Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Jos vanhemmat eroavat, lapsi joutuu elämänsä suurimpaan kriisiin. Kysymykset ja epävarmuus täyttävät mielen. Voi tuntua, että elämä ei voi jatkua enää.

Mutta kun aikaa on kulunut, uusi tasapaino löytyy. Vanhemmat ovat edelleen osa lapsen elämää. Tai ainakin toinen vanhemmista. Suurtenkin vaikeuksien yli päästään ja uudenlainen elämä alkaa tuntua ihan hyvältä.

 

Kipeä uutinen

Avioero tekee aina kipeää. Ihmiset muuttavat yhteen ja menevät naimisiin voidakseen elää yhdessä ja pitääkseen huolta toisistaan. Kun yhdessä eläminen ei onnistukaan, pettymyksen tunne on suuri. Miksi juuri meille kävi näin, mitä teimme väärin, mitä muut ajattelevat?

Jos avioero on vaikeaa vanhemmille, on se vähintään yhtä vaikeaa lapselle. Usein tieto erosta tulee lapselle yhdessä hetkessä. Vanhemmat taas ovat yleensä pitemmän aikaa ajatelleet, että jossakin vaiheessa tiemme eroavat. Mutta he puhuvat asiasta lapselle vasta kun ero on aivan varma. Siksi lapsi joutuu yhden keskustelun aikana kohtaamaan elämänsä suurimman muutoksen.

Kun lapsi kuulee vanhempien erosta, hänellä on lupa itkeä ja tuntea suuttumusta. On tärkeää, että tunteita ei padota sisälle, vaan niiden annetaan tulla ulos. Elämä ei lopu vanhempien eroon.

 

Kenen syy?

”Miksi äiti ja isä eroavat?”, lapsi kysyy luonnostaan. Joskus vanhemmat voivat kertoa jonkin syyn, jonka lapsi voi ymmärtää.

Toisinaan vanhemmat eivät itsekään tiedä, mikä meni pieleen. He voivat vain sanoa, että emme osaa olla yhdessä, olemme niin erilaisia, riitaa tulee ihan itsestään, rakkaus on vain sammunut.

Yksi asia on varmaa. Ero ei ole koskaan lapsen syytä. Vanhemmmat voivat kyllä riidellä lapsista ja lasten hoitamisesta. Mutta avioero ei johdu lapsesta vaan vanhemmista.

Lapsi kuitenkin helposti luulee, että hän on jollakin tavalla osa-syyllinen vanhempien vaikeuksiin. Hän voi kuvitella, että jos hän olisi ollut toisenlainen ja käyttäytynyt toisella tavalla, voisivat vanhemmat olla edelleen yhdessä. Joskus tämä uskomus saa lapsen tekemään kaikkensa, etteivät vanhemmat sittenkään eroaisi.

Tämä on kuitenkin turhaa vastuun ottamista. Tosiasia on, että lapsi ei saattanut vanhempiaan yhteen, lapsi ei voi rikkoa heidän avioliittoaan eikä lapsi voi pelastaa sitä. Siksi ei kannata ajatella, että itsessä on vika, jos vanhemmat eivät halua elää yhdessä.

Avioeron jälkeen lapset jäävät jomman kumman vanhemman hoidettavaksi, yleensä äidin. Tämä tukee helposti sitä ajatusta, että ero johtui pohjimmiltaan siitä osapuolesta, jonka luo lapset eivät päätyneet asumaan.

Tämä päätelmä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Miltei aina avioero johtuu molemmista vanhemmista. Kumpikin on vastuussa tapahtuneesta.

Tosin eroprosessin ollessa kuumimmillaan vanhemmat saattavat syyttää toisiaan. Ihminen kun ei mielellään näe ikävissä asioissa omaa osuuttaan.

Lapsen kannalta on kuitenkin vahingollista ja epäreilua leimata toinen vanhemmista syypääksi kaikkeen. Miehen ja naisen välinen suhde ei ole koskaan niin mustavalkoinen. Molemmat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan suhde kehittyy.

 

Vanhemmat rakastavat sinua

Vaikka vanhemmat eivät osaisikaan olla toistensa kanssa, he rakastavat lapsiaan. Ihminen rakastaa omia lapsiaan, vaikka elämään tulisi miten suuria vaikeuksia. Kun vanhemmat jättävät toisensa, he eivät haluaisi jättää lapsiaan.

Joskus avioero saattaa kuitenkin olla niin vaikeaa vanhemmille, että he tulevat sanoneeksi lapsilleen kovia sanoja. Lasten huolehtimisesta tai elatusmaksusta voi tulla riitaa.

Silloin voi näyttää siltä, että jompi kumpi vanhemmista ei sittenkään välitä lapsistaan. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Vanhempien keskinäiset ongelmat täyttävät heidän mielensä niin, että he eivät osaa ilmaista rakkauttaan lapsilleen. Jälkeenpäin he katuvat ja toivovat, että olisivat toimineet viisaammin.

 

Mitä sanon kavereille?

Kavereille ja luokkatovereille voi olla vaikea kertoa vanhempien erosta. Yleensä muut lapset kuitenkin suhtautuvat järkevästi asiaan. He ymmärtävät, että ero on vaikeaa koko perheelle eivätkä he halua lisätä toisen taakkaa. Pahimmat kiusaajatkin tajuavat, että kyse on niin suuresta asiasta, että siihen on suhtauduttava ymmärtäväisesti.

Lisäksi avio- ja avoerot ovat yleisiä nykyään. Tämä on tietenkin surullista ja ikävää, koska se kertoo siitä, että monien kodeissa on koettu raskaita asioita.

Toisaalta se merkitsee sitä, että vanhempien ero ei ole harvinainen ja eriskummallinen asia. Joka luokalla on monta oppilasta, joiden vanhemmat ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Se ei vaan näy päällepäin. Siksi eron sattuessa omalle kohdalle lapsesta saattaa tuntua, että meidän perheessä tapahtuneita asioita ei ole ikinä sattunut kenellekään muulle.

 

Elämä jatkuu

Avioeron tullessa kohdalle ei kannata ajatella, että meidän perhe on epäonnistunut. Erossa on kyse pikemminkin onnettomuudesta. Elämä vain on niin surullista, että joskus asiat menevät toisella tavalla kuin olisi halunnut. Silloin täytyy yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Eron läpikäyneet perheet voivat todistaa, että elämä jatkuu edelleen. Vähitellen elämään löytyy uusi rauha ja tasapaino. Isä meidän –rukouksessa sanotaan viisaasti: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.

Toisin sanoen, on hyvä osata antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä satuttaneet. Kipeät asiat jätetään taakse ja katsotaan eteenpäin.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja