Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Aina ei ole helppo uskoa Jumalaan. Jokaiselle tulee joskus mieleen kysymys, onko Jumala todella olemassa. Tai onko hän juuri sellainen, mitä minulle on opetettu? Mitä pitäisi tehdä silloin, kun on vaikea uskoa?

Ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, ettei usko oikeastaan voikaan olla helppoa. Me kun emme voi nähdä tai koskettaa Jumalaa. On vaikea uskoa sellaiseen, jota ei ole koskaan nähnyt ja jota ei voi omin käsin koskettaa.

Toisaalta on hyvä tietää, että on olemassa myös sellaisia näkymättömiä asioita, joiden todellisuudesta ei ole epäilystäkään. Esimerkiksi rakkaus. Voin itse kokea rakkautta. Voin nähdä rakastuneita ihmisiä tai rakkaudesta kertovia tekoja. Rakkauden tavoin Jumalakin on todellinen, vaikka en näe häntä.

Joskus sanotaan, että Jumalaa itseään ei voi nähdä, mutta hänen jälkensä näkyvät. Koko tämä maailmamme on Jumalan suuri jalanjälki. Kuten kello kertoo kellosepästä, niin maailma kertoo sen luoneesta Jumalasta.

Maailmassa on myös ”pienempiä” Jumalan jälkiä. Maailman hyvyys, kauneus ja juuri tuo rakkaus ovat merkkejä Jumalasta.

 

Myllerrys muurahaispesässä

Miksi Jumala itse ei tule selvemmin näkyviin, voidaan kysyä. Miksi hän ei näyttäydy niin selvästi ja kiistattomasti, ettei minkäänlaiseen epävarmuuteen ole enää syytä? Tähän kysymykseen on vaikea löytää lopullista vastausta. Joskus sitä on pohdittu seuraavalla tavalla:

Jumala on tyystin erilainen kuin me ihmiset. Jos hän näyttäytyisi meille itsenään, emme voisi ymmärtää sitä alkuunkaan.

Tätä kuvaa vertaus ihmisen ja muurahaisen eroista.

Ihmiset näyttäytyvät muurahaisille päivittäin. Ihmiset kulkevat muurahaisten polkujen yli ja joskus he astuvat pesän päälle.

Tästä huolimatta muurahaiset eivät lainkaan ymmärrä, mitä ihmiset ovat. Kun pieni poika tonkii tikulla muurahaispesää, muurahaiset eivät mitenkään voi tajuta sitä, että kyseessä on utelias ihmislapsi.

Muurahaiset selittävät pesän myllerryksen oman elämänpiirinsä avulla. Ne saattavat ajatella, että kyseessä on jättiläismuurahainen tai myrsky tai joku hirviö on hyökännyt pesän kimppuun.

Muurahaiset tulkitsevat siis tapahtuman eräänlaisena luonnonvoimana. Ne eivät voi ymmärtää ihmistä ja ihmisen maailmaa, vaikka ihminen tulisi miten lähelle niitä. Pohjimmiltaan muurahaiset eivät ymmärrä ihmistä siksi, että niiden kyky ajatella on niin vähäinen.

Samalla tavalla Jumala on valtavan paljon erilainen ja suurempi, kuin mikään meidän maailmamme asia. Siksi meidän on niin vaikea käsittää Jumalaa. Emme yksinkertaisesti ymmärrä Jumalaa.

Tästä syystä hän ei voi näyttäytyä ”suoraan” omana itsenään.

Muurahaisvertauksesta voidaan tehdä myös seuraava päätelmä. Jumala toimii meidän maailmassamme. Emme näe Jumalaa itseään vaan vain ne teot, mitkä hän tekee. Näemme iloa, hyvyyttä, rakkautta, elämänvoimaa, vuodenaikoja ja lukemattomia muita asioita.

 

Epäily on luvallista

Entä jos ihminen muuttuisi muurahaiseksi? Eikö hän silloin voisi kertoa muurahaisille ihmisten maailmasta? Kyllä voisi. Tosin muurahaisihminen voisi kertoa vain sen, mitä muurahaiset kykenevät ymmärtämään, eivätkä muurahaiset välttämättä uskoisi häntä.

Kristinusko opettaa, että Jumala on tullut ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisen hahmossa. Jeesus puhui Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Silloinkaan ihmisten ei kuitenkaan ollut helppo uskoa. Kun eräs mies kohtasi Jeesuksen, hän sanoi, ”minä uskon, auta minua epäuskossani”. Mies tunnisti itsessään uskon ja epäilyn. Jumalan Pojan läheisyyskään ei poistanut epävarmuutta ja epäilyä.

Tuon miehen sanoissa oli suuri viisaus. Jumalalle voi puhua epäilystään ja epävarmuudestaan. Hän kyllä ymmärtää sen. Hänen edessään ei tarvitse olla parempi tai ”uskovampi” kuin todellisuudessa on. Epäily ja epävarmuus on luvallista.

 

Usko on turvautumista

Ihmiset ovat erilaisia myös uskossaan. Toisten on helpompi uskoa kuin toisten. Se, jolle usko on vaikeampaa, ei ole yhtään huonompi ihminen kuin se, jolle usko on helpompaa.

Jumala ei rakasta meitä uskomme vahvuuden takia. Olet tärkeä Jumalalle siksi, että Jumala on rakkaus ja hän rakastaa kaikkia ihmisiä. Niitä, joiden on helppo uskoa, ja niitä, jolle usko on vaikeaa.

Pohjimmiltaan usko ei ole varmuutta ja tietoa, vaan Jumalaan turvautumista. Sen pyytämistä, että Jumala olisi minua lähellä. Näin voi pyytää iltarukouksessa, vaikka olisi miten epävarma ja epäilevä.

Ihmiset käyvät kirkossa siksi, että se antaa voimaa elämään ja auttaa turvautumaan Jumalaan. Samasta syystä seurakunta järjestää lapsille ja nuorille kerhoja, ryhmiä ja leirejä.

Yhdessä on helpompi uskoa kuin yksin.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja