Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Joudumme joka päivä valitsemaan oikean ja väärän välillä. Yleensä tunnistamme, mikä kahdesta vaihtoehdosta on oikea.

On selvää, ettei saa ottaa toisen omaa, on puhuttava totta, vaikeaan tilanteeseen joutunutta on autettava ja ihmisiä on kunnioitettava. Tiedämme nämä asiat, koska omatunto osoittaa, mikä on oikein.

 

Ääni sisältä

Omatunto on ikään kuin sydämestä kuuluva ääni, joka kuiskaa neuvoja erilaisissa valintatilanteissa. Kun mielen korvan herkistää, voi miltei kuulla äänen, joka sanoo, mitä on tehtävä.

Usein sanotaan, että omatunto asuu sydämessä. Sanonta johtuu siitä, että kun ihminen tekee väärin, juuri sydämen kohdalle rintakehään tulee raskas ja ahdistava olo. Ja oikein tekevä puolestaan kokee helpottavan ja kevyen olon sydämen seutuvilla.

Todellisuudessa omatunto tietenkin sijaitsee mielessä ja ajatuksissa - aivoissa siis.

Jumala on luonut ihmiseen omatunnon. Jumala itse puhuu meille sen kautta. Omatunto on eräänlainen kahva ihmisen sydämessä. Jumala pitää kiinni tuosta kahvasta ja taluttaa ja ohjaa meitä sen avulla. Apostoli Paavali kirjoitti, että “Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne” (1 Tess 4:9).

Myös kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttaa omatuntoon. Jos esimerkiksi joku kasvaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa orjuutta pidetään luonnollisena asiana, hän ajattelee yhdessä muiden kanssa, etteivät ihmiset ole tasa-arvoisia. Toisten kuuluu olla orjia ja toisten isäntiä. Omatunnot eivät ole aivan samanlaisia kaikkialla maailmassa.

Yleensä ihmiset ovat silti samaa mieltä eräistä elämän peruspelisäännöistä. Näyttää siltä, että Raamatun kymmenen käskyä on kirjoitettu myös omatuntoon. Esimerkiksi ihmiset ovat kaikkialla yksimielisiä siitä, että vanhempia on kunnioitettava, toisen omaa ei saa ottaa, elämää ja toisen avioliittoa on suojeltava ja on pysyttävä totuudessa.

Jos on epävarma siitä, mitä omatunto sanoo jossakin tilanteessa, itselleen voi esittää apukysymyksen. Mitä toivoisin, että minulle tehtäisiin, jos olisin samanlaisessa tilanteessa?

Jos en vaikka tiedä, lainaisinko toisen pyörää ilman lupaa, voin kysyä, haluaisinko omaan pyörääni koskettavan minun siitä tietämättä.

 

Viisarissa vikaa

Omatuntoon voi joskus tulla toimintahäiriö. Se ei varoitakaan väärästä.

Hyvä esimerkki tästä on lunttaaminen koulussa. Jokainen tietää, ettei ole oikein luntata. Jos joku lunttaa selvitäkseen kokeesta, hän saattaa alkaa luulla, että lunttaaminen kannattaa, eikä siitä ainakaan ole haittaa. Jos lunttaa uudestaan ja uudestaan, siitä tulee helposti tapa. Tapalunttaaja ajattelee, että kokeessa petkuttaminen silloin tällöin ei ole oikean ja väärän kysymys vaan pelkästään makuasia.

Näin omatunnon ääni on vaimentunut. Omatunto on kuin jumiin jäänyt saunan lämpömittarin viisari.

Joskus tarvitsemme rohkeutta kuullaksemme omantunnon äänen.

Joskus kaikki muut ovat omaksuneet jonkun väärän tavan toimia. Vaikkapa jatkuvan pienen valehtelun ja narraamisen. Jos kaverit valehtelevat vanhemmilleen ja opettajilleen selvitäkseen vaikeista tilanteista, tapa helposti tarttuu. Voi alkaa tuntua, että valehtelu ei ole niin paha asia. Kaikkihan sitä tekevät.

Tällaisessa tilanteessa voi olla vaikea seurata omantunnon ääntä. Ihminen kun helposti ajattelee, että enemmistö on aina oikeassa.

Jos omantunnon ääntä ei kuule eikä sitä tottele, omatunto saattaa menettää luottamuksen itseensä eikä enää muistuta oikeasta ja väärästä. Se paatuu.

 

Sydän ylikierroksilla

Vaikka omatunto on yleensä viisas suunnannäyttäjä, se ei ole erehtymätön. Omatunto voi olla liian “unelias” eikä muistuta aina oikeasta ja väärästä.

Mutta päinvastainenkin on mahdollista. Omatunto voi olla turhankin vilkas ja vireä. Se voi syyttää ja ahdistaa liian pienistä asioista.

Esimerkiksi pikkuveljen toilailuihin voi joskus ärsyyntyä. Liian herkkä omatunto herättää tästä syyllisyyden tunteita: “olen paha ihminen, kun inhoan pikkuveljeä”. Omatunto ei ymmärrä, että sisarusten välinen kinastelu ja epäsopu on luonnollista.

Ylikierrokset voivat näkyä myös siinä, että minua vaivaa jokin kauan sitten tehty väärä asia. On vaikea uskoa, että asia on saatu anteeksi ja sen voi hyvillä mielin unohtaa.

 

Omatunnon kaveri on armo

Jos toinen on tehnyt väärin minua kohtaan ja pyytää anteeksi, omatuntoni kertoo, että minun on annettava anteeksi. Toista on kohdeltava niin kuin itseäkin toivoisi kohdeltavan.

Omatunto kertoo oikean ja väärän lisäksi sanoman armosta ja anteeksiantamuksesta. Omatunnon kaveri on armo.

Jos omatuntomme syyttää meitä jostakin väärästä, saamme luottaa siihen, että Jumala haluaa antaa anteeksi, kun me tunnustamme väärän asian. Raamatussa sanotaan näin: “jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas (eli oikeudenmukainen), antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1 Joh 1:9).

Jumalanpalveluksen alussa pappi sanoo nämä armon ja anteeksiantamuksen sanat koko seurakunnalle. Tästä syystä moni kokee, että kirkossa käyminen tekee hyvää. Mieli kevenee ja sydän lyö rohkeammin.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja