Arvostelut

Tatu ja Patu, syömään!

tatu ja patu syomaanTatu ja Patu tarjoavat välillä jopa hieman outoja vinkkejä ruokailuun liittyen, ovathan he sentään Outolasta kotoisin. Miten syödään, mitä syödään ja miksi syödään? Kirja sisältää selkeät ohjeet aivan ruoan valmistuksesta sen nielaisuun asti. Ja jotta kaikki tulisi varmasti selväksi, kirjan lopussa on vielä lopputesti.

Kirja on oiva apu niille, jotka miettivät, mitä ja miksi oikein täytyy syödä. Samppa Solu saa sen selitetyksi aivosoluystävänsä Anitan kanssa soluille hyvin huomiota herättävällä tavalla. Tatu ja Patu osaavat tehdä kaikesta niin hauskaa, että kaikki tiedot vain solahtavat aivoihin. Miten pinaattiletut valmistetaan outolalaiseen tyyliin tai entäpä strutshie? Mikä selfhie on ja onko sillä mitään yhteistä selfien kanssa? Samanlaisia sanamuunnoksia kirjassa on jos jonkinlaisia ja vieläpä aina vaan toistaan hauskempia!

Suosittelen kirjaa kaikille ja siis myös kaikenikäisille. Kirjassa on todella paljon huumoria ja kaikenlaista katseltavaa ja luettavaa. Erityisesti runsaat kuvat ilahduttavat kaikkia lapsia ja lapsenmielisiä ja huumori sopii ihan kaikille.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska mikäpä voisi olla sen mukavampaa kuin lukea, miten, mitä ja miksi syödään. Kirjan aihe oli siis hauska. Kuvatkin kirjassa olivat osuvia ja sopivat tekstiin täydellisesti ainakin huumorin kannalta. Sukkelat sanamuunnoksetkin olivat loistavia. Kukapa voisi arvata, mikä vihannes on ninjamakkara?

5 starAino Havukainen ja Sami Toivonen
Otava 2014
120 sivua

Helmenkantaja

helmenkantajaMarja-Leena Mikkola tunnetaan monien satuklassikkojen kirjoittajana. Hänen käsialaansa on esimerkiksi 1970-luvun satuklassikko Anni Manninen. Kirjailija on kuitenkin ehtinyt satujen lisäksi kirjoittamaan esimerkiksi romaaneja, novelleja, kabareita ja lauluja. Kunnioitettavaan 75 vuoden ikään ehtineen kirjailijan tuorein satukirja Helmenkantaja ilmestyi viime kesänä.

Helmenkantajan päähenkilönä on Reetta-tyttö, joka lähtee vastoin tahtoaan maalle kesälomaansa viettämään. Hänen paras ystävänsä jää kesäksi kaupunkiin. Maalla Reetan päivät kuluvat pikkusisarustensa perään katsoessa, eikä Reetalle jää juurikaan omaa aikaa.

Reetta on aina tiennyt olevansa vedenneitojen sukua. Siksi hän ei epäröi hypätä vauvaveljensä Nestorin perään tämän pudotessa puroon. Nestorin on vienyt Vedenemäntä, vesien valtiatar, jonka oman pojan on vienyt pahamaineinen Vesivelho. Vedenemäntä haluaa kasvattaa Nestorista itselleen perijän. Reetta pitää Nestorista siitäkin huolimatta, että Nestorin perään katsominen on työllistänyt melkoisesti häntä. Vedenemäntä ei halua kuitenkaan luopua perijästään. Reetan ei auta muuta kuin lähteä pelastamaan Vedenemännän omaa poikaa.

Helmenkantaja on tunnelmallinen satu vesien valtakunnasta. Vesien maailma ei ole aiheena kovin uusi, mutta Mikkola onnistuu luomaan hienon tarinan vanhoja taruja yhdistelemällä. Kirjasta löytyy monia taruolentoja Näkistä merenkuningas Ahtiin. Löytyypä kirjasta myös hivenen Atlantista muistuttava tarina helmikankaita kutovasta saaren väestä. Sotapäällikkö hyökkäsi kylään, mutta kylä pelastautui upottamalla saarensa jokeen.

Mikkola ottaa kirjassaan myös kantaa vesien saastumiseen. Vesiä uhkaavat vuoroin Elmi-tädin mystisen miesystävän rakennushankkeet, vuoroin Vesivelhon suunnitelmat. Tarina kuitenkin jossain määrin ontuu. Kirjassa aloitetaan useita juonilankoja, mutta lankoja ei solmita kovin hyvin yhteen. Esimerkiksi Elmi-tädin miesystävän hankkeet eivät koskaan selviä.

Helmenkantaja soveltuu hyvin kaikenikäisille. Tarina tarjoaa sopivasti jännitystä, mutta ei ole liian hurja. Kirjassa ongelmat ratkotaan väkivallattomasti järkeä ja ystävien apua hyödyntämällä. Erityisen hyvin kirja sopii ääneen luettavaksi, esimerkiksi siis iltasaduksi. Kirja ei ole myöskään turhan pitkä: reilut 100 sivua jaksaa lukea lukemista aloittelevakin.

4 starMarja-Leena Mikkola
Otava 2014
125 sivua

Susiraja 3: Jäljitetty

susiraja jaljitettySusiraja-sarja on pohjimmiltaan kertomus tytön ja pojan rakkaustarinasta. Ideanahan tämä ei ole uusi. Romeo ja Julia taitaa olla ensimmäisiä tällaisia rakkaustarinoita. Kirjailija Elina Rouhiainen on tuonut perinteisen tarinan nykypäivään: kirjan poika on ihmissusi ja tyttö daimon. Jäljitetty-kirja on sarjan kolmas osa.

Raisa Oja on 18-vuotias helsinkiläinen nuori. Viime vuosina hänen elämänsä on ollut varsin vauhdikasta: ensiksi hänen äitinsä kuoli ja hän päätyi asumaan setänsä luokse keskelle Kainuun korpea pieneen Hukkavaaran kylään. Hän rakastuu korviaan myöten kylän johtajan poikaan Mikaeliin. Pian hän saa tietää, että kylän asukkaat ovat varsin epätavallisia: kaikki kyläläiset ovat ihmissusia.

Sarjan kolmannen osan alussa Raisa saa kuulla vampyyriystävältään, että hänen kauan kadoksissa oleva veljensä asuu myös Helsingissä. Hän tapaa veljensä ja paljastaa hänelle maailman vilisevän yliluonnollisia olentoja. Myös sisarusten epäillään olevan jonkinlaisia yliluonnollisia olentoja. Sen vuoksi sisarukset lähtevät Kreikkaan ottamaan asiasta selvää.

He päätyvät matkan seurauksena keskelle Välimerta pienelle saarelle ja saavat kuulla olevansa daimoneja, puolijumalia, jotka saavat yhteyden Platonin ideoiden maailmaan. Saaren yhteisö haluaa pitää sisarukset koko heidän loppuelämänsä saarella kouluttaakseen heitä hallitsemaan kykyjään. Raisalla on kuitenkin Kuvataideakatemia kesken Helsingissä. Miten sisarukset mahtavat selvitä tilanteesta?

Susiraja-sarja on koukuttava fantasiakirjasarja nuorille. Sarjan kohderyhmänä on ensisijaisesti tytöt, sillä rakkaustarina varmasti vetoaa heihin parhaiten. En näe kuitenkaan mitään syytä, miksei poikakin voisi tarttua Jäljitetyn kaltaiseen laadukkaaseen fantasiakirjaan. Kirjasta löytyy myös sivuosista vahvoja mieshahmoja, joten pojillakaan ei ole esikuvien puutetta.

Susiraja vetää vertoja maailman mainetta keränneille Nälkäpeli ja Outolintu -sarjoille. Sarjoja yhdistää voimakas naispäähenkilö ja rakkaustarina. Susiraja ei ole kuitenkaan suosittujen sarjojen kopio, vaan täysin omanlaisensa tarina. Sarjaan on haettu pohjatietoa antiikin Kreikan mytologiasta aina filosofi Platonin ajoista asti. Näin sarja hyödyntää myös samaa faktatietoa kuin vaikkapa Percy Jackson -kirjasarja.

Susiraja-sarjalla on periaatteessa kaikki mahdollisuudet nousta itsekin maailmanlaajuiseen suosioon. Tällä hetkellä sarjan käännösoikeudet on myyty vain Kiinaan. Kiinan markkinoita ei sovi kuitenkaan väheksyä, sillä Kiinassa on yli miljardi potentiaalista lukijaa. Näkisin kuitenkin, että sarjalla voisi olla potentiaalia laajemmillekin kansainvälisille markkinoille.

Jäljitetty on Susiraja-sarjan toiseksi viimeinen osa. Viimeistä neljättä osaa saadaan odottaa kirjakauppoihin ensi vuoden syksyllä.

5 starElina Rouhiainen
Tammi 2014
483 sivua

Joulupukin soiva laulukirja

joulupukin soiva laulukirjaKirjassa on yhteensä 43 tuttua tai ennestään tuntematonta joululaulua. Ja mikä parasta, mukana on myös taustamusiikki jokaiseen lauluun! Tämän kirjan ääressä on mukava pohtia, miten ne joululaulun sanat ja sävel menivätkään, kun sanat ja musiikki ovat samassa paketissa.

Kun laulujen nimiä ja sanoituksia katsoo ensimmäistä kertaa, saattaa tuntua siltä, ettei niistä tunne kuin ehkä puolet vain. Taustamusiikin ansiosta tuntemattomat laulut tuntuvatkin yhtäkkiä todella tutuilta. Kun kaikki laulut oli laulettu läpi, niistä jäi itselleni mieleen Pukki tietää ja Lumivalkeaa-laulu, joita voi laulaa aina uudestaan ja uudestaan, vaikka ennen en ole toista niistä edes laulanut. Ainakin luulisi, että tällaisessa kirjassa taustamusiikki olisi toteutettu jotenkin kummallisesti, mutta ihan hyvältä sekin kuulostaa. Ainakaan musiikki ei katkea kesken säkeistöjen ja paristotkin on helppo vaihtaa, mikä on ehdottomasti plussaa. Ja tietysti Mauri Kunnaksen kuvitus on mukavan jouluista. Kuvissa on tuttuja hahmoja esimerkiksi Koiramäestä, Joulupukki ja noitarummusta ja Tassulasta.

Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka vähänkin pitävät joululaulujen laulamisesta. Mitään soitinta ei tarvitse osata soittaa, kun musiikki tulee kirjasta. Eikä oikeastaan tarvitse osata edes laulaa, sillä tärkeintähän on se, että pitää hauskaa.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska laulut on valikoitu huolella ja hyvin ja ne on numeroitu selkeästi kirjaan ja soittolaitteeseen. Laulut ovat siis mukaansatempaavia ja kirjaa on helppo käyttää. Plussaa tulee myös kuvituksesta!

5 starMauri Kunnas
Otava 2014
80 sivua

Eila, Rampe ja Likka

eila rampe ja likka 1

 

Eila, Rampe ja Likka on suomalainen Sinikka Nopolan kirjasarjaan perustuva komediaelokuva. Elokuva kuvattiin viime kesänä Lohjalla ja Jiipeenetin toimittaja kävi silloin seuraamassa elokuvan kuvauksia. Nyt elokuva on valmis ja on aika arvostella se.

Eila, Rampe ja Likka -elokuva sijoittuu kesäisiin maisemiin pieneen kesämökkiin, jossa pariskunta Eila ja Rampe viettävät kesäpäiviään. Pariskunnalla on huoli: tytär Likka pitäisi saada naimisiin. Likka seurustelee onnellisuustutkija Pirkan kanssa, mutta heidän parisuhteensa on varsin hataralla tolalla. Eila ja Rampe haluavat tutustua tarkemmin Pirkkaan ja hänen vanhempiinsa ja kutsuvat heidät kylään mökilleen.

Pirkan äiti on kuitenkin tottunut varsin ylellisiin oloihin. Eila ja Rampe haluavat tehdä vaikutuksen Pirkan äitiin, jotta saisivat tyttärensä naimisiin. Sen vuoksi he päättävät majoittaa Pirkan äidin heidän kesämökkinsä viereiseen huvilaan, jonka omistajat ovat matkoilla. Hetken aikaa kaikki menee hyvin, mutta huvilan omistajien ilmestyttyä paikalle kulissit alkavat romahtaa.

Eila, Rampe ja Likka on varsin humoristinen elokuva. Elokuvassa on vaikea olla nauramatta. Elokuvassa vitsaillaan niin suomenruotsalaisilla, maahanmuuttajilla kuin myös dementiallakin. Myös suomalaisen kulttuurin peruspiirteille naureskellaan elokuvassa: suomalaiset miehet ovat hiljaisia jössiköitä ja nuoriso kasvissyöjiä ja onnellisuustutkijoita. Osa vitseistä aukenee vain aikuisille katsojille, mutta elokuvasta löytyy viihdykettä myös lapsikatsojille.

Elokuvasta näkee hyvin, miten pienin keinoin huumoria saadaan aikaiseksi. Ei tarvita suuria puitteita tai budjetteja, vaan pienillä yksityiskohdilla saadaan rakennettua huumoria hersyvä elokuva. Elokuva vetää vertoja mille tahansa Hollywoodin komediaelokuvalle.

Elokuvan näyttelijäkaartiin on saatu kasattua ryhmä suomalaisia eturivin näyttelijöitä. Päärooleissa nähdään särmikkäät Heidi Herala ja Pirkka-Pekka Petelius. Muita elokuvan rooleja näyttelevät esimerkiksi Pikku Kakkosen Eila-tätinäkin tutuksi tullut Eila Roine, Putouksesta tuttu Riku Nieminen ja Salatuista elämistä tuttu Emmi Parviainen. Roolivalinnat ovat loistavasti tehtyjä, sillä katsojasta tuntuu siltä kuin roolit olisi tehty suoraan näyttelijöille.

Heinäkuussa elokuvan kuvauksia seuraamassa ollut toimittaja oli kanssani katsomassa lopullista elokuvaa. Hän yllättyi siitä, kuinka lähes tunnin kestänyt kuvaus tuotti lopulliseen elokuvaan noin puolen minuutin pätkän. Hänen mielestään kuvauspaikalla ollut tunnelma on onnistuttu hyvin taltioimaan elokuvaan. Elokuvan mukana pääsee matkaamaan näin joulukuussa kesäisiin mökkimaisemiin.

Eila, Rampe ja Likka -elokuva saa ensi-iltansa perjantaina 26.12.2014.fi-7

4 starTaru Mäkelä
Kinosto 2014
Kesto 1h 33 min

 

FacebookTwitterYoutubeSoundcloudFlickrIssuuPinterestInstagramTumblrAskfm