Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Yksi Raamatun ihmeellisimmistä sankaritarinoista on kertomus Joosefista. Hän kohosi orjasta Egyptin valtakunnan mahtavimmaksi mieheksi. Joosefin menestystarina johtui siitä, että Jumala oli hänen kanssaan. Suureksi sankariksi häntä voidaan nimittää hänen rehellisyytensä vuoksi.

Joosefilla oli yksitoista veljeä. Hän oli heistä nuorin. Hänen isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta lastaan.

Joosefin saama erityishuomio herätti kateutta hänen veljissään. Ristiriitaa vielä lisäsi eräs Joosefin näkemä uni. Siinä hän oli pellolla veljiensä kanssa keräämässä viljaa nippuihin, lyhteiksi. Yllättäen veljien lyhteet kumarsivat Joosefin lyhdettä. Kun Joosef kertoi unestaan veljilleen, he pitivät häntä ylimielisenä ja suuttuivat häneen.

Niinpä he tekivät ruman tempun. He heittivät Joosefin kaivoon ja aikoivat tappaa hänet sinne. He eivät kuitenkaan lopulta rohjenneet ottaa omaa veljeään hengiltä, joten he myivät Joosefin eräille kauppiaille orjaksi. Kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin, jossa hän päätyi lopulta erään Potifar –nimisen virkamiehen orjaksi.

Joosefista on varmasti tuntunut kamalalta veljien viha, kodin menettäminen ja vieraaseen maahan joutuminen. Ehkä suuret vastoinkäymiset opettivat häntä turvautumaan Jumalaan entistäkin enemmän. Eihän hänellä ollut ketään muuta ystävää Egyptissä.

Kun luemme Joosef-kertomusta eteenpäin, huomaamme, mikä teki siitä lopulta sankaritarinan: Joosefin tinkimätön rehellisyys.

 

Rehellisyyden palkka: menestys ja vankila

Egyptissä Joosef joutui erään rikkaan Potifarin orjaksi.

Joosefin omistaja huomasi nopeasti, että Joosef menestyi erinomaisesti kaikissa tehtävissään. Potifar päätteli tästä, että Jumala oli ottanut Joosefin erityiseen suojelukseensa. Siksi hän antoi Joosefille yhä tärkeämpiä tehtäviä. Lopulta Joosef huolehti hänen koko talostaan ja omaisuudestaan. Joosef nimittäin osoittautui rehelliseksi mieheksi, johon voi luottaa kaikessa.

Joosefin käyttäytyminen oli miellyttävää ja hän oli kaunis kasvoiltaan. Ehkä siksi Potifarin vaimo rakastui Joosefiin ja pyysi tätä vuoteeseen kanssaan. Kun Joosef ei suostunut tähän, nainen raivostui ja syytti

Joosefia petollisuudesta. Silloin Potifar erotti Joosefin tehtävistään ja heitätti hänet vankilaan.

Vankilassa Joosef turvautui Jumalaan samalla tavalla kuin menestyksensä huipulla ollessaan. Raamatun mukaan Jumala piti Joosefista huolta niin, että hän saavutti vankilan päällikön suosion. Joosefille annettiin vähitellen pieniä tehtäviä, jotka kasvoivat hänen osoittauduttua luotettavaksi mieheksi.

Lopulta Joosefista oli tullut luottovanki, joka piti huolta kaikista muista vangeista. Jälleen Joosef nousi pohjalta huipulle.

 

Lihavat lehmät lihoiksi

Joosefin ollessa vankilassa muut huomasivat, että hän pystyi selittämään ihmisten unia. Maine tästä kiiri Egyptin johtajan, faraon korviin. Niinpä hän pyysi Joosefia selittämään erään hänen unensa.

Faarao oli nähnyt unta seitsemästä lihavasta lehmästä ja sitten seitsemästä laihasta lehmästä. Joosef selitti sen tarkoittavan, että ensin tulee seitsemän hyvää viljavuotta ja sitten seitsemän katovuotta. Siksi hyvien vuosien aikana pitäisi panna viljaa säästöön pahoja vuosia varten.

Faarao vakuuttui unen selityksestä ja tajusi, että ”Jumalan henki” asuu Joosefissa. Siksi hän asetti Joosefin koko Egyptin taloudenhoitajaksi, eräänlaiseksi valtionvarain ministeriksi. Näin Jumala auttoi taas Joosefia ihmeellisellä tavalla.

 

Mistä on sankarit tehty?

Joosef ei käyttänyt menestystään oman etunsa tavoitteluun. Hän ryhtyi saman tien kokoamaan viljaa varastoihin. Niillä sitten ruokittiin ihmisiä, kun katovuodet tulivat. Näin rehellisen Joosefin viisaus koitui koko Egyptin kansan onneksi.

Katovuosien aikana monista maista tuli ihmisiä Egyptiin ostamaan Joosefilta viljaa. Lopulta hänen veljensäkin tulivat Joosefin puheille ja hämmästyivät nähdessään, miten heidän orjaksi myydystä veljestään oli tullut Egyptin mahtavin mies. Ehkä veljet kumartaessaan Joosefin eteen muistivat vuosien takaa tämän unen lyhteistä. Nyt se oli toteutunut ihmeellisellä tavalla.

Vielä kerran Joosef osoitti suurta sankaruutta. Hän olisi voinut jättää veljensä ilman ruokaa kostoksi siitä, mitä he olivat aikanaan tehneet hänelle.

Mutta Joosef ei muistanut kärsimäänsä pahaa, vaan oli antanut sen anteeksi. Hän uskoi Jumalan olleen hänen kanssaan kaikissa vaiheissa ja kääntäneen lopulta hänen vastoinkäymisensä kaikkien onneksi.

Siksi Joosef saattoi antaa anteeksi kokemansa vääryyden.

Joosefin sankaruus ei siis ollut voimaa, jolla hän voitti vastoinkäymiset. Se oli rehellisyyttä itseään koskevissa asioissa ja armollisuutta toisten heikkouksia kohtaan.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja