Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 

visentti1

Siitä on kulunut 14 vuotta, kun Nina Trontti oli ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa kesätöissä. Nyt hän työskentelee siellä vakituisesti. Nina on ympäristökasvattaja, joka kertoo koululaisille uhanalaisten eläimien oloista. Joskus tarinat ovat lohdullisia. Kuten visenttien kohdalla.

visentti3

Sorkkaeläimiin kuuluva visentti on eurooppalainen biisoni, jolla on pitkä historia. Ja eläintarhojen työn ansiosta myös tulevaisuus. Ensimmäiset kuvat visentistä on piirretty jo 20 000 vuotta sitten, kun ihmiset maalasivat riistaeläinten kuvia luoliin. 1900-luvulla Itä- ja Keski-Euroopan metsissä eläviä komeita eläimiä metsästettiin niin paljon, että niitä ei jäänyt luontoon jäljelle ainuttakaan. Onneksi visenttejä kuitenkin oli jo tuolloin eläintarhoissa. Niitä alettiin lisäännyttää ja palauttaa takaisin metsiin.

Millaisesta eläimestä on kyse? Aitauksessaan oleilevat neljä naarasta näyttävät vakailta ruohonsyöjiltä. Nina jää miettimään sanaa, jolla kuvailisi visenttien olemusta.
– Omapäinen. Railakas, hän toteaa. – Joskus visentit saattavat säikytellä eläintarhan vieraita ja puskea aitaa. Vaikka useimmiten ne ovatkin rauhallisia laumaeläimiä. Ne seuraavat johtajaa ja kulkevat tiiviisti porukassa.

visentti2

Visentti voi elää 30-vuotiaaksikin. Visenteillä on nainen johdossa, laumanjohtaja on yleensä joukon vanhin naaras. Tämän porukan johtava naaras on iältään 20-vuotias. Siltä on katkennut toinen sarvi.  Se hieroo päätään puun kylkeen ja poseeraa kuvaajan iloksi pitkään paikallaan lähellä aitaa. Aitauksen sisälle ei ole menemistä. Kun eläinten hoitajat menevät aitaukseen, eläimet on houkuteltava ruoan avulla toiseen tilaan. Jos visentit tarvitsevat eläinlääkärin hoitoa, ne nukutetaan.

Korkeasaaresta on myös palautettu visenttejä luontoon. Ei kuitenkaan Suomeen, vaan Venäjälle. Visentit nukutetaan, jotta eläin saadaan siirrettyä kuljetusautoon. Siirron onnistuttua eläin herätetään autossa, jossa on tarjolla juotavaa ja syötävää. Yhden visentin siirtämiseen tarvitaan 10 eläintenhoitajaa. Urosvisentti saattaa enimmillään painaa jopa 1300 kiloa. 

Nina ottaa vastaan koululaisryhmiä. Koululaisten tehtävä on keksiä erilaisia uhanalaisten eläinten suojeluun liittyviä iskulauseita. Millaisia ideoita he ovat keksineet? Jotkut ovat ehdottaneet, että eläintensuojelualueita tulisi perustaa lisää. Salametsästys olisi kiellettävä. Onpa sellainenkin ehdotus, että jos suojelet ilvestä, saat omakotitalon.

– Monet koululaiset antavat rahaa eläintensuojelulipaskeräykseen. Liikuttavaa, että he lahjoittavat vähistä rahoistaan, Nina miettii. Nina muistelee lapsuutensa mummolavierailuita, jolloin hän norkoili navetassa eläinten seurassa. Omassa kodissa oli koira. Nuori nainen suoritti ensin eläintenhoitajan tutkinnon, ja pääsi sen jälkeen opiskelemaan biologiaa ja eläintiedettä yliopistoon.

– Jos joku haaveilee työstä eläintarhassa, ei riitä, että rakastaa eläimiä. Kannattaa hankkia eläintenhoitajan pätevyys. Myös maatalouslomittajan tai tarhaeläinhoitajan tutkinto, hevoskoulu tai viljelijäkoulu ovat hyviä väyliä eläintenhoitajan työhön, Nina opastaa.

Kuvat: Susanna Saxell.

Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 8/2009.