Konfirmaatio

Suurin osa suomalaisista konfirmoidaan teini-ikäisenä käydyn rippikoulun yhteydessä. Rippikoulu ja konfirmaatio tarjoavat mahdollisuuden pohtia elämää ja pysähtyä katsomaan missä nyt mennään.

Konfirmaatiossa on kyse samasta armosta kuin kasteessa. Jumala haluaa vahvistaa konfirmoitavaa uskossa ja siunata uudessa elämänvaiheessa.

Kummit voivat konfirmaatiossa osallistua nuoren siunaamiseen seurakunnan työntekijöiden kanssa. Konfirmaatiossa koko seurakunta rukoilee nuoren puolesta. Nuoret osallistuvat ensimmäistä kertaa itsenäisesti ehtoolliselle.

(evl.fi)

Tuomo on matkalla kirkkoon. Äiti oli sanonut, että he ovat menossa Teemu-isoveljen konfirmaatioon. ”Mitä se tarkoittaa?”, kysyy Tuomo äidiltä. Äiti vastaa, että kirkossa rukoillaan Teemun puolesta, että Teemu saisi vahvistusta uskolleen. Se tarkoittaa sitä, että Teemu ja Jeesus olisivat ystäviä. ”Ai niin kuin minä ja naapurin Samppa?”, kysyy Tuomo. ”Juuri niin”, vastaa äiti.

Auto kurvaa kirkon pihaan. Teemu oli jo aikaisemmin polkenut pyörällä kirkkoon. Teemu toivookin saavansa rippilahjaksi uuden pyörän vanhan tilalle. Juhlaväkeä kävelee kirkolle. Joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joita Tuomo ei tunne. He istuvat kirkon penkkiin ja kohta urut alkavat soida. Sisään astuu joukko nuoria valkeissa vaatteissa. Joukon kärjessä kävelee Teemu ristiä kantaen kuin kylttiä, ikään kuin sanoen: ”Täältä me tulemme”.

Nuoret istuvat penkkiin ja pappi toivottaa väen tervetulleeksi. Nuorisotyönohjaaja nousee puhujan paikalle. Hän on parrakas mies ja vaikuttaa mukavalta, tuumii Tuomo. Mies kertoo, miten kivaa nuorilla ja ohjaajilla on ollut rippileirillä. Tuomo muistaa, kuinka Teemu oli jännittänyt alkukesästä rippileiriä. Nyt Teemu haluaisi ensi vuonna uudestaan rippileirille. Äiti on kertonut, että konfirmaatio on myös juhla, missä juhlitaan rippikoulun suorittamista. Siihen rippikoulu myös päättyy.

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja