää Henkeä. Ja viimein päätimme kirkkovuotemme syksyllä vietettävään Mikkelinpäivään, jolloin Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän siunaisi heidät.  Kuten varmaan huomasit, emme käyneet kaikkia pyhiä lävitse, vaan pelkästään muutaman tunnetuimman. Tässä muutamia kuvia upeista esityksistä.

 IMG_2861_QVga IMG_2869_QVga    IMG_2855_QVga 

IMG_2853_QVga

 IMG_2858_QVga

IMG_2862_QVga

IMG_2866_QVga

Kuten jo viime kirjoituksessani mainitsin, niin viime sunnuntaina vietettiin 1. adventtisunnuntaita. Mielestäni juuri tuo sunnuntai oli erityisen mieleenpainuva. Vietimme leirillä kirkkovuoden aloitus leirijumalanpalvelusta, jonka yhdessä leiriläisten kanssa saimme valmistella. Ja todella upeasti kaikki tytöt hoitivatkin valmistelut.  Leirijumalanpalvelukseen oli kutsuttu myös leiriläisten vanhempia ja sisaruksia. Ja erityisen mukavaa olikin, kun niin moni perhe pääsi paikalle! Saimme viettää hienon, yhteisen adventtikirkon. Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleeni juuri tuon 1.adventtisunnuntain evankeliumiteksti ja saarna. Leiriläiset olivat tehneet näytelmän siitä, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ihmiset hurrasivat Jeesukselle – kuninkaalle, jota he olivat jo kauan odottaneet. He heittelivät Jeesuksen eteen vaatteitaan ja lehviä ja huusivat kovaan ääneen: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Saarnan lopuksi lauloimme yhdessä virsikirjamme 1. virren eli Hoosianna virren. Virsi kaikui todella upeasti takkahuoneen seinien sisällä.

Itselleni tuli kovin helpottunut olo. Sain laulaa korkealta ja kovaa: Hoosianna eli oi auta/ pelasta Jeesus. Sain taas olla varma siitä, että Jeesus on syntynyt maailmaan minun vuokseni. Minä saan turvautua Jeesukseen kaikkina elämäni hetkinä. Hoosianna virren laulaminen aloittaa minun joulun odotukseni. Saan aloittaa joulun odottamisen ja valmistelemisen kaikessa rauhassa, ilman kiirettä ja ainaista stressiä. Voin alkaa valmistautumaan ilon juhlaan -vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaan. Miten sinun joulunodotuksesi käynnistyy?

Rauhallista adventin aikaa sinulle!

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen. Ps. 9:9–10”

 

 

Viime sunnuntaina vietettiin kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, tuomiosunnuntaita. Elämme siis tämän kirkkovuoden viimeistä viikkoa. Ensi sunnuntaina alkaa uusi kirkkovuosi, kun vietämme 1. adventtisunnuntaita. Kirkkovuoden kalenterissa vuosirytmi menee siis eri tavalla, kuin meidän ihan tavallisessa kalenterissa.

Tuomiosunnuntain aiheena on Jeesuksen kuninkuus. Silloin puhutaan siitä päivästä, jolloin Jeesus palaa takaisin maanpäälle ja ottaa kaikki häneen uskovat kanssaan mukaan taivaaseen, elämään ikuista elämää hänen ja Jumalan luona. Tuomiosunnuntain nimi tuleekin juuri siitä. Jeesus tulee tekemään maan päälle viimeisen päätöksen: Ketkä lähtevät hänen mukaansa? Ketkä uskovat häneen? Jeesus on siis ainut, joka pystyy ratkaisemaan taivaaseen pääsevät. Usko häneen vain riittää.  

Itse mietin yleensä juuri tuona kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina koko kulunutta kirkkovuotta, samalla tavalla kuin teen uutena vuotena eli 31.12. Mitä kaikkea olen sen vuoden aikana oikein tehnyt? Olenko kohdellut Jeesuksen opetusten tavoin toisia ihmisiä, lähimmäisiäni? Voiko Jeesus olla ylpeä minusta? Tai olenko toisaalta jättänyt tekemättä jotain, mitä minun olisi pitänyt tehdä, auttaakseni lähimmäisiäni? Ei kai Jeesus vaan muistele niitä pahoja asioita, joita olen tehnyt?  On siis paljon muisteltavaa, mutta myös paljon opittavaa. Olen tehnyt monia asioita oikein, mutta myös niitä inhottavia asioitakin on tullut tehtyä.

Omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kannattaa hieman muistella. Voinko kenties oppia niistä jotakin uutta? Voisinko esimerkiksi olla parempi lähimmäinen toisille ihmisille? Voisinko todella luottaa Jeesukseen ja oppia jotakin hänen viisaista opetuksistaan, joista voin lukea Raamatusta?

Muistellessani viime vuotta, huomasin monessa elämäni tilanteessa, että Jeesus on todella ollut minun kanssani. Hän on auttanut minua monissa vaikeissa ja pelottavissa tilanteissa. Hän on lohduttanut minua monta kertaa ja antanut elämääni paljon kaikkea hyvää, kaikkea sellaista, josta todella saan olla kiitollinen hänelle. Olen siis saanut huomata, että minun tarvitsee todella yrittää noudattaa Jeesuksen opetuksia elämässäni mahdollisimman hyvin. Ja vaikka useasti epäonnistun, niin silti Jeesus on kanssani. Teen joskus pahaa, mutta silti Jeesus antaa elämääni paljon hyvää. Kuinka ihmeellistä se onkaan. Ja ainut asia, jonka vuoksi kukaan voi tehdä näin toiselle, on ainoastaan rakkaus. Jeesuksen rakkaus minua kohtaan. Tähän kirkkovuoteen on siis mahtunut paljon rakkautta. Siitä olen onnellinen!

”Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. (Ps.143:5,10.)”

Tuo on sana on Jeesuksen sana meille jokaiselle ihmiselle. Jeesus käskee meitä valvomaan joka elämämme hetki. Jeesus ei tarkoita valvomisella sitä, että meidän tulisi ihan fyysisesti valvoa koko ajan. Jeesus tietää kyllä sen, että me tarvitsemme unta. Ja niinpä hän sallii meidän nukkua, jotta emme olisi väsyneitä. Jeesuksen kehotus valvomisesta liittyy meidän häneen uskovien uskoon.  Kuulostaa vähän vaikealta, mutta ajatukset, jotka siihen liittyvät ovat minusta hyviä ja ymmärrettäviä ja ennen kaikkea sellaisia, joita todella kannattaa miettiä.

Ensinnäkin. Jeesus haluaa muistuttaa meitä kaikkia siitä, että hän on luvannut tulla kerran takaisin maan päälle, hakemaan kaikki heidät taivaaseen, jotka uskovat häneen. Hän on sanonut, että meistä kukaan ei voi tietää eikä aavistaa hetkeä, jolloin hän tulee. Jeesus on siis luvannut meille jotakin todella hienoa. Hän on luvannut, että kaikki häneen uskovat pääsevät kerran taivaaseen hänen ja Jumalan luo, paikkaan missä kaikki on hyvin, missä ei ole enää mitään pahaa. Kukapa meistä ei siis haluaisi tuollaiseen paikkaan? Minä ainakin haluan.

Toiseksi. Jeesus muistuttaa meitä uskomaan häneen. Hän muistuttaa meitä siitä, että hän näkee meistä aivan jokaisen. Hän tietää kaikki syvimmätkin ajatuksemme, pelkomme, huolemme, ilonaiheemme, aivan kaiken meistä. Hän muistuttaa, että emme ole milloinkaan yksin, vaan että hän on aina läsnä kaikkialla. Tähän Jeesus pyytää meitä luottamaan.

Kolmanneksi. Jeesus muistuttaa meitä elämään maan päällä Jumalan mielen mukaisesti. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme, elää sovussa, auttaa lähimmäisiämme, huolehtia toisistamme ja toimittava niin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla ja elää.

Ja neljänneksi. Jeesus muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi elää ihan tavallista arkea ja normaalia elämää, mutta samalla kuitenkin elämään uskossa ja toivossa. Elämään Jumalan mielen mukaisesti, lukemaan Raamattua – Jumalan sanaa, rukoilemaan, käymään kirkossa, pyytämään pahoja tekojamme anteeksi ja ennen kaikkea elämään rakkaudellisessa yhteydessä, toinen toistemme kanssa.

Ihanaa siis kun meillä uskovilla on toivo siitä, että Jeesus tulee kerran takaisin hakemaan meidät häneen uskovat luokseen taivaaseen. Mutta ihanaa on myös se, että saamme elää täällä maan päällä tätä elämää. Saamme elää yhdessä toisten ihmisten kanssa. Saamme tehdä monenlaisia asioita. Ja kun joskus teemme tyhmyyksiä, saamme luottaa siihen, että Jeesus antaa ne meille anteeksi ja pitää kiinni ”ikuinen elämä häneen uskoville - lupauksestaan”.

Loppujen lopuksi uskossa valvominen ajatuksena ei ole kovinkaan vaikea, mutta miten toteuttaa sitä ihan joka päivä omassa elämässä, onkin jo enemmän miettimisen arvoinen juttu. Lähdenkin tästä miettimään omaa elämääni ja valvomistani. Tee sinäkin samoin…

”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. Matt.25:13.”

Milloin minä olen onnellinen? Milloin sinä olet onnellinen? Milloin ihmiset ylipäätään ovat onnellisia?

Sinä ja minä kyllä varmasti tiedämme molemmat, milloin olemme onnellisia. Minä olen onnellinen silloin kun saan olla läheisten ihmisten seurassa, silloin kun saan käydä töissä, silloin kun ei ole suurempia murheita, silloin kun saan syödä lakritsia, silloin kun pääsen hiihtämään, silloin kun saan vain olla ja silloin kun… Ja sinä taas olet onnellinen silloin kun… Mutta entäpä sitten, milloin ihmiset ylipäätään ovat onnellisia?

Mitkä asiat ovat niitä, joista me jokainen tulemme onnelliseksi? Luulen, että jos saamme viettää aikaamme ystäviemme ja läheistemme kanssa, olemme varmasti kaikki silloin onnellisia. Sillä jokainen ihminen tarvitsee ja haluaa toisia ihmisiä ympärilleen. Onnelliseksi meidät kaikki taitaa tehdä myös se, jos meillä kaikilla on sydämessä rauha. Se, ettei omatunto esimerkiksi kolkuta, eikä mikään paha vaivaa mieltämme. Mutta mikä muu tekee meidät kaikki onnelliseksi? Mielestäni on vaikea miettiä meitä kaikkia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. On ehkä parempi miettiä, mitä onnellisuus todella on ja miksi on tärkeää ylipäätään olla onnellinen?

Se, että jokainen meistä voi olla onnellinen elämässään, on minusta erittäin tärkeää. Jokaisella pitää olla niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Tuntuu pahalta ajatella, että ihminen voisi olla aina onneton. Kyllä elämään tarvitaan ehdottomasti myös onnellisuutta. Ja ehkä siinä juuri on se onnellisuuden salaisuus, että pystyy löytämään omasta elämästään jotakin sellaista, joka tekee minut todella onnelliseksi. Toki aina ei tarvitse eikä voikaan olla onnellinen, koska elämässä sattuu ja tapahtuu myös niitä surullisia asioita. Mutta olisi ihanaa jos meistä jokainen voisi niiden surullisten ja vaikeidenkin hetkien keskellä löytää elämästään aina myös niitä positiivisia ja hyviä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Niiden ei tarvitse olla isoja juttuja, vaan esimerkiksi toisen ihmisen hymy saattaa jo riittää tekemään onnelliseksi.

Mietipä siis myös sinä hetki niitä asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Onnelliset asiat kantavat meitä elämässä eteenpäin. Ne auttavat meitä myös vaikeina hetkinä! Toivottavasti löysit elämästäsi paljon asioita, joista saat iloita ja jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ole onnellinen niistä!

”Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot.  Ps.84:12”

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja