HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

"Katso, tuolla on kaksi turistia!" huikkaa ohiajava pyöräilijä vaimolleen. Puolen tunnin automatkan päässä Helsingistä sijaitsevassa Sipoossa turistitkin huomataan. Keskellä Sipoon peltoja kohoaa kaksi komeaa kirkkoa.

Sipoon Vanha kirkko on rakennettu yli 500 vuotta sitten.

 

Sipoon Vanhalta kirkolta on vain parin sadan metrin kävelymatka uudelle kirkolle ja päinvastoin. Samalla silmäyksellä näkee sekä vanhan yli 500 vuotta sitten rakennetun harmaakivikirkon että uudemman reilut 100 vuotta vanhan uusgoottilaisen kirkon. Aika harvoin kaksi kirkkoa on rakennettu näin lähekkäin. Sipoossa näin kuitenkin on tehty. Syynä lienee se, ettei Vanhassa kirkossa ole lämmitystä eikä sähkövalaistusta. Nykyään se onkin auki vain kesäkaudella juhannuksesta syyskuun loppuun tiekirkkona. Tällä kertaa päätän vierailla Sipoon Vanhassa kirkossa, sillä todella vanhan kirkon historia ja siihen liittyvät tarinat kiehtovat minua.

 

Nikkilän kartanon isäntä ja hevonen

Nikkilän kartanon isännän hautajaisvaakunaan on päässyt mukaan hänen hevosensa.

 

Vanhan kirkon seinällä roikkuu useita hautajaisvaakunoita. Yhteen niistä liittyy mielenkiintoinen tarina. Antakaapas niin kerron sen teille. Olipa kerran kauan sitten Sipoon kirkon läheisyydessä sijaitsevalla Nikkilän kartanolla vanha isäntä. Isännällä oli omituinen toivomus: hän halusi, että hänet ja hänen hevosensa haudataan heidän kuollessaan kirkkoon. Siihen aikaan kun oli tapana, että kaikkein korkea-arvoisimmat haudataan kirkon lattian alle.

Kirkkoherra ei tähän suostunut, sillä eihän hevosta voi haudata kirkkoon. Kartanon isäntä sen kuultuaan niin kovasti suuttui, että lähti ratsastamaan kirkkoon aikomuksenaan surmata pappi. Hevonen kuitenkin kompastui matkalla ja pappi pääsi pötkimään pakoon. Kun isäntä ja hevonen sitten aikanaan kuolivat, pääsi isäntä kirkon lattian alle hautaan, mutta hevonen sai tyytyä hautapaikkaan kirkon pihan pohjoispuolella. Liekö tarina totta vai ei, mutta ainakin siinä olisi ainekset jännityskirjaan.

 

Jatulintarha

Kirkon seinälle on maalattu mystinen jatulintarha.

 

Kirkon yhteen holvikaareen on kuvattu mystinen kuvio: jatulintarha. Jatulintarha liittyy kauan aikaa sitten vietettyihin pakanallisiin toimituksiin. Onkin mysteeri, mitä tällainen kuvio tekee kirkon seinällä. Yksi selitys löytyy Anna-Liisa Stigelin väitöskirjasta. Jatulintarha saattoi liittyä vuoden vaihtumisen rituaaleihin. Jatulintarha piti tarinan mukaan aurinkoneitoa vankinaan vuoden pimeimmät kuukaudet. Kun kevät koitti, pääsi neito tanssimaan ulos sokkelosta. Kuvio on maalattu kirkkoon todennäköisesti yhtä aikaa 1400-luvun loppupuolella punamullalla ja kimröökillä eli nokimustalla kuin muutkin holvikaarien koristeet ja piirrokset.

 

Jalkapuu ja häpeäpenkki

Syntiä tehnyt saattoi joutua kärsimään rangaistuksen jalkapuussa.

 

Miltä kuulostaisi istua kirkon eteisessä jalkapuussa kun kirkkoon kulkevat ihmiset pilkkaavat ja tuijottavat sinua? Ennen vanhaan kirkko saattoi määrätä tämän kaltaisen häpeärangaistuksen ihmiselle, joka oli tehnyt syntiä. Synti saattoi olla esimerkiksi sellainen, että henkilö oli melunnut humalassa kirkon menojen aikana. Yksi rangaistusmuodoista oli jalkapuu ja toinen häpeäpenkki. Häpeäpenkissä oli yleensä kolme istumakorkeutta. Istumapaikka penkillä riippui henkilön tekemän synnin laadusta ja määrästä. Häpeäpenkillä istuvan täytyi julkisesti tunnustaa syntinsä koko kirkkokansan kuullen kun pappi häntä kuulusteli.

Sipoon Vanha kirkko on iltapäiväauringon loisteessa hurjan hieno. Kirkon 500-vuotinen historia todella näkyy ja tuoksuu. On hienoa, että tämänkaltaisia paloja historiasta on säilynyt nykypäivään saakka. Kirkosta riittäisi enemmänkin tarinoita kerrottavaksi, mutta on ehkä parempi, että menet itse vierailemaan kirkossa. Kirkon ystävällinen opas varmasti kertoilee tarinoita kaikille halukkaille.

 

Kuvat: Tarmo Ylhävuori


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja