Käyttäjän arvio: 0 / 5

HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Telkkari, töllö, kuvaradio, sähköpaimen… Rakkaalla televisiolla on monta nimeä.

Televisio on hyvä palvelija, mutta se pyrkii ihmisen isännäksi. Jos televisio saisi päättää, ihmiset viettäisivät kaiken aikansa sen edessä. Siksi kannattaa tarkkailla omia televisiotottumuksia. Hallitse sinä televisiotasi, älä anna sen hallita sinua.

 

Uusin perheenjäsen

Muutamassa vuosikymmenessä televisiosta on tullut yksi suomalaisten kotien perheenjäsen. Koko perhe saattaa yhdessä seurata jotakin tv-sarjaa, jonka tapahtumista sitten keskustellaan vaikkapa aamupalapöydässä. Joissakin kodeissa telkkari on auki, vaikkei kukaan edes katsoisi sitä.

Television avulla ihminen voi nähdä paikkoja ja tilanteita, joita hän ei koskaan oikeassa elämässä pääse näkemään. Hyvä esimerkki on suuteleminen. Oikeassa elämässä emme näe läheltä, kun rakastuneet pussaavat. Televisio kertoo, miltä se näyttää. Tästä syystä television katsominen on niin kiinnostavaa.

Lisäksi television kuvaamat tapahtumat ovat kiehtovia ja jännittäviä. Kuvaustekniikan ja taustamusiikin avulla tavallinen keskustelukin tuntuu erilaiselta ja sitä on mukava seurata. Kun tv-sarjassa seurataan jonkun ihmisen, perheen tai ryhmän keskinäisten välien kehittelyä, ei ihme, että katsoja jää koukkuun.

Varmasti jokaisessa kodissa on keskusteltu ja joskus kiistelty telkkarin katsomisesta. Joskus riidellään siitä, kenen ohjelmaa katsotaan. Joskus vanhemmilla ja lapsilla tulee erimielisyyttä siitä, mitä ohjelmia lapset saisivat katsoa ja miten paljon aikaa he voivat viettää kuvaruuden kanssa.

On selvää, että kaikki ohjelmat eivät tee hyvää katsojilleen. Televisio nimittäin muokkaa salakavalasti erityisesti lasten arvomaailmaa. Jos kaikki tv-sarjan ihmiset ovat nuoria, kauniita, meikattuja, hoikkia ja rikkaita, katsoja helposti alkaa luulla, että sellaisia ihmisten pitäisi ollakin.

Lisäksi lapsi voi nähdä televisiosta asioita, joita hänen on vaikea käsittää. Kaikki tieto ja kaikki viihde ei ole sopivaa lapsille. Jotkut ohjelmat tuntuvat ahdistavilta aikuisistakin, joten ne eivät voi olla sopivaa katsottavaa lapsillekaan. Järkyttävien kohtausten näkeminen syöpyy syvälle muistiin ja ne voivat kummitella unissa ja valvetilassakin.

Kannattaa katsoa tarkasti, mitä katsoo televisiosta.

 

Lasten paras ystävä?

Lapset ja nuoret ovat tv-ohjelmien tekijöiden erityisessa suosiossa. Heillä kun on aikuisia paljon enemmän aikaa katsoa televisiota. Lisäksi lapset tuovat lisärahaa ohjelmien tekijöille oheistuotteiden kautta.

Kun lapsille suunnitellaan elokuva tai tv-sarja, pakettiin kuuluu varsinaisen ohjelman lisäksi video, tietokonepeli, lelut, vaatteet ja sponsorointisopimukset yritysten kuten MacDonaldsin kanssa.

Jopa kolme-neljävuotiaille lapsille esitetään musiikkipitoisia ohjelmia, joiden laulu- ja leikkivideoita voi sitten ostaa tavaratalosta.

Liikkuvan kuvan katsominen on passiivista toimintaa. Televisio syöttää katsojan mieleen erilaisia asioita. Mieli ei luo ja tuota mitään itse, vaan vain seuraa sen ulkopuolelta tulevia virikkeita. Jos katsoo vauhdikasta ohjelmaa, tulee virheellinen mielikuva, että itsekin tekee jotakin. Todellisuudessa vaan möllöttää sohvaperunana paikallaan.

Jos katsoo hyvin paljon telkkaria, kyky oma-aloitteiseen toimintaan heikkenee. Samoin keskittymiskyky huononee. Kuvaruudun ”elämä” on niin vaihtelevaa ja vauhdikasta, että tavallinen kirjan lukeminen tai vaikkapa läksyjen tekeminen tuntuu siihen verrattuna puuduttavalta ja tylsältä.

 

Ottakaa aikavaras kiinni!

Televisiosta tulee helposti aikarosvo. Istut telkkarin eteen ja hups, on jo iltamyöhä. Näin telkkari on salakavalasti varastanut sinulta koko illan.

Muutaman vinkin avulla voit pitää television sillä paikalla, jolle se kuuluukin – palvelijana, ei isäntänä.

Kannattaa ajatella mieleen aikaraja, jota enempää ei yhden päivän aikana katso telkkaria. Tunti päivässä on sopiva määrä, kaksi tuntia, jos katsoo elokuvan.

Viisas päättää etukäteen, mitä hän aikoo tänä iltana katsoa. Ei kannata sattumanvaraisesti avata telkkaria ja kanavapujotellen etsiä kiinnostavaa ohjelmaa. Varsinkaan silloin ei kannata avata telkkaria, kun on sellainen tuntu, ettei ole mitään tekemistä.

On hyvä muistaa, että jos joku ohjelma jää näkemättä, et menetä juuri mitään. Hyvätkin ohjelmat nimittäin haihtuvat mielestä hyvin pian.

Jos et katso televisiota, teet jotakin muuta. Olen aivan varma siitä, että tuo muu on melkein aina parempaa kuin television katsominen.

 

Mikä on sinun televisionkatsomistyylisi?

On monia tapoja katsoa telkkaria. Toiset hyviä, toiset huonoja.

Kanavapujottelija vaihtaa jatkuvasti kanavalta toiselle ja etsii parhaita paloja. Hän ei oikeastaan katso mitään ohjelmaa, vaan vain tappaa aikaa ja odottaa mukavaa ohjelmaa.

Nyt minulle sopii -katsoja istuu television eteen, kun hänellä ei ole muuta tekemistä. Hän katsoo sitä, mitä juuri silloin sattuu tulemaan.

Televisio on taustaäänenä tai seuralaisena silloin, kun katsoja tekee jotakin muuta, mutta pitää silti televisiota auki ja silmäilee sitä silloin tällöin. Joku voi pitää telkkaria auki läksyjä tehdessään. Epäkohteliasta on pitää televisiota päällä silloin kuin on vieraita. Vieraille tulee sellainen tuntu, että television seura on heitä parempaa.

Valikoiva katselija katsoo televisiota vain silloin, kuin sieltä tulee häntä kiinnostavaa ohjelmaa. Hän voi seurata tiettyjä sarjoja tai valita päivän lehdestä ne ohjelmat, jotka hän aikoo illalla katsoa.

Sammunut sohvaperuna tuijottaa kuvaruutua tunnista toiseen, mutta ei kunnolla seuraa mitään ohjelmaa. Oikeastaan hän nukkuu päiväunia tai miettii omia asioitaan. Televisio on vain taustatuki sille. Silloin tilanne on päässyt tosi pahaksi, kun kuvaruutua katsotaan lasittunein silmin senkin jälkeen kun joku on sammuttanut telkkarin.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja