Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Maailman kamalin asia on sota. Se nostaa esiin ihmisen pahuuden, mutta myös ihmisen hyvyys tulee näkyviin.

Ihminen on aina käynyt sotia. Jo Raamatun alussa kerrotaan ensimmäisestä sodasta. Kain tappoi veljensä Abelin. Tämä kertomus toistuu suuremmassa mittakaavassa kansojen historiassa. Kansat kadehtivat toisiaan, riitelevät ja riistävät toisiaan ja joskus ajautuvat tuhoisaan sotaan.

On vaikea ymmärtää, miksi kansat sotivat toisiaan vastaan.

Miksi emme voi sopia erimielisyyksiä rauhanomaisin keinoin? Sotahan aiheuttaa suunnatonta kärsimystä sotilaille ja siviileille. Sodan jälkeen molemmat osapuolet ovat katkeria ja kaunaisia. Uuden sodan siemenet on jo kylvetty.

Kaikki sotia käyvät osapuolet pitävät aina toimiaan oikeutettuina. Hyökkääjät katsovat tekevänsä oikein. He ajattelevat, että vaikka hyökkäys aiheuttaa kärsimystä, se palvelee lopulta suuremman hyvän toteutumista.

Puolustajat tietenkin pitävät oikeutettuna oman maansa puolustamista.

Kun jossakin soditaan, yleensä muu maailma tuomitsee sodan ja pyytää, että asiat ratkaistaisiin keskustelemassa. Kirkot muistuttavat, että ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään. On luonnotonta, että samaan ihmisten perheväkeen kuuluvat kansat sotivat keskenään.

Yksittäisen ihmisen on mahdotonta vaikuttaa kansojen välisiin sotiin. Mutta on hyvä muistaa, että pieniä sotia käydään kaikkialla, missä ihmiset joutuvat riitaan keskenään.

Sota voi alkaa vaikka koulun pihalta. Tästä syystä Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen”. Jokaista kutsutaan rauhantekijäksi omassa elämänpiirissään.

 

Onko ihminen paha vai hyvä?

Uutiset sodasta luovat sellaisen mielikuvan, että ihminen on perinjuurin paha ja itsekäs.

Tämä on vain osatotuus. Sota nostaa esiin myös ihmisen hyvyyden.

Maailman kansoissa herää halu auttaa. Kansainväliset avustusjärjestöt kerää ruokaa ja tarvikkeita sodasta kärsiville ihmisille. Esimerkiksi luterilaisen kirkon järjestämän yhteisvastuukeräyksen tuotosta osa käytetään melkein aina jonkin sodan uhrien auttamiseksi ja maan jälleenrakentamiseksi.

Ihmiset haluavat osallistua avustuskeräyksiin. He antavat rahaa avustusjärjestöille ja kun kirkossa kerätään kolehti sodan uhreille, ihmiset pudottavat mielellään roponsa kolehtihaaviin. Sota ei tuo esiin vain ihmisen pahuutta, vaan myös hyvyyden.

Pääsiäisen aikana kirkossa muistutetaan siitä, että hyvyys voittaa lopulta. Jumala itse tulee kerran voittamaan pahuuden. Tästä kertovat Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

 

Kärsivä Jumala

Pitkäperjantaina muistellaan Jeesuksen kuolemaa. Jumalan Pojan ristiinnaulitseminen on kauhea asia.

Mutta siihen sisältyy lohdullinen viesti. Jumala itse toimii salatulla tavalla Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta. Jumala itse suostui kärsimään ja kuolemaan.

Kristityt ovat nähneet tässä sen viestin, että Jumala osallistuu maailman kärsimykseen. Jumalaan itseensäkin sattuu, kun jossakin soditaan ja monet kärsivät.

Siksi Jumala ymmärtää kärsivien ihmisten kokemusta. Raamatussa sanotaan, että koska Jeesus on ”itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Kirje heprealaisille 2:18). Ei ihme, että vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset ovat kokeneet, että rukous voi auttaa ihmeellisellä tavalla.

Mutta aina ihminen ei saa apua kärsimykseensä. Silloin pääsiäisen opetus Jeesuksen ylösnousemuksesta voi tuoda lohdutuksen.

 

Kun pahuus lopulta voitetaan…

Jeesuksen ylösnousemus on kaikkein suurin asia kristinuskossa. Se kertoo siitä, että Jumala on kuoleman voittaja.

Tämä ei tietenkään ole kovin suuri yllätys. Jumalahan on luonut kaiken elävän, joten luonnollisesti hän voi peruuttaa kuoleman eli herättää kuolleet, jos hän niin haluaa. Haluaako hän sitten? Jeesuksen ylösnousemus kertoo, että kyllä haluaa!

Kristityt uskovat, että se, mikä tapahtui Jeesukselle, tapahtuu kerran kaikille ihmisille. Kerran Jeesus herätettiin kuolleista. Samalla tavalla aikojen lopussa Jumala herättää kaikki omansa iankaikkiseen elämään. Silloin Jumala saa lopullisen voiton pahasta ja kärsimyksestä.

Silloin kansat eivät enää sodi toisiaan vastaan. Kaikkialla vallitsee rauha ja ilo. Jumalanpalveluksessa pyydetään, että saisimme jo tässä ajassa esimakua tästä rauhasta. Tästä syystä jumalanpalvelus päättyy aina siunauksen sanoihin: ”Herra antakoon teille rauhan”.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja