uusia juttuja

Keväässä on parasta...

ehdota gallupia

 

Arvostelut

Näin koulutat lohikäärmeesi 2

nain koulutat lohikaarmeesi 2 1

 

Heinäkuun alussa 4.7. saa ensi-iltansa jatko-osa elokuvalle Näin koulutat lohikäärmeesi. Elokuvan nimeäjillä ei ole ollut kyllä kauheasti mielikuvitusta, sillä jatko-osa on aivan samanniminen kuin sarjan ensimmäinen elokuva ja ainoa ero on järjestysnumero 2. Elokuvan juoni on onneksi sentään hivenen mielikuvituksellisempi kuin elokuvan nimi.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 -elokuvan päähenkilöt ovat viikinki Hikotus ja hänen lohikäärmeensä Hampaaton. Yhdessä he tykkäävät kartoittaa täysin uusia seutuja matkaamalla kauas kotikylästään Öystilästä. Yhdellä matkallaan he törmäävät kansaan, joka metsästää lohikäärmeitä salaperäiselle herra Dragonille. Dragon kokoaa lohikäärmearmeijaa, jolla hän voisi tuhota Öystilän ja valloittaa koko maailman. Hikotus uskoo voivansa kääntää Dragonin pään neuvottelemalla.

Matkalla Dragonin luokse Hikotus päätyy sattumalta tuntemattoman lohikäärmeratsastajan sieppaamaksi. Tämä ratsastaja paljastuu myöhemmin hänen kuolleeksi luulluksi äidikseen. Äiti on elänyt lohikäärmeiden kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan. Äidin tavattuaan Hikotuksen ei tarvitse lähteä rauhanneuvotteluihin yksikseen ja kun vielä paikalle sattuu isäkin ja koko ystäväpiiri, niin Hikotuksella on vahva tukijoukko ympärillään. Ainoa ongelma vain on, ettei Dragon kuuntele neuvotteluissa lainkaan järjen ääntä. Luvassa on siis mahtipontinen taistelu, jossa lohikäärmeet ja ihmiset kohtaavat.

Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvasarja perustuu löyhästi Cressida Cowellin samannimiseen 2000-luvulla ilmestyneeseen romaanisarjaan. Itse luin aikoinaan koko kirjasarjan ja tykästyin sarjan kirjoihin. Mennessäni elokuvaa katsomaan luulin elokuvan olevan hivenen samantyylinen kuin kirjatkin. Siinä erehdyin kyllä pahemman kerran. Elokuvasarjassa yhteistä kirjoille on vain nimi, samannimiset hahmot ja tapahtumapaikat, mutta juoni on täysin erilainen.

Vaikka elokuva ei olekaan samanlainen kuin kirjasarja, on elokuvan juoni ihan mainio. Se tarjoaa katsojalle reippaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elokuvassa tarjoillaan vauhdin lisäksi rauhallisia tilanteita. Loistava esimerkki tunnelmallisesta kohtauksesta on Hikotuksen äidin ja isän kohtaaminen vuosien jälkeen. Yhdessä he innostuvat laulamaan kauniin kappaleen rakkaudesta.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 -elokuva katsoja voi valita, käykö katsomassa elokuvan kaksi- vai kolmiulotteisena. Itse valitsin kolmiulotteisen version, joka oli melko vaikuttava. Erityisesti vauhdikkaat lentokohtaukset ovat vaikuttavaa katsottavaa kolmiulotteisina. Myös henkilöhahmot ovat Hollywoodin tapaan loistavasti animoituja. Lohikäärme Hampaattomallakin on aidonoloinen suomupinta.fi-7

4 starDean DeBlois
DreamWorks 2014
Kesto 1 h 43 min

 

 nain koulutat lohikaarmeesi 2 2

nain koulutat lohikaarmeesi 2 3

nain koulutat lohikaarmeesi 2 4

Topi & Tallulah: Karambolan kirous

topi ja tallulah karambolan kirousTopi lähtee ystävänsä Maisan kanssa katsomaan Purppuraruusu-elokuvaa. Jokin on kuitenkin pielessä, sillä elokuvan päätähti Tallulah ei ole enää entisensä. Topin ja Maisan täytyy kiirehtiä apuun elokuvaan valkokankaan läpi ennen kuin ilkeät rosvot ehtivät varastaa arvokkaan Purppuraruusu-rubiinin.

Kirja tuntui aluksi takakansitekstin luettua kuin miltä tahansa lasten ja nuorten rikosromaanilta. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Suurena erona oli ainakin se, että suurin osa tapahtumista tapahtui ikään kuin elokuvan sisällä. Tämä oli mielenkiintoinen idea ja se myös toimi. Sujuvasti Topi ja Maisa vain menivät valkokankaan läpi, ja yhtäkkiä he olivatkin mukana elokuvassa. Harmi vain, kun tuo tuskin toimii oikeasti muualla kuin kirjoissa. Kirjasta ei kuitenkaan jännitystä puuttunut ja huumoriakin oli jonkin verran. Plussana eläinten ystäville kirjassa oli myös kaksi kissaa.

Suosittelen kirjaa kaikille noin 9 - 12-vuotiaille, koska kirja oli lyhyt ja siinä oli myös paljon kuvia. Kuitenkaan iällä ei ole kovin suurta merkitystä, kunhan vain tykkää lukea reilun sadan sivun mittaisia kirjoja.

Annan kirjalle 5/5 tähteä. Plussaa tulee jännittävästä ja mukaansatempaavasta juonesta. Lisäksi kirjan kuvat ovat upeita ja alussa oleva henkilöiden esittely on loistava, jos edellistä Korson purppuraruusu -kirjaa ei ole vielä ehtinyt lukea. Toivottavasti sarja jatkuu vielä. Suosittelen viidakkokirjoista ja vauhdikkaista juonenkäänteistä pitäville!

5 starTuuve Aro
WSOY 2013
138 sivua

Timi Möhläri: Tekevälle sattuu

timi mohlari tekevalle sattuuTimi Möhlärille sattuu ja tapahtuu aina. Hän omistaa yhtiökumppaninsa Aimon kanssa etsivätoimiston nimeltä Aimo-Möhläri, ja tämä Aimo on siis jääkarhu. Kesken kuolleen hamsterin tutkimisen ilmenee hyvin suuri ongelma: möhlämobiili eli Timin äidin Segway on varastettu. Nyt ei auta muu kuin valehdella.

Kirja oli hauska ja oivaltava, koska siinä kaikki asiat kerrottiin huumorilla höystettynä. Todellakaan en olisi voinut aavistaa kirjan takakantta ensimmäistä kertaa lukiessani, että Timin yhtiökumppanina oli ihan oikeasti jääkarhu. Kirja oli muuten hyvinkin todellisen tuntuinen, jos jääkarhua ei siis oteta lukuun. Melkein kaikki asiat kirjassa voisivat varmaan tapahtua jollekin ihan oikeasti. Eikö väärinpysäköity Segway ja opettajan kodin seinän läpi ajanut auto voisi toisaalta olla ihan totta? Tässä kirjassa ne ainakin ovat ihan totta. Etsivän elämä ei siis olekaan pelkkää rosvojen jahtausta, vaan myös rentoa ja melko normaalia elämää.

Suosittelen kirjaa kaikille noin 8 - 12-vuotiaille, koska ensinnäkin kirja sopii mainiosti sekä tytöille, että pojille. Lisäksi vaikka kirja onkin 300-sivuinen, se on kuitenkin kuvien ansiosta todella nopealukuinen.

Annan kirjalle 4/5 tähteä. Vähän miinusta tulee siitä, että mielestäni kirjaa oli hieman ärsyttävä lukea joissain kohdissa, kun Timi ei ihan aina huomioinut muita ja jopa vähätteli joitakin ystäviään. Kirjan päähenkilöön oli siis yllättävän vaikea samaistua. Plussaa tulee kuitenkin mahtavasta juonesta ja hyvästä huumorista.

4 starStephan Pastis
Sanoma Magazines Finland 2013
300 sivua

Koulupoikia

koulupoikiaFerenc Molnárin 1900-luvun alkupuolella kirjoittama Koulupoikia on jo klassikon asemaan noussut teos. Kirjasta on tehty jo julkaisemisen aikoihin suomennos. Kaksi vuotta sitten kirjasta ilmestyi uusi Outi Hassin nykykielinen käännös.

Koulupoikia kertoo kahdesta poikajoukosta: Paavalinkadun pojista ja punapaidoista. Paavalinkadun pojat ovat ottaneet leikkipaikakseen tyhjän tontin, jota he nimittävät grundiksi. Grundilla he pelaavat jalkapalloa, kokoontuvat Kittiyhdistyksen kokouksiin ja leikkivät armeijaa.

Paavalinkadun poikien ehdottomia vihollisia ovat Kasvitieteellisessä puutarhassa kokoontuvat punapaidat. Punapaidat pyrkivät kaikin tavoin kiusaamaan Paavalinkadun poikia esimerkiksi kaappaamalla heidän kuuliaan. Tarina huipentuu siihen, että punapaidat päättävät anastaa Paavalinkadun pojilta heidän grundinsa. Alkaa sota, jossa Paavalinkadun pojat päättävät puolustaa omaisuuttaan viimeiseen asti. Luvassa on siis ankara sota, jossa kumpikin osapuoli pyrkii taktiikoillaan grundin hallitsijaksi.

Koulupoikia on jännittävä kirja huolimatta kirjan iästä. Sata vuottakaan ei vähennä kirjan kiinnostavuutta. Kirja koukuttaa nykylukijan samalla tavoin kuin se teki kirjan kirjoitusaikana 1900-luvun alussa. Kirjaa ei malta millään jättää kesken, vaan sen mielellään lukisi yhdeltä istumalta.

Toki kirjassa on joitakin piilomerkityksiä, jotka eivät aivan aukene enää 2000-luvulla. Esimerkiksi nykylukijan on vaikea ymmärtää, miten pojat kokevat grundia puolustaessaan puolustavansa samalla myös isänmaataan Unkaria. Suomentaja Outi Hassi on avannut piilomerkityksiä kirjan alkupuheessa.

Kirjassa etenkin loppu on varsin kaunis ja surumielinen. Poikajoukkojen leikkimielinen taistelu saa lopussa surullisen käänteen: taistelusta ei voittajapuolikaan selviä ilman menetyksiä. Kirjan loppua on vaikea lukea vakavoitumatta ja herkemmän lukijan kannattaa varata nenäliinoja mukaan kirjaa lukiessa.

Suosittelen kirjaa aivan kaikille. Välillä on ihan kiva kokeilla jotakin sellaista kirjallisuutta, johon ei tulisi tartuttua muuten. Monesti ennakkoluulottomuus kannattaa: tässäkin tapauksessa täysin tuntematon kirja osoittautui varsinaiseksi helmeksi.

5 starFerenc Molnár
Otava 2012
239 sivua

Tiikerisydän

tiikerisydanElokuvantekijä Ville Tantun esikoisromaani nuorille julkaistiin kaksi vuotta sitten. Tanttu tunnetaan elokuvien puolelta esimerkiksi Avain Italiaan -elokuvan kuvaajana. Kuvaamisen lisäksi Tanttu on säveltänyt, äänittänyt, editoinut, ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut. Elokuvien moniosaajalle romaani oli täysin uusi aluevaltaus, joka esikoisromaanin perusteella kannatti.

Romaanin päähenkilönä on pieni poika Amos. Amoksella on suuria ongelmia lukemisen kanssa. Kolmannen luokan alkaessa Amos vaihtaa koulua. Uudessa koulussa Amos joutuu vaikean paikan eteen: jokaisen pitäisi lukea romaanista pari riviä ääneen. Kun Amos ei saa romaanin sanoista mitään selvää ja mokaa, koko luokka remahtaa nauruun. Sillä hetkellä Amos päättää, ettei palaa kouluun ikinä.

Amoksen on vaikea valehdella vanhemmilleen koulusta, kun he kyselevät koululäksyistä. Valhe kasvaa pienen pojan sisällä niin suureksi, että se synnyttää monsterin. Monsteri kasvaa kasvamistaan jokaisen valheen myötä. Onko Amoksella voimia voittaa monsteri ja kertoa totuus vanhemmilleen? Onneksi sentään Amoksella on apunaan pehmo-orava Joel.

Tiikerisydän on erilainen romaani, jossa suurin osa juonesta tapahtuu pienen pojan pään sisällä. Romaanissa tärkeässä roolissa on avaruus. Amoksen paras kaveri Benjamin on todella kiinnostunut kaikesta taivalla tapahtuvasta ja innostaa myös Amoksen mukaan harrastukseen. Kirja sopii siis erityisen hyvin kaikille, joita kiinnostaa avaruus.

Romaani on aavistuksen ahdistavaa luettavaa. Romaanin puolivälissä Amos tuntuu olevan niin valheiden pyörteessä, ettei siitä ole ulospääsyä. Perheenkään kanssa ei mene kovin hyvin: Amos on unohtanut postittaa tupareiden kutsut, joita muu perhe on valmistellut hartaasti. Suhteet isäänkin rakoilevat, kun isää ei näy työn vuoksi lainkaan kotona. Kirjan lopussa sentään näkyy tunnelin päässä valonpilkahduksia.

Kirjan kirjoittaja Ville Tanttu vastaa myös kirjan kuvituksesta. Kirjassa on runsaasti mustavalkopiirroksia, jotka ovat erittäin taitavasti tehtyjä. Erityisen hienoja ovat koko aukeaman kokoiset vaikuttavat piirrokset. Kuvitus sopii erinomaisesti kirjaan. Kuka muu kuin kirjailija osaisi paremmin tehdä kuvituksen hahmoista juuri sellaisia kuin on itse kuvitellut?

4 starVille Tanttu
WSOY 2012
190 sivua

googleplay

itunes-logo

FacebookTwitterYoutubeSoundcloudFlickrIssuuPinterestInstagramTumblrAskfm