Anteeksi. Kuulen tuota sanaa melko usein ja huomaan sen kuuluvan myös minun omaan sanavarastooni. Ehkä sinäkin olet kuullut joskus sanottavan tuon sanan tai sitten olet itsekin käyttänyt sitä.

Milloin sanotaan anteeksi? Silloin kun on tehnyt jotakin väärää, typerää, ilkeää, tai jättänyt tekemättä jotakin mitä on luvannut tehdä. Miksi sanotaan tai pyydetään anteeksi? Siksi, että saataisiin korjattua riitautuneiden ihmisten välit. Siksi, että saataisiin sekä loukatulle että loukkaajalle hyvä mieli takaisin. Siksi, ettei mikään asia jäisi vaivaamaan ihmisten välille. Miltä se tuntuu, kun pyydetään anteeksi? Ensin muistuu mieleen se tilanne, kun minua on loukattu, kiusattu tai sanottu minulle pahasti. Kun joku pyytää anteeksi, usein tulee mieleen ensin se, että pitäisikö minun antaa anteeksi. Sitten tulee ne ajatukset mieleen, että entä jos en anna toiselle anteeksi. Miten se vaikuttaa esimerkiksi ystävyyteemme. Lopulta usein kuitenkin päädymme siihen lopputulokseen, että on hyvä antaa anteeksi. On ikävä olla riidoissa tai pahalla mielellä koko ajan. Ja ennen kaikkea on ikävää, jos menetän hyvän ystävän. Entä miltä tuntuu sen jälkeen kun on antanut toiselle anteeksi? Tulee todella helpottunut olo. Suupielet voivat taas nousta ylöspäin ja hymy alkaa löytyä. Tuntuu ihanalta, kun ei tarvitse olla riidoissa kenenkään kanssa, vaan saa elää sovussa.

Anteeksi pyytäminen ja toiselle anteeksi antaminen ovat todella tärkeitä asioita. Ne eivät kuulu turhanpäivästen asioiden joukkoon, vaan ne ovat ”pidä näitä asioita tärkeänä-listan” kärkipäässä. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Elämässä tulee välillä suruja ja murheita. Riitelemme toistemme kanssa, loukkaamme toisia, sanomme toisillemme pahasti. Ilman anteeksipyyntöä ja anteeksiantamusta emme pärjää elämässä. Meidän tulee koko ajan opetella elämään sovussa toistemme kanssa. Ja jos ja kun niitä anteeksipyydettäviä ja anteeksiannettavia asioita tulee, meidän tulee muistaa Jeesuksen tärkeä opetus: Muistakaa antaa toinen toisillenne kaikesta sydämestänne anteeksi. Ja ennen kaikkea muistakaa pyytää pahoja tekojanne minulta anteeksi, sillä minun vuokseni sinä saat kaikki pahat tekosi anteeksi.

”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef.4:32” 

Viime viikolla vietimme Ylöjärvellä syyslomaa. Ja lomahan yleensä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse hetkeen miettiä kouluasioita, vaan saa tehdä sellaisia asioita joista nauttii. Minulla ei ollut lainkaan lomaa, mutta silti ajatuksissani olin jossain määrin lomalla. Sain nimittäin olla Lempiäniemen leirikeskuksessa pitämässä tyttöjen syyslomaleiriä. Ja leirillä ollessani minusta tuntui vähän siltä kuin olisin itsekin ollut lomalla.

Leirillä teimme monenlaista: Söimme, askartelimme, leikimme, ulkoilimme, kilpailimme, esiinnyimme, pelasimme, saunoimme, retkeilimme… Teimme siis kaikkea sellaista, mikä oli mukavaa ja sopi lomailuun.

Minun paras hetkeni leirillä oli se, kun lähdimme retkeilemään läheiselle lammastilalle. Teimme noin 4 km pituisen kävelylenkin, jonka keskivaiheilla pysähdyimme lammastilalla. Siellä saimme koko leirin voimin yhdessä tutustua kanoihin, kissoihin ja lampaisiin. Lampaat jäivät minulle erityisesti mieleen. Niillä oli suuret aitaukset, jossa ne saivat liikkua vapaasti. Ja kun tilan isäntä toi niille jauhoja, ne ryntäsivät kaikki yhtä aikaa astialle, johon jauhot kaadettiin ja sivustakatsojan mielestä ne olivat aivan sekopäisiä. Kaikki halusivat yhtä aikaa samalle ruoka-astialle. Muistan miettineeni tuossa hetkessä sitä, että onneksi me emme joudu leirillä tappelemaan ruoastamme samalla tavoin kuin nuo hölmöt lampaat. Mutta hienoa siinä oli se, että kaikki lampaat olivat yhdessä ja kaikki olivat tervetulleita samalle ruoka-astialle.

