Arvostelut

Lumoleipomo 2: Ripaus taikaa

lumoleipomo ripaus taikaaKathryn Littlewoodin Lumoleipomo-sarjan toisessa osassa leipurityttö Rosma seikkailee jälleen. Ensimmäisessä sarjan osassa Rosman ilkeä täti Laila anasti perheen arvokkaan reseptikirjan. Reseptikirja sisältää taikoja, joilla leivonnaisiin saa erityisominaisuuksia. Toisessa osassa Rosma haastaa Lailan maailmankuuluun ranskalaiseen leipomiskilpailuun.

Kilpailussa panokset ovat kovat: jos Rosma voittaa kilpailun, hän saa reseptikirjan takaisin ja Rosman hävitessä täti pitää kirjan itsellään. Rosman on siis pakko voittaa kilpailu. Onneksi hänellä on apunaan iso perheensä ja Meksikosta löytynyt isoisä puhuvan kissan kanssa. Laila on kuitenkin kova vastustaja varastetun reseptikirjan kanssa. Voisiko Rosman tavallinen maissipuuro voittaa tädin herkulliset piirakat? Se selviää vain lukemalla kirja.

Kokkikilpailuita on televisio pullollaan alkaen MasterChefistä Top Chefiin. Nyt kokkikilpailut ovat työntyneet myös kirjaan. Se ei ole pelkästään hyvä asia: television pudotuskilpailut ovat usein kaavamaisia ja huumori teennäistä.

Valitettavasti myös Lumoleipomo-kirjasarjan toisessa osassa on näitä television kokkikilpailujen huonoja puolia. Sen tunnelma ei ole läheskään yhtä maaginen ja positiivinen kuin sarjan ensimmäisen osan. Kilpailun loppuratkaisu on arvattavissa jo kirjaa lukemattakin.

Kirjan juoneen tuo kaavamaisen kokkikilpailun rinnalle vaihtelua perheen taika-ainesten kerääminen eri reseptejä varten ja samalla tulee Ranskan historia hivenen tutummaksi. Perhe kerää esimerkiksi kuningatar Marie-Antoinetten punastumisen, ehkä maailman kuuluisimman taulun, Mona Lisan, salaisuuden ja Notre Damen katedraalin kellojen soiton. Taika-ainesten kerääminen ei suju ilman hauskoja kommelluksia.

Kirjan toinen ongelma on henkilöhahmojen runsaus. Henkilöhahmoja on paljon, ehkä liikaakin. Kaikkia nimiä ei ehdi oppimaan kirjan myötä eikä niitä osaa yhdistää oikeisiin henkilöihin. Henkilöt jäävät aika persoonattomiksi juuri henkilöiden suuren määrän vuoksi lukuun ottamatta päähenkilö Rosmaa.

3 starKathryn Littlewood
Otava 2014
223 sivua

Mafian linnut

mafian linnutMafian linnut on toinen osa historiallisesta Arkeomysteerit-sarjasta. Kirjan tapahtumapaikkana toimii Rooman kaupunki, jonka historiassa riittääkin runsaasti penkomista.

Kirjan päähenkilöinä on suomalainen lapsikolmikko: Leo, Kaius ja Silva. Heidän vanhempansa ovat päätyneet Roomaan työn perässä. Kolmikko päätyy täysin sattumalta taideväärentäjien jäljille: Kaiuksen ja Silvan arkeologi-isä löytää kaivauksiltaan lintuaiheisen kivitaulun. Kaius törmää samanlaiseen lintutauluun myös eräässä Rooman taidegalleriassa.

Ystäväkolmikko ei malta olla tutkimatta lintutaulujen tapausta. Kaikki kuitenkin muuttuu kummallisemmaksi kun mafia kaappaa Kaiuksen ja Silvan isän mukaansa. Onneksi sentään lasten apuna on suomalaisen leirikouluryhmän opettaja Ovaskainen. Tapahtumat huipentuvat pieneen roomalaiseen omakotitaloon, jossa sovitaan suurista taidekaupoista.

Mafian linnut on jännittävää luettavaa. Se piti todella otteessaan kirjan kannesta kanteen. Missään vaiheessa kirjaa ei tullut pitkästynyttä oloa. Kirja on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, mutta kirjaa lukiessa näkee, etteivät kirjailijat ole tekemällä tehneet kirjaa kyseiselle kohderyhmälle. Toki aikuisten kirjassa juoni olisi vielä hurjempi, mutta tällaisenaankin kirja viihdyttää varmasti myös aikuista lukijaa.

Kirjan on kirjoittanut nimimerkki Nemo Rossi. Ensimmäisen teoksen jälkeen kirjailijat tulivat julkisuuteen. Nimimerkin takana ovat historiantutkija Mika Rissanen ja latinanopettaja Juha Tahvanainen. Heillä tosiaan on historialliset faktat hallussa ja Rooman kaupunki tuntuu olevan kirjan perusteella heille hyvinkin tuttu. Faktat on saatu upotettua niin hyvin muun juonen joukkoon, ettei lukija edes huomaa tulleensa oppineeksi monia uusia asioita.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka jaksavat lukea yli 300-sivuisia kirjoja. Oikeasti kirjan sivumäärää ei huomaa lukiessa lainkaan paitsi aivan lopussa, kun tarina tuntuu loppuvan liian aikaisin. Näin käy joka tapauksessa, oli kirja 100- tai 500-sivuinen.

5 starNemo Rossi
Myllylahti 2013
344 sivua

Aivojumppaa – 300 pähkinää purtavaksi

aivojumppaaPulmakirjaan Aivojumppaa – 300 pähkinää purtavaksi on koottu monenmoisia pulmia ja arvoituksia, jotka todella saavat aivosi hämmentymään. Kärsivällisyyttä ja aivotyötä todella tarvitaan.

Kirjasta löytyy pulmia jokaiseen makuun. Joissakin tarvitaan matemaattista älyä ja tietoa, joissakin täytyy tajuta kyseessä olevan kompakysymys. Useissa tarvitaan loogista ajattelua ja totta kai mielikuvitusta. Siellä täällä muodostetaan tulitikuista kuviota, joka ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa! Tehtävien vaikeushaarukka on onneksi melko laaja, joten kaikille löytyy sopivia tehtäviä.

Kirjan takaa löytyy vastaukset kaikkiin arvoituksiin. Jos tehtävä ei ratkea, on kiva kuitenkin saada tietää miten se olisi kuulunut ratkaista. Tosin joskus houkutus on liian suuri ja tulee katsoneeksi vastauksen ennen kuin on ehtinyt kunnolla pohtia pulmaa. Kirjassa on kirjanmerkkinauha, jonka avulla pysyt kartalla siitä missä kohdin olit menossa. Tuskin kenenkään aivot jaksavat selvittää 300 kinkkistä pulmatehtävää samalla kerralla!

Kirjan plussia on monipuolisuus arvoitusten suhteen. Valitettavasti löysin itse enemmän miinuksia kuin plussia. Lapsille useimmat pulmat ovat todellakin liian kinkkisiä, sillä minä pystyin omin avuin selvittämään vain yhden kymmenestä. Tehtävän selostus on usein epäselvä ja täytyy tyytyä katsomaan vastaus kirjan takaa. Lisäksi yläastetason matemaattista lahjakkuutta tarvitaan yli puolissa tehtävistä. Kirja on omiaan matematiikasta ja aivovoimistelusta pitäville yli 13-vuotiaille. Tähtiä tämä pulmakirja ansitsee 2/5.

2 starRob Colson
Gummerus 2013
224 sivua

Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

tytto joka putosi satumaan alleSyyskuu on innoissaan päästessään vihdoinkin takaisin Satumaahan, missä kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kenelläkään ei nimittäin ole enää varjoa eikä siten taikavoimiakaan. Syyskuu päättää auttaa, koska hän on tavallaan itse syyllinen tähän sotkuun. Asia kuitenkin mutkistuu, kun Syyskuu törmää omaan varjoonsa, joka nykyisin on Alimaan kuningatar eikä kovin halukas palauttamaan varjoja. Pian Syyskuu kuitenkin keksii suunnitelman.

Kirja oli todella koukuttava ja hieman jännittäväkin, koska kirjahan sisälsi suuren seikkailun. Ihmeellisintä oli, kun Syyskuu meni ensin Alimaahan ja pääsi sieltä aina vain alemmas joidenkin aivan tavallisilta näyttävien ovien kautta. Muutkin asiat Satumaassa ja Alimaassa olivat hyvin sadunomaisia. Esimerkiksi varjot osasivat puhua ja jopa taikoa. Syyskuun ystävän, Lauantain, varjo taikoikin Syyskuun keijuksi. Toisaalta varjot osasivat olla niin omituisia, että onneksi ne eivät oikeassa elämässä voi puhua. Kuitenkin kirjan tapahtumat olivat niin satumaisia, että aivan kuka tahansa lapsi voi unelmoida pääsevänsä samanlaiseen seikkailuun kuin Syyskuu pääsi.

Suosittelen kirjaa kaikille noin 9 - 13-vuotiaille, jotka pitävät melko pitkistä kirjoista ja seikkailuista. Nuoremmatkin voivat toki tämän kirjan lukea, jos vain lukuintoa riittää. Mielestäni kirja oli ainakin hyvin nopealukuinen, muttei missään nimessä tylsä. Suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan ensimmäisen osan ensin eli Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjan.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska vaikka kirja olikin melko pitkä, silti jokainen sivu oli lukemisen arvoinen. Kirja oli aivan yhtä hyvä kuin edellinenkin osa, jollei jopa parempi. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus unelmoineet pääsystä Satumaahan, sillä nyt se on mahdollista!

5 starCatherynne M. Valente
Gummerus 2014
353 sivua

Ilottomien ihmisten kylä

ilottomien ihmisten kylaIlottomien ihmisten kylä kertoo naurusoturien kansaan kuuluvasta pojasta nimeltä Aalo. Aalo on elänyt pienessä kyläyhteisössään muurien ympäröimänä koko elämänsä. Elämä on hyvin kurinalaista: perhe viljelee maata 1800-luvun malliin ilman koneita.

Kylässä ehdoton sääntö on, että nauru ja hauskanpito on kiellettyä. Kyläläisten esi-isillä oli erikoinen perimä, sillä kun he nauroivat, he samalla levittivät tappavaa hermomyrkkyä kaikkiin ympärillä oleviin. Siksi kyläläiset välttävät vielä tänä päivänäkin naurua viimeiseen asti.

Kaikki muuttuu kun kylään saapuu muurin ulkopuolelta muukalainen: Harti. Harti osoittautuu kylästä lähteneeksi Aalon velipuoleksi. Harti kertoo tarinoita muurin ulkopuolisesta maailmasta ja Aalo innostuu lähtemään hänen mukaansa muurin toiselle puolelle.

Tässä vaiheessa kirja saa melkoisesti scifi-romaanin piirteitä, sillä maailma on muurin toisella puolella kuin tulevaisuuden maailma. Ihmiset liikkuvat vain pyörättömillä eli jonkinlaisilla lentolaitteilla. Maailmassa kaikkialla on kuvaseiniä ja jokaisella seurantasiru upotettuna käteen.

Aalon ei ole helppoa opetella uuden maailman tavoille. Kaikki on niin erilaista kuin pienessä, vanhanaikaisessa kyläyhteisössä. Aaloa vaivaa myös kaipuu kotiin ja hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä jäi kylään. Miten Aalo toimii kiperässä tilanteessa? Se selviää vain lukemalla kirja.

Ilottomien ihmisten kylä on erilainen romaani. Se alkaa kuin tavallinen historiallinen romaani, mutta tarinan edetessä lukija vähitellen oivaltaa, ettei kyse ole suinkaan historiallisesta teoksesta. Olen aikaisemminkin lukenut Anne Leinosen kirjoja ja niistä jokainen on ollut ajatuksia herättävä. Leinosen romaaneissa on kaikki, mitä nuori lukija toivoo: sopivan vauhdikas juoni, hivenen romantiikkaa ja jollain tavoin ajankohtaisia teemoja.

Ilottomien ihmisten kylän voi tulkita kertomukseksi maahanmuutosta ja erilaisuudesta. Vaikka Aalo tuleekin täysin kuvitteellisesta Kaukamaan kylästä Suomenmaahan, niin Aalon tilalle voi mieltää Suomeen saapuneen somali- tai syyrialaisen pakolaisen. Aalo on oudon tilanteen edessä tullessaan tekniikkaa pursuavaan Suomenmaahan muurin läpi omasta kylästään, jossa tekniikkaa halveksuttiin. Samankaltaisia mietteitä kuin Aalolla on varmasti Suomeen saapuvalla pakolaisellakin.

4 starAnne Leinonen
WSOY 2014
316 sivua

FacebookTwitterYoutubeSoundcloudFlickrIssuuPinterestInstagramTumblr