Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Monessa perheessä sisarukset riitelevät sillon tällöin. Joskus pikkuveli kiusaa ja ärsyttää isoaveljeä, joskus taas päinvastoin. Vanhemmat kieltävät lapsia tappelemasta, mutta turhaan.

Miksi sisarukset eivät aina tule toimeen keskenään? Asuvathan he saman katon alla ja tuntevat toisensa hyvin. Siksi luulisi, että he osaisivat hyvinkin olla sovussa keskenään. Tosiasiassa sisarukset riitelevät usein juuri siksi, että he ovat niin tuttuja toisilleen.

Tutun ihmisen kanssa uskaltaa riidellä. Vieraamman kanssa rähinöiminen on paljon pelottavampaa. Sisarusten väliset riidat kertovat siis luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta.

Lisäksi lapset luottavat tapellessaan siihen, että vanhemmat katsovat heidän peräänsä. Jos yhteenotto menee liian rajuksi, vanhemmat keskeyttävät sen. Kotona on kaikkein turvallisinta riidella.

 

Pahaa oloa ja kateutta

Joskus riidat johtuvat pahasta olosta. Väsyneinä ja nälkäisinä olemme ärtyisiä ja hermostumme helposti. Joskus jokin asia harmittaa, toisinaan on vain paha olo ilman mitään syytä.

Silloin puramme pahaa oloa riitelemällä toisen kanssa. Aikuisetkin harrastavat ”pahaoloriitoja”. Joskus olo helpottuu riitelemällä, mutta useimmiten mieli tulee entistäkin mustemmaksi.

Myös kateus saa sisarukset riitelemään. Erityisesti pienten lasten voi olla vaikea ymmärtää, että vanhemmilta riittää rakkautta kaikille lapsille. He luulevat, että perheen muut lapset varastavat heiltä vanhempien huomiota ja hoivaa. Silloin he saattavat nostaa pystyyn riidan.

Tällaista riitaa kutsutaan sisarkateusriidaksi. Siinä yritetään hätistellä kilpailijoita pois omalta alueelta.

 

Taistelutaitoja tarvitaan

Sisarusten välinen riitely ei ole pelkästään huono asia. Lapsena harjoitellaan erilaisia taitoja, joita elämässä tarvitaan myöhemmin. Tästä syystä sisarukset riitelevät ja tappelevat keskenään. Siten he opettelevat omien puolien pitämistä ja toisen tahdon vastustamista.

He eivät tietenkään tee näin tietoisesti, tarkoituksella. Riita ei ala siitä, että toinen sanoo – ”harjoitellaanko puolustautumista ja oman tahdon ilmaisemista?” Silti tämä on yksi syy siihen, että sisaret ajautuvat riitaan melkein itsestään. Näin harjoitellaan puolustautumista.

Ihmisen nimittäin täytyy osata pitää omia puolia. On osattava sanoa, mitä itse haluaa ja mitä ei halua. Tällaisissa tilanteissa joutuu usein vastustamaan toisen tahtoa. Toiselle täytyy kertoa, että olen eri mieltä hänen kanssaan.

Ihmisten tahdot törmäävät toisiinsa jatkuvasti. Yleensä yritämme joustaa ja sovitella, sillä on itsekästä vaatia aina, että asiat tehdään niin kuin minä sanon. Tällaiselta minä-minä –taudilta kannattaa varjella itseä.

Mutta kenenkään ei tarvitse aina ja ikuisesti joustaa ja antaa periksi. Omaa tahtoa ja toivetta saa myös puolustaa. Sen taidon opettelu alkaa jo ensimmäisenä ikävuotena. Tästä syystä sisarukset käyvät ”harjoitusriitoja” keskenään.

 

Rauhanrakentaja on voittaja

Riita on kuin tulipalo. Helppo sytyttää, vaikea sammuttaa. Riitaa on vaikea lopettaa, kun tunteet ovat kuumenneet ja on sanottu kovia ja loukkaavia sanoja.

Riidan todellinen voittaja on kuitenkin se, joka osaa lopettaa sen. Miten saada riita päättymään niin, että minun ei tarvitse antautua ja antaa periksi?

Yksi keino on sanoa suoraan näin: ”Minusta tuntuu, että olemme eri mieltä eikä kummankaan kanta näytä muuttuvan. Tämä riita ei etene enää mihinkään suuntaan ja siksi on turha jatkaa enempää.” Tämän jälkeen pitää seistä omien sanojen takana eli ei kannata vastata toisen riitahaasteisiin.

Näin riita loppuu. Ainakin teoriassa.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja