Nyt ovat ankat kuoriutuneet. Saimme kolme pientä pehmeää ja vilkasta ankkaa, jotka kasvavat hurjaa vauhtia.

ankkoja kuvaamassa 1

Ankkakaverukset. Vasemmalta Sid, Urho ja Pepe.

 

Kasvatamme siis keväisin koulumme 8. luokan biologian valinnaisryhmän kanssa ankkoja. Tänä vuonna munia oli yhdeksän ja niistä kolme kuoriutui.

Ensimmäisenä kuoriutui kirjava Sid. Sid on terhakka ja tykkää huomiosta. Se on myös isokokoisin. Sid sai särön munaansa jo tiistaina, vaikka laskettu aika oli perjantaina. Sid kuoriutui onnistuneesti keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kun tulimme kouluun, se istuskeli hautomakoneessa. Olimme tosi onnellisia ekasta ankasta :)

 

ankkoja kuvaamassa 2

Torstaiaamuna Sid oli kuoriutunut ja odotimme jännittyneinä Pepen näkemistä.

 

Nopeasti Sidin jälkeen kuoriutui Pepe. Torstaiaamuna saimme todistaa sen ihmeellistä kuoriutumisen tapahtumaa. Sen voit katsoa jutun lopussa olevasta videosta! Pepe on rusehtavan värinen. Sillä on musta nokka ja räpylät, toisin kuin muilla. Se on hauska ja hieman hömelö. Pepe osaa poseerata ja se on minun lempiankkani.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä munastaan ulos pääsi Urho. Se kuoriutui laskettuna päivänä eli perjantaina. Urho on keltaisen värinen ja sillä on oranssimustat räpylät. Urho seurailee paljon muita ankkoja ja siitä on helppo pitää. Tosi suloinen!

Vain kolme yhdeksästä munasta kuoriutui. Parille munalle, jotka olivat alkaneet kehittyä, teimme avauksen. Oli surullista ja hieman inhottavaa katsoa, kun opettaja rikkoi munan kuoren veitsellä. Kummassakin munassa olleet alkiot olivat kehittyneet pitkälle, nokankin erotti pussin sisältä. Ne olivat kehittyneet samaan vaiheeseen asti, joten ne ovat kuolleet saman syyn takia. Syystä emme voi olla varmoja. Esimerkiksi kosteutta on voinut olla liian vähän. Kuoriutumattomien munien kohtalo oli ikävä kyllä biojäteastia.

 

ankkoja kuvaamassa 3

Ankat häkissään. Urho ja Pepe nautiskelevat rahkaa. Rahkan sekaan laitoimme kypsennetyn kananmunan keltuaisen paloja.

 

Ankanmuniakin täytyi hoitaa niiden ollessa hautomakoneessa. Enemmän työtä kuitenkin on niiden kuoriuduttua. Ne syövät ja juovat paljon, sekä tietysti nukkuvat. Ruuaksi kelpaa ankanrehu ja lisänä vihreät kasvit ja esimerkiksi maitorahka. Ruokaa ja puhdasta vettä tulee olla saatavilla ja varsinkin alkuvaiheessa myös lämpöä. Häkin aluspapereita tulee vaihtaa muutaman kerran päivässä, sillä ankat kakkaavat paljon. Ankkoja voi uittaa lämpimässä vedessä. Ne yleensä pitävät uimisesta ja yrittävät myös sukeltaa.

Me hoidamme ankkoja ainakin kolme kertaa päivässä: aamulla, päivällä ja myös illalla. Ankoista huolehtiminen on siis vastuullista työtä, jota ei sovi unohtaa. Mutta hoitaminen on vain hauskaa, sillä ankkoja on mukava uittaa ja kävelyttää. Niistä saa hyviä kuvia! Tosin kakkapapereiden vaihto on löyhkäävää puuhaa, mutta kyllä siitäkin selviää :)

 

ankkoja kuvaamassa 4

Ankat uimassa. Pepe osaa kätevästi käyttää räpyläänsä apuna puhdistautuessaan.

 

Meidän ankkakolmikkomme on tiivis kaverusporukka. Jos joku jää yksin häkkiin, se hätääntyy kun ei näe kavereita. Kolmikko tykkää lämmitellä kylki kyljessä lampun alla ja joskus ne myös sukivat toisiansa.

Hoidamme ankkoja pari viikkoa. Sitten ne matkaavat uuteen kotiin, nimittäin erään koululaisen mummon maatilalle. Samassa paikassa on osa viimevuotisista ankoista. Tämä ankkaprojekti on ollut tosi kiva osa koulunkäyntiä ja näillä ankoilla on aina paikka sydämessäni! Toivottavasti maatilalle siirron jälkeenkin saamme kuulla niistä :)

 

 

Kuvat: Pinja Lampinen

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja