Viime viikolla sain ison riidan äitini kanssa aikaiseksi. Äitini ei juurikaan ollut syyllinen riitaamme, vaan minä. Minä tahdoin, että hän olisi tehnyt juuri niin kuin minä haluan ja sanon. Riitely tuotti minulle todella pahan olon. Oli ikävää riidellä niin rakkaan ihmisen kanssa ja vielä kaikenlisäksi turhasta. Luulen, että meistä ihan jokainen on joskus riidellyt omien vanhempien kanssa tai sitten joidenkin muiden yhtä rakkaiden ihmisten kanssa. Ja mistä ne riidat yleensä syntyvät? Harmillisista väärinkäsityksistä, erimielisyyksistä, rajojen asettamisesta, vääränlaisista katseista, monenlaisista asioista. Joka tapauksessa yleensä vielä aivan turhasta.

Itse kadun kovasti tuota äitini kanssa tullutta riitaa. Enemmän minua kaduttaa ja vieläpä nolottaa se, että minä aikuisena ihmisenä kehtaan ylipäätään riidellä omien vanhempieni kanssa niinkin turhista asioista.

Riitamme kesti muutaman tunnin ja tapahtuipa se vielä osittain myös puhelimessa. Ja kuten tiedätte, puhelimessa on paljon helpompi loukata toista kuin kasvotusten. Lopulta puhuimme asian selväksi ja pyysin anteeksi äidiltäni, törkeää käytöstäni ja sitä, että olin ylipäätään lähtenyt riitelemään pienestä asiasta. Pyysin vilpittömästi anteeksi häneltä ja hän myös minulta, koska oli hänkin sanonut minulle riitamme aikana pahasti. Heti anteeksipyyntöni jälkeen mieleni kirkastui jälleen. Olin helpottunut, koska sain pyydettyä anteeksi sanomiani asioita. Mutta omatuntoni ei jostain syystä jättänyt minua kokonaan rauhaan. Tajusin, että tämä asia ei ole pois pyyhitty kokonaan, vaikka olinkin sen jo äitini kanssa selvittänyt. Minun oli laitettava välini myös Jumalan kanssa kuntoon. Kerroin Jumalalle mitä väärää olin tehnyt (vaikka kyllähän hän sen koko ajan oli tiennyt) ja kerroin hänelle, että olen todella pahoillani ja haluan pyytää anteeksi. ”Anna minulle anteeksi. Opeta minua elämään niin, etten riitelisi rakkaitteni kanssa, vaan osaisin elää sovussa. Kiitos, että voin pyytää virheitäni anteeksi Jeesuksen vuoksi.” Ja Jumala todella vastasi minulle. Hän poisti pahan oloni. Minun oli taas hyvä olla.

Me ihmiset olemme vapaita tekemään melkein mitä vaan. Meille on annettu tietyt lait ja säädökset, joita meidän tulisi noudattaa. Ja mikäli rikomme lakia, joudumme siitä vastuuseen. Ja tämän meistä aivan jokainen tietää. Raamattu antaa meille Suomen lakien ja säännösten lisäksi vielä muitakin sääntöjä, joita meidän tulisi yrittää noudattaa. Jumala on antanut meille 10 käskyä (2.Moos.20) ja rakkauden kaksoiskäskyn (Matt.22:36-40). Jumala pyytää meitä erityisesti huolehtimaan toinen toisistamme ja luonnosta. Antaessaan nämä säännöt/lait Jumala tiesi hyvin tarkkaan sen, että me ihmiset emme pysty niitä täysin noudattamaan.  Me ihmiset yritämme parhaamme mukaan noudattaa niitä. Yritämme tehdä kaikkea hyvää, vaikka aina se ei onnistu. Ja silloin, kun ymmärrämme tehneemme väärin, haluamme pyytää anteeksi ja korjata tapahtuneen asian jollain tavalla.

Jumala opettaa meitä kääntymään hänen puoleensa kaikissa elämämme asioissa. Silloin kun kaikki on hyvin ja erityisesti silloin kun olemme tehneet jotakin väärää. Hän pyytää meitä tunnustamaan hänelle väärät tekomme. Ja hän lupaa antaa ne kaikki anteeksi. Ja tämä on mahdollista vain Jeesuksen vuoksi. Jumala on antanut meille Jeesuksen, oman poikansa. Jeesus kuoli kerran ristillä meidän ihmisten syntien eli pahojen tekojen vuoksi, jotta me ihmiset saataisiin Jumalalta anteeksi ja saataisiin iankaikkinen elämä. Aika suuri juttu, vai mitä? Ja aika hienoa.

Yritetään siis tehdä hyvää, mutta kun emme siihen pysty teemme joskus pahaa. Silti voimme luottaa siihen, että meidän ei tarvitse elää kauhean syyllisyyden ja pahan olon keskellä, vaan saamme luottaa siihen, että Jumala rakastaa meitä, vaikka me tekisimmekin joskus jotakin väärään. Meillä on vapaus tehdä monia asioita, mutta vastuu myös siitä mitä teemme. Tekemämme asiat eivät saa siis loukata muita.

”Kaikki on luvallista – mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista – mutta kaikki ei ole rakentavaa. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan, vaan toisen parasta. 1.Kor.10:23­–24”

Olen monesti joutunut tilanteeseen, jossa minua on jännittänyt ihan hirveästi. Yksi näistä tilanteista on sellainen, kun olen joutunut astumaan suuren yleisön eteen puhumaan. Ulospäin minusta saa sellaisen kuvan, että olen hyväkin puhuja. Ihmisten seurassa puhun paljon, enkä yleensä voi olla sanomatta mitään. Mutta, jos joudun puhumaan suurelle väkijoukolle ja varsinkin aikuisille jostakin tärkeästä asiasta, niin jännitys iskee.

Viimeiset minuutit ennen puheen alkamista ovat todella pahoja. Sydän alkaa tykyttää, kädet hikoilevat, naamani väri rupeaa vaihtumaan punaiseksi, pelottaa. Kaikin puolin tulee sellainen olo, että voi kun minun ei tarvitsisi mennä tuohon tilanteeseen. Jotain on siis tehtävä. En voi astua ääni vapisevana ja pelon vallassa ihmisten eteen. Siinä viiden minuutin aikana on keksittävä pikaratkaisu. Ja sen olen mielestäni löytänyt ja hyvän sellaisen.

Olen kuullut monilta eri ihmisiltä eri ratkaisuja tämän ongelman ratkaisemiseksi, mutta mikään niistä ei ole auttanut minua tarpeeksi. Tämä minun keksintöni on sellainen, jonka olen itse keksinyt, mutta jota en kuitenkaan ole itse keksinyt. Nimittäin, juuri ennen ihmisten eteen astumista pistän silmäni hetkeksi kiinni. Rauhoitun. Pyydän Taivaan Isältä, että hän antaisi minulle oikeita sanoja puheeseen. Pyydän myös, että puheeni ei tökkisi ja, että kaikki menisi hyvin. Pyydän, että hän olisi kanssani koko puheeni ajan.

Astuessani väkijoukon eteen yleensä jännitän edelleen. Esitellessäni itseni ja puheeni alussa tunnen yleensä edelleen jännittäväni. Mutta lopettaessani puhettani, huomaan, että en ole jännittänyt enää pitkään aikaan. Yleensä huomaan, että puhe on mennyt todella hyvin, eikä ihmisillekään ole todennäköisesti selvinnyt, että olisin jännittänyt yhtään. Ihmeellistä kyllä, mutta hetken hiljentyminen ja avun pyytäminen Jumalalta auttaa. Sen olen saanut kokea jo monta kertaa.

Olen aivan varma, että sinullakin on tilanteita, joissa sinä jännität. Koulussa saatat joutua pitämään luokallesi yksin esitelmää. Saatat joutua esiintymään suurelle väkijoukolle koulun tai harrastuksen joulujuhlassa. Sinulla saattaa olla tulossa vaikea koe. Tai saatat joutua menemään juttelemaan jollekulle tuntemattomalle henkilölle. Näitä tilanteita on monia. Ja ne kaikki ovat hienoja tilanteita, vaikka ennen niitä jännittäisikin kovasti. Seuraavan kerran, kun joudut jännittävään tilanteeseen yritäpä tuota minun tekniikkaani. Rauhoitu ja pyydä Jumalalta apua ja hänen läsnäoloaan. Saatat huomata, että jännitys on todella kadonnut. Ja vaikka edelleen jännittäisit kyseisessä tilanteessa, saat kuitenkin olla varma siitä, että Jumala on silti sinun kanssasi ja tekee kaiken juuri niin kuin hän hyväksi näkee.

"Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala (Ps. 86:10)."

Oletko koskaan miettinyt millaista olisi olla lintu? Saisi lennellä vapaana taivaalla, ilman huolen häivää, yhdessä toisten lintuystävien kanssa. Aina välillä voisi pysähtyä puihin laulelemaan kaunista laulua. Ruokaa olisi yllin kyllin, matoja, toukkia... Elämä lintuna siis voisi olla ihan mukavaa.

Raamatussa Jeesus puhuu meille ihmisille myös linnuista. Hän sanoo: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä ne kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut (Matt.6:26).

Jeesus tarkoitti noilla sanoillaan, että linnut ovat Jumalalle erittäin tärkeitä ja sen vuoksi hän haluaa pitää niistä hyvää huolta. Hän antaa niille kaiken tarvittavan, jotta he voisivat elää hyvää elämää. Samassa raamatunkohdassa Jeesus puhui myös meistä ihmisistä. Hän sanoo meidän olevan paljon enemmän arvoisia kuin linnut. Eli kaiken sen mitä Jumala linnuille antaa, antaa hän myös sen meille ihmisille ja vielä enemmän. Voimme siis sanoa, että me ihmiset olemme Jumalan tärkeysjärjestyslistan numero ykkösiä. Tuntuu todella hienolta, että kaikki me olemme päässeet tuolle listalle ja vielä ensimmäiselle sijalle.

Tuolla listalla oleminen merkitsee sitä, että Jumala pitää meitä kaikkein rakkaimpina ja tärkeimpinä, sinua ja minua. Ja tiedäthän että, jos joku on jollekulle rakas ja tärkeä, niin silloin hänestä halutaan huolehtia erityisen hyvin. Ja juuri tätä Jumala haluaa. Hän haluaa pitää meistä jokaisesta hyvää huolta. Hän haluaa, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Hän haluaa rakastaa meitä ja hän todella rakastaa. 

Se, että joku huolehtii ja rakastaa minua, tuntuu minusta hyvin turvalliselta. On turvallista saada luottaa siihen, että Jumala on kanssani joka hetki, hän huolehtii minusta, antaa minulle kaiken tarvittavan ja rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen. 

Joten voin kyllä sanoa, että elämä lintuna voisi olla ihan mukavaa, mutta kyllä elämä ihmisenä on vielä mukavampaa!

"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä ne kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut. (Matt.6:26)"

Prrr..prrr..prrr... Herätys! Melkein joka aamu joudun heräämään herätyskellon herätykseen. Ja voi kuinka tylsältä se monesti tuntuukaan. Olo on edelleen yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessä. Mutta ei auta, on pakko kiskoa itseni ylös sängystä. Kasvopesun jälkeen maailma alkaa vasta kirkastua, kun siihen asti yleensä se vaikuttaa kovin harmaalta. On siis tapahtunut kunnon herääminen. Yleensä aamuni ovat kovin nopeita. 20 minuuttiin sisältyy pesut, pukeminen, aamupala, työlaukun pakkaaminen ja kotiovesta ulos lähteminen. Laskeuduttuani portaat pihalle ja avattuani ulko-oven, kaikki se aamuinen väsymys on poissa ja mieli virkistyy. Taas on ihana aloittaa uusi päivä.

Ensimmäinen ajatukseni astuessani ulko-ovesta on, että kiitos. Nyt varmaan ihmettelet, kiitänkö siitä, että pääsin pois kotoa, vai siitä, että jaksoin herätä. En. Tuo kiitokseni on jotakin suurempaa. Astuessani ulos tuosta ovesta, eteeni avautuu kaunis näkymä: Järvi, metsää, luontoa. Jotakin sellaista, josta haluan kiittää, kaiken sen kauniin luojaa, josta saan joka päivä nauttia. Sydämeni haluaa siis kiittää Jumalaa kaikesta siitä, mitä hän luonut. Ja ensimmäiseksi kiitän tietysti kaikesta siitä, jonka voin havainnoida silmillä.

Päivän mittaan tapaan työssäni ja koti oloissa erilaisia ihmisiä: Lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, kavereita, puoli tuttuja, sukulaisia, ystäviä ym. Monesti päivänkin aikana tulee tarve kiittää jostakin ihmisestä tai jostakin asiasta, joka liittyy häneen. Joskus asiat, joista kiitän voivat olla vähän surullisia, mutta kuitenkin aina niistä löytyy myös se iloinen puoli, josta tahdon kiittää. Nämä kiitokset saattavat olla vain pieniä huokauksia Jumalaa kohti tai sitten hetkiä, jolloin hiljennyn hetkeksi rukoukseen. Ne tuntuvat minusta niin tärkeiltä asioilta, että haluan jakaa ajatukseni Jumalan kanssa ja jättää ne hänen tietoonsa.

Esimerkiksi kerran kiitin yhdestä hyvästä ystävästäni, joka koki itsensä hyvin yksinäiseksi. Huokailin Taivaan Isän puoleen ja kiitin häntä, niin ihanasta ystävästä, mutta samalla liitin huokauksiini pienen pyynnönkin: Älä anna ystäväni tuntea itseään niin kovin yksinäiseksi. Meni muutama kuukausi eteenpäin, kunnes tajusin, että Taivaan Isä olikin vastannut kiitokseeni ja pyyntööni. Hän oli antanut hänen elämäänsä lemmikin, josta hän tuli todella onnelliseksi, eikä hän enää tuntenut oloaan niin yksinäiseksi.

Näin ihmeellistä se on. Raamatussa käsketään kiittää Herraa, Jumalaa, koska hän on hyvä. Toivonkin, että myös sinä koet tarpeelliseksi kiittää kaiken luonutta Jumalaa monista asioista ja ihmisistä ja saat huomata, että hän todella on hyvä. Saat huomata, että Jumala arvostaa kiitostamme!

"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Ps.136: 1"

Tällä viikolla kirkkovuodessa puhutaan lähimmäisestä. Olemme kaikki varmaan joskus kuulleet tuon sanan. Itsekin olen käyttänyt puheissani tuota sanaa useasti. Puhuessani lähimmäisistäni yleensä kyseessä on joku minun perheenjäseneni, ystäväni tai sukulaiseni, eli sellainen ihminen joka on lähelläni. Hyvin järkeenkäypää, lähimmäinen = ihminen, joka on lähelläni.

Raamatussa Jeesus puhuu myös lähimmäisistä. Jeesuksen opetus siitä, kuka on lähimmäisemme, poikkeaa jonkin verran tuosta meidän ajatuksestamme. Jeesuksen mielestä myös tuo meidän ajatus siitä, ketkä ovat lähimmäisiämme, on oikein, mutta Jeesus tahtoo laajentaa sitä hieman. Hän sanoo lähimmäisemme olevan jokainen, joka tarvitsee apuamme. Eli ihan jokainen maailman ihminen. Tarvitsemmehan me kaikki joskus toinen toistemme apua. Tuo apu vaan voi olla monenlaista: Voimme tarvita kaveria, kun olemme surullisia, voimme auttaa vanhaa mummoamme kodinhoidossa, voimme käydä äidin puolesta kaupassa, voimme auttaa pikkuveljeämme läksyjen teossa, voimme antaa rahaa erilaisiin keräyksiin köyhille ihmisille, voimme rukoilla kaikkien maailman ihmisten puolesta... Jos hetken mietit, milloin sinä olet tarvinnut jonkun apua, huomaat varmasti, ettei siitä ole kovinkaan kauaa. Eli voimme sanoa, että me kaikki tämän maailman ihmiset tarvitsemme lähimmäisiämme ympärillemme auttamaan meitä ja olemaan kanssamme.

Jeesus lisää vielä opetuksessaan lähimmäisestä, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Varmaankin Jeesus tarkoitti tuolla lauseella sitä, että meidän tulisi joka hetkessä muistaa, että Jumala on kaiken yläpuolella ja rakastaa meistä ihan jokaista, mutta että meidän tulee rakastaa myös häntä ja uskoa häneen. Lähimmäistä hän käski rakastamaan niin kuin itseäsi. Eli arvostamaan, kohtelemaan ja välittämään samalla tavalla, kuin arvostamme, kohtelemme ja välitämme itsestämme.

Kaikista lähimmäisistämme huolehtiminen ja heidän auttaminen ei ole helpoin tehtävä, jonka olemme Jeesukselta saaneet. Voimme kuitenkin yrittää, sillä meillä kaikilla on myös lupa epäonnistua ja saada yrittää uudelleen ja yhä uudelleen Jeesuksen tähden. Toivonkin, että jokainen meistä voisi alkaa kohtelemaan toisia ihmisiä samalla tavalla, kuin me tahtoisimme meitä itseämme kohdeltavan. Eli suut hymyyn, kieli kuriin ja rakkautta peliin!    

"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on jumalasta. 1.Joh.4:7"

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja