Arvostelut

Lasse Kreikassa

lasse kreikassaLasse Kreikassa on suomennettu versio ruotsinkielisestä alkuteoksesta Sune i Grekland. Kirja on aurinkoista luettavaa monelta osin. Se kertoo 10-vuotiaan Lassen ja hänen perheensä matkasta Kreikkaan. Lasse rakastaa tyttöjä, milloin ketäkin. Tällä hetkellä hän kuitenkin rakastaa tulevaa vaimoaan Sophieta. Kuinka jännittävää kun Sophien perhe matkustaa heidän kanssaan Kreikkaan!

"Mene makuulle tähän liukuhihnalle, Håkan" Lasse sai loistoajatuksen. "Turvatarkastajien pitää tutkia, ettet ole säilönyt aseita mahaasi", selittää Lasse. Lassen perhe selviää juuri ja juuri turvatarkastuksesta, vaikka Lassen isällä Rudolfilla on ongelmia muun muassa aseelta vaikuttavan virvelinsä kanssa.

Lentokoneesta ulos astuessaan Lasse ei ole uskoa aistejaan. Lämpö iskee vastaan kuin seinä. Onneksi tänä vuonna perhe viettää lomaa aurinkoa ottaen Kreikassa eikä edellisten vuosien tapaan kalastellen harmaassa Myggträskissä.

Ongelmitta loma ei suju. Auringon ottaminenkin voi olla vaikeaa ja vierailu paikallisen kreikkalaisen perheen luona ei suju aivan suunnitelmien mukaan... Lisäksi Lassen on onnistuttava pääsemään oikeaan lapsiryhmään hotellilla, siihen samaan missä hurmaavan kaunis Heddakin on.

Kirja oli sopivan lyhyt ja ytimekäs. Hauskuutta oli ja pari kertaa nauroinkin. Henkilökuvaukset olivat huvittavia ja Lasse varsinkin oli kuvattu hyvällä tavalla pikkuisen hölmöksi. Sopii täydellisesti Lassen ikäisille, eli noin 9 - 12-vuotiaille.

4 starSören Olsson, Anders Jacobsson
Otava 2013
126 sivua

Nälkäpeli – Vihan liekit

nalkapeli vihan liekit

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-kirjasarjan pohjalta tehty Vihan liekit -elokuva on saanut vihdoin Suomen ensi-iltansa. Elokuva tuli elokuvateattereihin 20.11.

Katniss Everdeen voitti edellisessä Nälkäpeli-elokuvassa vuotuisen Nälkäpelin tasapelinä yhdessä Peeta Mellark -nimisen nuorukaisen kanssa näyteltyään tähän rakastunutta. Ongelmana on, että nyt hänen ja Peetan pitäisi lähteä kiertueelle ympäri Capitolin valtakuntaa pitämään kansalaisille joutavia puheita näytellen samalla toisiinsa rakastunutta kihlaparia, vaikka Katniss haluaisi jäädä kotiinsa vyöhyke 12:een pitämään perheestään huolta ja elämään yhdessä oikean rakkautensa, Gale Hawthornen, kanssa. Katnissin on kuitenkin pakko lähteä kiertueelle, kun Capitolin presidentti Snow tulee vierailulle Katnissin kotiin ja pakottaa hänet lähtemään.

Kiertueella Katniss saa huomata, miten Capitolin vallanpitäjiin tyytymätöntä ja kapinoivaa kansaa kohdellaan julmasti armoa antamatta. Presidentti Snow puolestaan huomaa seuratessaan valvontalaitteestaan kiertuetta, että Katniss antaa puhuessaan kansalaisille toivoa paremmasta elämästä ja intoa kapinoimaan nykyistä valtaa vastaan. Hän keksii yhdessä Nälkäpelin pelinjohtajan, Plutarch Heavensbeen, kanssa ansan, jolla päästään Katnissista eroon. Presidentti Snow määrää, että tämänvuotinen 75. Nälkäpeli-taistelu on juhlavuoden kunniaksi sellainen, että edellisvuosien voittajat kisaavat siinä toisiaan vastaan. Näin ollen Katniss ja Peeta joutuvat uudelleen samalle areenalle, josta he olivat edellisvuonna yhdessä selviytyneet voittajiksi. Alkaa hurjan vauhdikas taistelu, jossa tulee valita tarkasti liittolaisensa ja vihollisensa...

Olin katsomassa elokuvan ennakkonäytöstä. Oli hienoa nähdä, kuinka moni paikalla olleista Nälkäpeli-faneista oli käyttänyt runsaasti aikaa Nälkäpeli-aiheisen asun valintaan ja oli myös huikeaa kuulla elokuvan levittäjä Nordisk Filmin edustajilta, että elokuvan Suomen ensi-ilta 20.11. on ensimmäisten maiden joukossa Brasilian ensi-illan 15.11. jälkeen, jossa elokuvaa voi käydä katsomassa. Edes valmistusmaa Yhdysvalloissa, jossa ensi-ilta on 22.11, elokuva ei ole siis vielä pariin päivään nähtävissä!

Vaikka elokuva oli paikoitellen raaka ja vähän pelottavakin, niin pidin sen vauhdikkuudesta ja jännittävyydestä. Elokuvan ikäraja 12 on mielestäni juurikin sopiva, sillä elokuva on mielestäni suunnattu juurikin nuorille ja sitä vanhemmille jännittävien elokuvien ystäville. Annan elokuvalle 4/5 tähteä, koska se oli hyvä, mutta paikoitellen aika raakakin.fi-12

4 starFrancis Lawrence
Lionsgate 2013
Kesto 2 h 26 min

Jää Sulaa

jaa sulaaJää Sulaa on uusi suomalainen lautapeli. Pelissä pingviiniperhe seikkailee napajäätiköllä Eteläisellä jäämerellä. Poikaset ovat vaarassa joutua liian kauas emostaan, kun aurinko sulattaa jäätä ja siitä alkaa jo irrota lohkareita. Tehtävänäsi pelaajana on auttaa poikaset turvaan emon luokse.

Sisältönä on pelilauta, joka esittää jäämerta, 91 jäälaattaa (+5 varalaattaa), sääntövihko ja puisia pingviini-pelinappuloita 24 kappaletta. Jokainen pelaaja saa ennen pelin alkamista yhden pingviiniperheen nappulat, esimerkiksi kaikki keltaiset pingviinit. Pelilaudalle pitää kääntää jäälauttoja vierekkäin kuvapuoli alaspäin. Pingviininappulat asetellaan uloimmille jäälautoille.

Pelissä pyritään saamaan poikaset omaa emoa ympäröiville jäälautoille tai viemään vastapelaajan poikasilta vapaita paikkoja. Pelivuoron aikana pelaaja poistaa yhden jäälautan pelilaudalta sekä siirtää poikastaan. Poistetun jäälautan toiselta puolelta voi seurata erikoistoimintoja kuten aurinko, joka poistaa vielä yhden jäälautan lisää. Poikasten liikkumistavat ovat askel, paikan vaihto ja jäälautalla seilaaminen, joista kerrotaan lisää sääntövihkossa.

Peli loppuu, kun joku pelaajista saa kaikki poikaset turvaan pingviiniemon luo, tai kun viimeinenkin vapaa jäälautta on poistettu laudalta. Voittaja selviää pisteiden laskennalla. Pisteitä saa emon viereen tuoduista omista poikasista ja menettää vieraista poikasista.

Peli oli ehkä hieman tylsähkö ja aloittelijalle monimutkainen sääntöjen osalta. Kaikkiin kysymyksiin, jotka heräsivät peliä pelatessa, ei saanut vastausta säännöistä. Materiaalit tuntuivat kuitenkin laadukkailta ja pelin laatikko oli suunniteltu kivan näköiseksi. Itse peli oli aika apaattisen värinen ja ei niin houkutteleva. Juoni oli hyvä, mutta tuntui kuin kehittely olisi jäänyt puolitiehen.

2 starRoll D6 Games
Pelisuunnittelu: Jarno Siekkinen
Peliaika: 45 minuuttia
Yli 6-vuotiaille
2-4 pelaajaa

 

jaa sulaa 1

Pikkuveljeni Visa testaa uutta peliä.

Kuva: Pinja Lampinen

 

Pyry – Valkoinen gorilla

pyry valkoinen gorillaTarina alkaa siitä, kun Pyry, maailman ainoa valkoinen gorilla, saapuu Paula-tytön perheeseen. Kolmen kuukauden jälkeen Pyry viedään eläintarhaan muiden gorillojen luokse. Eläintarhan suurin gorilla ei kuitenkaan hyväksy Pyryä laumaansa hänen valkoisen värinsä takia, mikä saa Pyryn tuntemaan itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Miten Pyry saa muun lauman hyväksymään itsensä? Voisiko kaupunkiin saapunut noita auttaa? Siitä alkaakin sitten suuri seikkailu läpi kaupungin vaarojen.

Elokuva oli mielestäni hyvä, koska se käsitteli erilaisuutta ja sitä, miten kaikki täytyy hyväksyä juuri sellaisina kuin he ovat. Pyrykään ei käsittänyt, kuinka arvokas hän oli väristään riippumatta. Jos hänet olisi alusta asti hyväksytty, ei hän olisi toisaalta saanut kokea niin suurta seikkailua pikkupanda Ailurin kanssa. Elokuvan hauskimmat kohtaukset olivatkin silloin, kun Pyry ja Ailur seikkailivat kaupungilla. Hauskin henkilö oli erittäin epäonninen Thomas, joka yritti saada Pyryä kiinni, sillä valkoinen gorilla tuottaisi hänelle rutkasti onnea, tosin ei kuitenkaan elävänä. Oli suorastaan naurattavaa katsoa, kun Thomasin yritykset epäonnistuivat hänen huono-onnisuutensa vuoksi mitä hauskimmin tavoin.

Mielestäni elokuvan ikäraja 7 oli ihan hyvä, koska elokuvassa oli kuitenkin melko monta jännittävää ja vauhdikasta käännettä. Toisaalta sekin, kun Pyryä ei hyväksytty laumaan ja hänelle muun muassa karjuttiin, saattaa olla hieman ahdistavaa. Kuitenkin aikuisen kanssa voi mielestäni hyvinkin katsoa tätä elokuvaa jo noin 5-vuotiaasta lähtien.

Annan elokuvalle 4/5 tähteä, koska se oli todella humoristinen useammastakin kohdasta ja muutenkin aihe oli hyvin tärkeä. Eihän tämä elokuva nyt ihan parhaimmasta päästä ollut, mutta ihan viihdyttävä ja opettavainen ainakin. Suosittelen kaikille seikkailuista ja eläimistä pitäville!fi-7

4 starSylvia Steinbrecht
Scanbox 2013
1 h 25 min

 

pyry valkoinen gorilla 1

pyry valkoinen gorilla 2

pyry valkoinen gorilla 3

Aapine

aapine"Älä jätä last Aapise ääre ilma valvontta! See voi oppi murret!" Näin hauskasti lukee lounaismurteella monia runokirjoja kirjoittaneen Heli Laaksosen uuden uutukaisessa Aapine-kirjassa, joka on muuten tämän vuoden yksi Finlandia Junior -kirjapalkintoehdokkaista.

Nimensä mukaisesti Aapine on kuin perinteinen aakkoskirja, jossa käydään läpi jokainen suomenkielen kirjain a:sta ö:hön, paitsi että tässä kirjassa kirjaimet käydään läpi hauskasti lounaismurteella runoillen. Jokaiselle aakkoselle on varattu oma aukeamansa, jossa runoillaan aukeaman teemakirjaimella runoon liittyvän kuvittaja Elina Warstan värikkään kuvituksen kera, esimerkiksi o-kirjainaukeamalla kuvituksena on onnettomia omenoita ja runo on tällainen: "Ovel koputeta. / Oi voi! / Omenapuu oven takan, / joka oksa ojos, / onnetoine vollotta: / Mää ole ontto! / Ollek see onkelma? / Onto sisäl o onnel tila."

Yllättävää ja kekseliästä kirjassa on, etteivät yhdenkään runon sanojen ensimmäiset kirjaimet ala pelkästään aukeaman teemakirjaimella, kuten luulin etukäteen. Siis ei tähän tyyliin: Aatu ajaa autoa. Sen sijaan teemakirjain vilisee runossa, kuten edellä olevassa o-kirjainrunossa on nähtävissä. Kirjan lopussa on vielä muutama lounaismurteella hauskasti kirjoitettu satu, hyödyllinen sanasto lounaismurretta osaamattomille ja koko kirjan yksi mielenkiintoisimmista osioista: tietoa tämän kirjan tekemisestä ja kielioppiopastusta lounaismurteen saloihin.

Kirja oli minusta hauska, mukaansatempaava ja ennen kaikkea aiempiin lukemiini kirjoihin nähden erilainen kirja: harvemmin sitä tuleekaan luettua suomea, joka ei ole aivan totutun kirjakielen näköistä, puhumattakaan ääneen luettuna erilaisen kuuloista.

Suosittelen kirjaa etenkin juuri lukemaan opetteleville esikoulu- ja ala-asteikäisille, koska kirjasta on heille varmasti hyötyä aakkosia opetellessa. Lisäksi kirja sopii minusta myös kaikenikäisille murteiden ja kielellä hassuttelun ystäville. Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska en ole koskaan ennen lukenut mitään näin hauskaa aapista.

5 starHeli Laaksonen
Otava 2013
72 sivua

FacebookTwitterYoutubeSoundcloudFlickrIssuuPinterestInstagramTumblr