Olitpa sitten tuolla kyseisellä leirillä tai et, niin varmasti sinun lomaasi on kuulunut kaikkea muutakin. Olet voinut matkustella kotimaassa tai ulkomailla, tehdä sukulaisvierailuja, ulkoilla, leikkiä ystäviesi kanssa, viettää aikaa perheesi kanssa, käydä uimassa, leipoa… Ja paljon muutakin. Mietipä hetki lomaasi ja yritä laskea kuinka monta ihmistä olet tavannut lomasi aikana. Heitä joille olet antanut aikaasi, joiden kanssa olet jutellut tai joiden kanssa olet esimerkiksi leikkinyt.  Minä sain laskutuloksekseni 55 ihmistä. Tuntui mukavalta ajatella, että olen ehtinyt viikon aikana kohtaamaan 55 eri ihmistä ja vaihtamaan heidän kanssaan ainakin muutaman sanan ja toisten kanssa vielä paljon enemmän.  

Jokainen meistä sai varmasti erilaisia lukuja, mutta silti kaikkia lukuja yhdistää se, että jokainen niistä kertoo ihmisistä. Ne kertovat meille sen, että ihmiset ympärillämme ovat erityisen tärkeitä. Ja sen, että on tärkeää, että jokaisen ihmisen ympärillä todella on ihmisiä, eikä kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Ei ole siis yhtään huono vaikka luvuksesi olisi tullut alle kymmenen tai yli kymmenen. Vaan tärkeintä on se, että jokainen on saanut viettää hetkiä toisten ihmisten, tärkeiden ihmisten seurassa.

Ja nyt kun olemme palanneet takaisin lomalta, huomioikaamme taas tuo sama asia. On erittäin tärkeää, että koulussa ja kotona jokaisella olisi ihmisiä ympärillä. Jos satut joskus huomaamaan yksinäisen tai hieman surullisen näköisen ihmisen, ja menet hänen luokseen, tulee sinusta erityisen arvokas ihminen. Ja mikä sinusta silloin tekee niin arvokkaan? Niinpä, kyllä sinä sen tiedät!

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.  Kol. 3:12”

 

 

Ps. Yritän laittaa kuvia leiriltä tälle sivustolle vielä tämän viikon aikana. -Laura-

Viime sunnuntaina vietettiin Ylöjärven kirkossa laulupainotteista meidän messua. Messuun oli kutsuttu erityisesti kaikki ylöjärveläiset lapset, jotka ovat täyttäneet tai täyttävät vielä tänä vuonna 10-vuotta sekä heidän perheensä. Joka vuosi järjestämme seurakunnassa kaikille 10-vuotiaille lapsille 10-juhlat. Ehkä sinäkin olet ollut näissä juhlissa täytettyäsi 10 tai sitten olet vasta saamassa tulevina vuosina kutsun juhliin.

Tänä vuonna 10-juhlat järjestettiin meidän messun jälkeen seurakuntakeskuksessa. Yhtenä ohjelmanumerona oli taikurin esitys. Taikuri Timo teki monenmoisia taikatemppuja huiveilla, taikasauvoilla, ilmapalloilla… Ja tietysti temput olivat upeita ja ihmeellisiä. Varmasti moni katsoja mietti itsekseen tai vieressä istujan kanssa, miten ihmeessä taikuri tekee nuo hurjimmat temppunsa? Miten on mahdollista taikoa noin? Me katsojat emme voineet kuin uskoa taikuuteen. Todellisuudessahan taikurit harjoittelevat temppujaan niin kauan, että ne todellakin näyttävät taikuudelta. Ja yleisön tulee vain uskoa taikuuteen, koska kaikkia taikatemppuja ei järjellä pysty itselleen selittämään.

Usko on tärkeä meidän jokaisen elämässä. Meistä jokainen uskoo johonkin, enemmän tai vähemmän. Minä ja moni muu ihminen uskomme Jumalaan. Uskominen ei ole helppo asia. Mutta se on hieno asia. Uskon siihen, että Jumala rakastaa minua ja jokaista maailman ihmistä. Uskon, että Jumalan ainut poika Jeesus on kerran elänyt maan päällä ihmisenä, siis samanlaisena ihmisenä kuin minä, mutta ilman syntiä eli pahan tekemistä. Ja uskon, että Jeesus on kerran kuollut ristillä, minun syntieni tähden ja noussut taivaaseen antaakseen minulle iankaikkisen elämän. Uskon myös Pyhään Henkeen, joka auttaa ja vahvistaa minua uskossa.

Usko yhdistää erilaisia ihmisiä yhteen. On upeaa saada tuntea sellaisia ihmisiä, jotka uskovat ja todella luottavat Jumalaan, vaikka häntä ei voikaan nähdä. Minusta uskominen on hieno asia. Saan luottaa siihen, että jos uskon Jumalaan, hän pitää minusta aina huolta ja on joka hetki läsnä. Ja jos joskus tuntuu vaikealta uskoa tai alan epäillä Jumalan olemassaoloa, voin olla silti varma siitä, että Jumala ei ikinä hylkää minua. Usko Jumalaan tuo tullessaan siis hienoja asioita: Rakkautta, turvallisuutta, yhteyttä…

Uskoako siis taikurin taikuuteen vai rakastavaan ja turvalliseen Jumalaan?

”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Uskontunnustus”

 

 

”Enkeli taluttaa pientä kulkijaa. Enkeli lohduttaa tiellä kaatuvaa. Suojassa enkelin saan vaeltaa, suojassa enkelin saan nukahtaa. Enkeli viestin tuo Jeesus rakastaa. Enkelin sanoma muille kertokaa! Suojassa enkelin saan vaeltaa, suojassa enkelin saan nukahtaa.” Tuttu lastenvirsi varmaan monille. Itse muistan oppineeni tuon virren vasta vanhempana. Ja silti se on yksi lempi virteni. Sen sanat kertovat niin paljon. Virren pieni kulkija voit olla sinä tai minä, lapsi tai aikuinen. Enkeli lohduttaa, mikäli elämässä joskus joku harmittaa. Enkelin suojassa saan elää ja iltaisin nukahtaa.  Enkeli on Jumalan viestintuoja. Hänen tärkein viestinsä on: Jeesus rakastaa.

Monilla suomalaisilla on kotonaan suojelusenkelitaulu. Tällainen voi löytyä myös sinulta. Muistatko muuten mistä tai keneltä olet sen saanut? Minullakin on kotona tuo kyseinen taulu, jossa kulkee kaksi lasta sillalla ja suojelusenkeli heidän takanaan vartioimassa heidän matkaansa. Itse olen saanut tuon kyseisen taulun vanhemmiltani lapsena. Se on kulkenut aikuisuuteeni asti koko ajan mukanani. Jokaisessa paikassa, jossa olen elämäni aikana asunut, tuo taulu on kiinnitetty seinälle sänkyni yläpuolelle. Siellä se on minua muistuttamassa siitä, että Jumala vartioi minua koko ajan ja on kanssani joka hetki. Hän huolehtii minusta monella eri tavalla ja yksi niistä tavoista on se, että hän lähettää enkeleitänsä suojelemaan minua. Vaikka sinulla ei olisikaan tuota kyseistä taulua kotonasi, voit silti olla varma, että myös sinun elämääsi Jumala lähettää enkeleitä vartioimaan sinua.

Jumala tahtoo olla hyvä meitä jokaista ihmistä kohtaan. Hän tahtoo meille kaikille pelkästään hyvää. Joskus kuitenkin elämässä sattuu myös pahoja asioita, jotka eivät johdu Jumalasta, vaan esimerkiksi muista ihmisistä. Silloin monesti meistä voi tuntua, että olemme ihan yksin. Vaikka meillä olisi tuo yksinäisyyden tunne, voimme silti olla sataprosenttisen varmoja siitä, että Jumala ei ole milloinkaan jättänyt meitä yksin. Hän on aina kanssamme ja aina rinnallamme kulkee tuo suojeleva rakastavan Jumalan lähettämä suojelusenkeli.

Enkeleiden täyttämää viikonjatkoa sinulle!

”Hän antaa käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Ps.91:11–12”

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja