Arvostelut

Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

tytto joka putosi satumaan alleSyyskuu on innoissaan päästessään vihdoinkin takaisin Satumaahan, missä kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kenelläkään ei nimittäin ole enää varjoa eikä siten taikavoimiakaan. Syyskuu päättää auttaa, koska hän on tavallaan itse syyllinen tähän sotkuun. Asia kuitenkin mutkistuu, kun Syyskuu törmää omaan varjoonsa, joka nykyisin on Alimaan kuningatar eikä kovin halukas palauttamaan varjoja. Pian Syyskuu kuitenkin keksii suunnitelman.

Kirja oli todella koukuttava ja hieman jännittäväkin, koska kirjahan sisälsi suuren seikkailun. Ihmeellisintä oli, kun Syyskuu meni ensin Alimaahan ja pääsi sieltä aina vain alemmas joidenkin aivan tavallisilta näyttävien ovien kautta. Muutkin asiat Satumaassa ja Alimaassa olivat hyvin sadunomaisia. Esimerkiksi varjot osasivat puhua ja jopa taikoa. Syyskuun ystävän, Lauantain, varjo taikoikin Syyskuun keijuksi. Toisaalta varjot osasivat olla niin omituisia, että onneksi ne eivät oikeassa elämässä voi puhua. Kuitenkin kirjan tapahtumat olivat niin satumaisia, että aivan kuka tahansa lapsi voi unelmoida pääsevänsä samanlaiseen seikkailuun kuin Syyskuu pääsi.

Suosittelen kirjaa kaikille noin 9 - 13-vuotiaille, jotka pitävät melko pitkistä kirjoista ja seikkailuista. Nuoremmatkin voivat toki tämän kirjan lukea, jos vain lukuintoa riittää. Mielestäni kirja oli ainakin hyvin nopealukuinen, muttei missään nimessä tylsä. Suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan ensimmäisen osan ensin eli Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjan.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska vaikka kirja olikin melko pitkä, silti jokainen sivu oli lukemisen arvoinen. Kirja oli aivan yhtä hyvä kuin edellinenkin osa, jollei jopa parempi. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus unelmoineet pääsystä Satumaahan, sillä nyt se on mahdollista!

5 starCatherynne M. Valente
Gummerus 2014
353 sivua

Ilottomien ihmisten kylä

ilottomien ihmisten kylaIlottomien ihmisten kylä kertoo naurusoturien kansaan kuuluvasta pojasta nimeltä Aalo. Aalo on elänyt pienessä kyläyhteisössään muurien ympäröimänä koko elämänsä. Elämä on hyvin kurinalaista: perhe viljelee maata 1800-luvun malliin ilman koneita.

Kylässä ehdoton sääntö on, että nauru ja hauskanpito on kiellettyä. Kyläläisten esi-isillä oli erikoinen perimä, sillä kun he nauroivat, he samalla levittivät tappavaa hermomyrkkyä kaikkiin ympärillä oleviin. Siksi kyläläiset välttävät vielä tänä päivänäkin naurua viimeiseen asti.

Kaikki muuttuu kun kylään saapuu muurin ulkopuolelta muukalainen: Harti. Harti osoittautuu kylästä lähteneeksi Aalon velipuoleksi. Harti kertoo tarinoita muurin ulkopuolisesta maailmasta ja Aalo innostuu lähtemään hänen mukaansa muurin toiselle puolelle.

Tässä vaiheessa kirja saa melkoisesti scifi-romaanin piirteitä, sillä maailma on muurin toisella puolella kuin tulevaisuuden maailma. Ihmiset liikkuvat vain pyörättömillä eli jonkinlaisilla lentolaitteilla. Maailmassa kaikkialla on kuvaseiniä ja jokaisella seurantasiru upotettuna käteen.

Aalon ei ole helppoa opetella uuden maailman tavoille. Kaikki on niin erilaista kuin pienessä, vanhanaikaisessa kyläyhteisössä. Aaloa vaivaa myös kaipuu kotiin ja hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä jäi kylään. Miten Aalo toimii kiperässä tilanteessa? Se selviää vain lukemalla kirja.

Ilottomien ihmisten kylä on erilainen romaani. Se alkaa kuin tavallinen historiallinen romaani, mutta tarinan edetessä lukija vähitellen oivaltaa, ettei kyse ole suinkaan historiallisesta teoksesta. Olen aikaisemminkin lukenut Anne Leinosen kirjoja ja niistä jokainen on ollut ajatuksia herättävä. Leinosen romaaneissa on kaikki, mitä nuori lukija toivoo: sopivan vauhdikas juoni, hivenen romantiikkaa ja jollain tavoin ajankohtaisia teemoja.

Ilottomien ihmisten kylän voi tulkita kertomukseksi maahanmuutosta ja erilaisuudesta. Vaikka Aalo tuleekin täysin kuvitteellisesta Kaukamaan kylästä Suomenmaahan, niin Aalon tilalle voi mieltää Suomeen saapuneen somali- tai syyrialaisen pakolaisen. Aalo on oudon tilanteen edessä tullessaan tekniikkaa pursuavaan Suomenmaahan muurin läpi omasta kylästään, jossa tekniikkaa halveksuttiin. Samankaltaisia mietteitä kuin Aalolla on varmasti Suomeen saapuvalla pakolaisellakin.

4 starAnne Leinonen
WSOY 2014
316 sivua

Carl Barksin parhaat sarjat: Punainen postimerkki

punainen postimerkkiAku Ankka on saanut tuhannen taalan idean. Hän aikoo etsiä Brittiläisestä Guayanasta harvinaisen, punaisen postimerkin, josta maksettaisiin suuria summia. Mukaan seikkailuun liittyy huonomuistinen mies, jonka avulla Aku kääntää Hannu Hanhen onnen myös itselleen.

Aku Ankan muuttopalvelu saa vaarallisen tehtävän. Hänen on raijattava eläintarha korkealle vuoren tasanteelle. Hommassa häntä auttelee musta häkkilintu, kun vain luumuja riittää palkkioksi.

Milla Magia keräilee miljoonamiesten lantteja, koska epäilee, että niissä on taikavoimaa, joka tekee hänestä rikkaan. Niinpä Roope Ankan ensimmäinen lanttikin joutuu Millan kokoelmaan, jonka hän aikoo sulattaa onnea tuovaksi harkoksi.

Aku on kyllästynyt muskelimieheen, joka saa kaikkien naisten päät kääntymään. Mutta onnistuuko Akun tulla samanlaiseksi sankariksi. Aku on rantavahtina ja odottelee kauniita neitejä pelastettavaksi. Mutta rannalla vaanii nälkäinen hai saalista.

Carl Barksia (1901 – 2000) pidetään ankkaunionin mahtimiehenä, jonka tuhansia sivuja käsittävä tuotanto on Akun ja kumppanien seikkailujen kivijalka. Toki rinnalle on kirinyt muitakin piirtelijöitä, mutta Barksia ei kukaan ole ohittanut.

Mistähän johtunee, että Akun seikkailut erityisesti kiehtovat niin lapsia kuin aikuisia. Tunnen perheen, jossa kymmenen lasta jonotti Aku Ankka -lehteä, kun perheen isä luki sitä vessassa suljetun oven takana.

Akussa on jotakin perisuomalaista, vaikeuksien kautta voittoon mentaliteettia. Hannu Hanhi taas pärjää hyvällä onnellaan, niin kuin sekunnin kymmenyksillä mitaleja nappaavat ruotsalaiset.

Kirja on hyvä otos Barksin tuotannosta, joskaan en pitäisi juttuja aivan ylivertaisina miehen muuhun antiin verrattuna.

Sanoma Magazines Finland 2014
240 sivua

Risto Räppääjä ja liukas Lennart

risto rappaaja ja liukas lennart 1

 

Kaikkihan tuntevat Risto Räppääjän. Punatukkainen poika on seikkaillut 13:ssa Sinikka ja Tiina Nopolan kirjassa ja kolmessa elokuvassa. Kirjat ja erityisesti elokuvat ovat olleet myyntimenestyksiä. Joka ikinen Risto Räppääjä -elokuva on ollut vuoden katsotuimpien kotimaisten elokuvien listalla.

Nyt ensi-iltansa saa neljäs Risto Räppääjä -elokuva. Uusin elokuva poikkeaa monella tavalla aiemmista. Elokuvan koko näyttelijäkaarti, ohjaaja ja tuotantoyhtiö ovat menneet vaihtoon. Etenkin uusiin aikuisnäyttelijöihin on vaikea tottua. Minttu Mustakallio on Rauha-tätinä aika erilainen kuin aiempien elokuvien Annu Valonen.

Elokuvan juoni sentään jatkaa samoilla linjoilla kuin edelliset elokuvat. Risto viettää elokuvassa kesää Elvi-tädin luona Rauha-tädin ja Nellin kanssa. Kesä sujuu mukavasti siihen asti kun Elvi keksii, että Risto tarvitsee isähahmon. Elvi pistää toimeksi ja laittaa ilmoituksen lehteen. Kohta alkaakin puhelin piristä ja jos jonkinlaisia isähahmoja tulee haastatteluun.

Risto ei tykkää Elvin suunnitelmasta yhtään. Onneksi naapurin ikuinen poikamies Lennart tulee apuun. Hän naamioituu italialaiseksi pitsanpaistajaksi. Rauha taitaa jopa vähän ihastua pitsaleipuriin. Ongelmia syntyy kun Lennart keksii Riston kanssa pukeutua merikapteeniksi ja Elvi-täti ihastuu merikapteeniin. Varsinainen ongelma kuitenkin on kun Lennartin pitäisi sekä hommata pitseria että olla paikalla kolmena eri persoonana. Miten Lennart ratkaisee ongelman?

Risto Räppääjä -elokuvat ovat naurattaneet niin lapsi- kuin aikuiskatsojia, eikä uusin elokuva jää yhtään edeltäjiään huonommaksi. Elokuvan huumori puree ja elokuvan musiikki on muuttunut edellisiin elokuviin verrattuna menevämmäksi. Musiikkia elokuvassa riittääkin useiden hauskojen laulujen muodossa.

Elokuvan Ristoa ja Nelliä esittävät Samuel Shipway ja Sanni Paatso. Shipway tuli tunnetuksi viime keväisestä KIDSing-kilpailusta. Shipway pääsi kilpailussa aina semifinaaliin asti. Shipway ja Paatso esiintyvät elokuvassa melko luontevasti ja heidän laulujaan kuuntelee ihan mielellään.

Suosittelen elokuvaa aivan kaikenikäisille. Edellisistä Risto Räppääjä -elokuvista jokainen on vetänyt elokuvateattereihin lähes 300 000 ihmistä ja ihmettelisin kovasti, jos neljännen elokuvan katsojamäärät jäisivät sen alle.

Risto Räppääjä ja liukas Lennart -elokuva saa ensi-iltansa 7.2.2014.fi-sallittu

4 starTimo Koivusalo
Artista Filmi Oy
Kesto 1 h 28 min

 

risto rappaaja ja liukas lennart 2

risto rappaaja ja liukas lennart 3

risto rappaaja ja liukas lennart 4

Ella ja kaverit 2 - Paterock

ella ja kaverit paterock 1

 

Timo Parvelan lastenkirjoista tuttu Ella kavereineen esiintyy nyt jo toisessa elokuvassa. Uutuuselokuva Ella ja kaverit 2 - Paterock sai ensi-iltansa 27.12.

Ensimmäisestä elokuvasta poiketen kakkososan päätähtenä loistaa hivenen hömelö Pate. Patella on suuri ongelma: hänen pitäisi läpäistä kertotaulukoe. Häntä kiinnostaa kuitenkin kaikki muu paljon enemmän kuin koulunkäynti. Hänen suurena unelmanaan on päästä esiintymään yhdessä laulajatähti Elviiran kanssa. Paten ystävät päättävät auttaa häntä saavuttamaan unelman. Matka julkisuuden huipulle ei ole aivan mutkaton, vaan luvassa on hervottoman hauskoja kommelluksia.

Ella ja kaverit -elokuvasarjan kakkososassa on kaikille kaikkea. Elokuvassa huumoria todella riittää. Ella ja kaverit 2 onnistuu naurattamaan elokuvayleisössä istuneita lapsi- ja aikuiskatsojia. Elokuva tarjoilee kaikkea pieruhuumorista iltapäivälehtien hieman härskiin huumoriin.

 

ella ja kaverit paterock 2

 

Elokuvan näyttelijäkaarti koostuu Suomen ehkä tunnetuimmista näyttelijöistä. Mukana elokuvassa ovat muun muassa Putouksesta tutut Iina Kuustonen ja Armi Toivanen, Eero Milonoff sekä Pirkka-Pekka Petelius. Vilahtaapa elokuvassa myös teinipoppari Robin ja MTV3:n uutisten loppukevennyksistä tuttu Mika Tommola. Heidän roolinsa jää tosin muutaman vuorosanan mittaisiksi.

Ellan lapsinäyttelijät vetävät roolinsa reippaasti, onhan heillä jo takanaan kokemusta edellisestä Ella ja kaverit -elokuvasta. Lapsinäyttelijät ovat elokuvassa siis samoja kuin aiemmassa osassa. Tämä on iso ero verrattuna esimerkiksi Risto Räppääjä -elokuviin, joissa lapsinäyttelijät vaihdetaan joka elokuvassa.

Jos jotain negatiivista sanottavaa elokuvasta on keksittävä, niin elokuvan yhteistyökumppanien mainonta on välillä hyvinkin ärsyttävää. Esimerkiksi yksi elokuvan pääsponsoreista on Liikenneturva, joka on saanut elokuvaan kokonaisen kohtauksen liikennevalistusta. Kohtauksessa Pate aikoo kävellä punaisia päin suojatiellä. Kohtaus on elokuvan juonen kannalta melko tarpeeton. Liikennevalistus on sinänsä ihan positiivinen asia, mutta elokuvan mainonta voisi olla hienovaraisempaa.

Ensimmäinen Ella ja kaverit -elokuva keräsi yli satatuhatta katsojaa elokuvateattereissa ja ylsi viime vuoden katsotuimpien kotimaisten elokuvien TOP 20 -listaan, vaikka tulikin ensi-iltaan vuoden viimeisinä päivinä. Kakkososa ei jää ainakaan juonen puolesta sen huonommaksi kuin ensimmäinen osa. Suosittelen elokuvaa aivan kaikille vauvasta vaariin.fi-sallittu

4 starMarko Mäkilaakso
Snapper Films 2013
Kesto 1 h 29 min

 

FacebookTwitterYoutubeSoundcloudFlickrIssuuPinterestInstagramTumblr