Arjen auttaja

Noin kymmenen vuotta sitten, ollessani isosena rippikoululeirillä, tapahtui siellä jotakin sellaista, mitä en ole koskaan pystynyt unohtamaan. Rippikouluun mennään yleensä 15-vuotiaana ja niin tälläkin leirillä kaikki leiriläiset olivat 15-vuotiaita.

Eräänä iltana, kun leiriläisillä oli vapaa-aikaa ja me isoset olimme huoneessamme suunnittelemassa leirin iltaohjelmaa aloimme kuulla huutoja: Apua, auttakaa, tulkaa nopeasti. Salaman nopeasti kaikki leiriläiset, isoset ja vetäjät lähestyivät tuota huonetta, josta avunpyynnöt kuuluivat. Huoneeseen päästyämme näimme lattialla makaavan erään tytön. Hän oli istunut yläsängyssä makuupussin päällä ja onnistunut jotenkin luiskahtamaan sieltä lattialle ja lyömään päänsä kovaan lattiaan. Tietysti leirin vetäjät kutsuivat paikalle heti ambulanssin ja kaikki asiat tehtiin juuri niin kuin pitääkin. Tyttö sai mahdollisimman pian tarvittavan avun.

Heti sen jälkeen, kun olin nähnyt tytön makaavan lattialla muistan sulkeutuneeni omaan huoneeseeni itku kurkussa. Minua pelotti. Mielessäni pyöri monenlaisia kysymyksiä. Mitä tytölle tapahtuu? Jääkö hänelle pysyviä vammoja? Kauanko hän joutuu olemaan sairaalassa? Päättyikö hänen rippileirinsä tähän? Huomasin, että kysymykset eivät jättäneet minua rauhaan, joten suljin silmäni ja ristin käteni. Pyysin Taivaan Isää pitämään huolta tästä tytöstä, rukoilin pitkään. Rukouksen päätyttyä huomasin olevani rauhoittunut, enkä pelännyt enää niin paljoa. Illalla vielä hiljennyimme yhdessä rukoilemaan koko leirin voimin tytön puolesta.

Näihin rukouksiin saimme Jumalalta nopean ja mieltämme lämmittävän vastauksen. Tyttö selvisi pelkällä aivotärähdyksellä ja muutamalla mustelmalla. Ja mikä hienointa, hän pystyi vielä palaamaan takaisin leirille.

Minulle tuo tapahtuma oli merkki siitä, että tuolla ylhäällä on todellakin joku. Se, joku on sellainen, joka näkee, tuntee ja tietää aivan kaiken. Joku johon voi luottaa ja, joka haluaa auttaa meitä ja olla läsnä elämässämme, arjessamme. Sillä jokulla on myös nimi. Se on Jumala. Jumala tahtoo, että kerromme hänelle asioitamme. Saamme pyytää häneltä apua kaikenlaisiin tilanteisiin, arjen askareisiin ja pulmiin. Saamme luottaa siihen, että hän on kiinnostunut meistä ja meidän asioistamme. Ja, että hän tahtoo auttaa meitä kaikin tavoin. Meidän tehtäväksemme jää rukoilla häntä sekä uskoa ja luottaa Häneen. Toivottavasti sinäkin pystyt tekemään niin.

"Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan Jumalaansa ps.146:5"

Kesäloma on päättynyt ja koulut ovat alkaneet. On tullut aika oppia uusia taitoja.

Ekaluokkalaiset pääsevät tutustumaan kouluun ja siihen mitä on olla koulussa. Ja pikku hiljaa heille rupeaa aukeamaan myös lukemisen ja kirjoittamisen salaisuudet.

Tokaluokkalaiset eivät olekaan enää niitä kaikista pienimpiä oppilaita, niin kuin vielä viime keväänä, vaan nyt heidän tehtävänään on näyttää uusille ekaluokkalaisille esimerkkiä siitä miten koulussa ollaan ja käyttäydytään.

Kolmasluokkalaisillakin rupeaa puhaltamaan uudet tuulet. He pääsevät aloittamaan uuden ja vieraan kielen opiskelemisen. Ja siinäkös vasta haastetta onkin, että osaa vääntää sen kielen juuri siihen asentoon, että suusta tulee juuri tismalleen oikean kuuloinen sana kieltenopettajan mielestä. Ei siis yhtään helpompaa haastetta kolmosluokkalaisille ole keksitty heti syksyksi.

Nelosluokkalaiset ovatkin jo melko taitureita monissa koulujutuissa. Nelosella olevat hallitsevat jo monia asioita. He ovat saaneet opiskella jo monia eri aineita, ja niinpä heidän tehtävänään onkin syventää aiemmin opittuja taitojaan.

Vitosella (ainakin minun ymmärrykseni mukaan) lähdetään syventymään historian syviin saloihin sekä fysiikan ja kemian lakeihin. Siinäkös se pää sitten viimeistään menee hetkeksi sekaisin, ainakin minulla meni, mutta onneksi te tämän päivän vitoset olette niin eteviä, että teille kaikki tuo lienee ihan helppoa. Eikä huolta, jos ei niin olekaan, koska näitä aineita saatte opiskella vielä vuosia.

Kuutosilla vasta hieno vuosi onkin edessä. Viimeinen puristus ennen alakoulun päättymistä. Mutta tuo puristus ei ole helppo. Nyt teillä on mahdollisuus näyttää koko koululle, että olette koulun vanhimpia ja viisaimpia oppilaita. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että käyttäydytte sen mukaan, näytätte hyvää esimerkkiä pienemmille oppilaille ja ennen kaikkea yritätte hieman petrata jokaisessa kouluaineessa, jolloin siirtyminen yläkoulun puolelle on paljon helpompaa.

Niinpä tahdon toivottaa sinulle oikein hyvää ja Taivaan Isän siunaamaa koulunalkua! Muista, että saat jäädä Taivaan Isän käsien alle turvaan ja luottaa siihen, että Hän pitää sinusta huolen:

"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Ps. 91:11-12"

Heippa! Minä olen Laura ja olen Ylöjärvellä seurakunnan nuorisotyöntekijänä. Minun vastuullani on tyttötyö. Eli tehtävänäni on järjestää 7-14-vuotiaille tytöille monenlaista toimintaa kuten esimerkiksi kerho- ja leiritoimintaa. Mutta poikiakaan ei ole täysin unohdettu vaan poikatyöntekijä Juha vastaa kaikesta poikien toiminnasta. Viljakkalan alueella tyttöjen ja poikien toiminnasta vastaa Mikko ja Kurussa Martti.

Tälle sivustolle minä eli Laura kirjoittelen tasaisin väliajoin kaikenlaisia kirjoituksia. Ja toivottavasti saan myös seurakunnan eri kerhoista joitakin kirjoituksia julkaistavaksi tänne. Joten toivottavasti sinäkin ehdit käymään tällä sivustolla aina silloin tällöin piipahtamassa ja lukemassa kirjoituksia. Ja tietysti toivon, että tutustut myös paremmin koko jiipeenetti.fi-sivustoon, siellä tekemistä riittää.

Tutustuthan myös Ylöjärven seurakunnan varhaisnuorten toiminnasta kertoviin nettisivuihin. Ja nyt heti tiedoksi, että seurakunnan varhaisnuorten kerhot alkavat vk 36 eli 6.9. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan kerhotoimintaan <3

 

Terkuin Laura

oma_kuva

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja