Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Meillä on koira, nimeltään Neppu. Hauvamme ei puhu, kirjoita tai osallistu kotitöihin. Silti se/hän on yksi perheenjäsenemme. Olemme antaneet hänelle sukunimenkin. Se on Eläin. Koiramme koko nimi on siis Neppu Eläin.

Kummallista, miten kotieläimestä voi tulla rakas. Ihmiset pitävät muutenkin eläimistä. On hauska seurata vaikkapa oravan kiipeilyä puussa, tai linnun puuhailua pesällään.

Pidämme myös eläinten ympäristöstä, luonnosta. Onhan luonto meidänkin kotimme.

Tehdään koe: kuvittele mielessäsi kaunein mahdollinen näkymä. Mitähän siellä mahtaa olla?

Yleensä ihmiset eivät ajattele silloin vaatteita, poptähtiä tai jotakin muuta tavaraa, vaan luontoa. Kaunein mielikuva sisältää luonnossa tapaamiamme asioita. Siinä voi olla vaikkapa metsää, ketoa ja järvenrantaa.

 

Rakkaita autetaan

Mistähän se johtuu, että olemme niin kiintyneitä luontoon? Yksi vastaus voisi olla se, että toimeentulomme riippuu luonnosta. Ruokahan ei tule tehtaasta – vaikka pienet lapset voivatkin luulla niin – vaan luonnosta, pelloilta ja eläimistä.

Ehkä luontorakkaudelle on olemassa syvempikin syy. Raamatussa sanotaan, että Jumala on antanut ihmiselle luonnon lahjaksi ja tehtäväksi. Se on lahja, joka pitää meidät elossa ja josta saamme nauttia.

Samalla luonnosta tulee ihmisen tehtävä. Meidän täytyy ”viljellä ja varjella” sitä. Niin kuin Aadam ja Eeva viljelivät ja varjelivat ihanaa puutarhaansa, niin koko ihmiskunnan kuuluu pitää huolta luonnosta. Ehkä siksikin ihmiset tuntevat suurta kiintymystä luontoon ja eläimiin.

Ja siksi tajuamme, että meidän on suojeltava luontoa.

 

Etsitään tasapaino

Luonnon suojelusta puhutaan nykyään paljon. Perusidea on yksinkertainen:

Luontoa suojellaan mitoittamalla elämä oikein. Elämämme perustuu luonnon kuluttamiseen. Käytämme luonnosta ottamiamme raaka-aineita ja energiaa.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi kuluttaa enempää kuin luonto pystyy tuottamaan. Jos esimerkiksi kaadamme metsiä enemmän kuin puita kasvaa, tuhoamme vähitellen planeettamme metsät. Luonnon käyttäminen pitäisi siis saada oikeaan tasapainoon luonnon kasvukyvyn kanssa.

Mitä tämä on käytännössä? Esimerkiksi kierrätystä. Käytetty paperi viedään paperinkeräykseen, josta se kuljetetaan tehtaalle, jossa siitä valmistetaan uutta paperia. Näin ei tarvitse kaataa metsää paperin valmistamiseksi.

Toinen avainjuttu on kuluttamisen vähentäminen. Kuluttaminen on tavaroiden hankkimista ja vanhojen heittämistä pois. Jos hankimme jatkuvasti uutta tavaraa ja hävitämme vanhaa, tuhlaamme luonnonvaroja ja energiaa. Ja omaa rahaakin. Luontoystävällinen elämäntapa suosii vaatimattomuutta.

Luulen, ettei enempää esimerkkejä tarvita. Jos herää ajattelemaan luonnon suojelemista, keksii aika nopeastikin, mitä voi tehdä omalta osaltaan.

Ps. Meidän Neppu-koirakin muuten taitaa olla kiinnostunut luonnon suojelusta. Joskus kävelyllä ollessamme se nimittäin poimii maasta roskia ja kantaa niitä suussaan. Ehkä se aikoo viedä ne roskikseen.

Mutta voi, hauvan muisti on kovin lyhyt. Joka kerta tapahtuu samalla tavalla. Kohta roskan poimittuaan se bongaa jonkun oravan, liikennemerkin tai kiinnostavan hajun, joka saa sen suun loksahtamaan auki. Ja roska putoaa takaisin tien varteen.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja