HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Saman Kirkkokadun varrella sijaitsee Joensuussa kaksi kirkkoa: luterilainen ja ortodoksinen. Kirkoilla on etäisyyttä toisistaan kilometrin verran. Läheisestä sijainnista huolimatta ne ovat varsin erilaisia.

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 1

Joensuun evankelis-luterilainen kirkko on ulkoapäin varsin vaikuttava. Kirkon 57-metrinen kellotorni ei edes mahtunut kuvaan kokonaisuudessaan.

 

Joensuun evankelis-luterilainen kirkko on varsinainen jättiläinen

Iso on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen Joensuun luterilaisen kirkon rappusilla. Punatiilisen kirkon kellotorni kohoaa 57 metrin korkeuteen. Torni tosin häviää korkeudessa Helsingin Stadionin tornille tai Tampereen Näsinneulalle, mutta on kuitenkin omassa ympäristössään varsin huikea ilmestys. Kirkolla on kellotornin lisäksi myös kaksi muuta matalampaa tornia kirkon kaakkois- ja luoteiskulmissa.

 

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 2

Kirkko on sekä ulkoa että sisältä varsin koristeellinen ja värikäs. Kirkon katto ja pylväät ovat erilaisten maalausten peitossa.

 

Joensuun luterilaisen kirkon koristeellisuus on nähtävissä jo kirkon ulkopuolella. Kirkon julkisivusta löytyy monta pientä yksityiskohtaa, esimerkiksi lukuisat suippokärkiset ikkunat. Koristeellisuus jatkuu vielä runsaampana kirkon sisällä: kirkon seinä- ja kattomaalaukset ovat tavattoman yksityiskohtaisia ja jopa kirkon penkkien päädyt ovat taitavasti veistettyjä.

 

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 3

Suomen kieli on muuttunut sadassa vuodessa niin paljon, että Raamatun pätkästä on vaikea saada selvää. Johanneksen kirjan pätkä on ilmaistu uudessa suomennoksessa: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". 

 

Kirkkosalissa ei voi olla huomaamatta saarnastuolia. Saarnastuoli muistuttaa kaikessa komeudessaan pientä huvimajaa. Saarnastuolin kaide ja koristeelliset pylväät kannattelevat katosta, joka muistuttaa kirkon tornia korkeudessaan ja koristeellisuudessaan. Katokseen on suunniteltu korkea ja piikkimäinen huippu.

Saarnastuolin koristeellisuus jatkuu kirkon kattoon, josta voi löytää maalauksina kokonaisen metsän verran erilaisia puulajeja tuomesta pihlajaan ja männystä katajaan. Löytyypä alttarin yläpuolelta myös Suomen metsiin kuulumaton viiniköynnös. Pylväisiin on puolestaan kuvattu lukuisia symboleja alfa ja omegasta harppuun. Maalaukset ovat lähtöisin kirkon arkkitehti Josef Stenbäckin kynästä. Hän tosin ei itse maalannut niitä, vaan palkkasi hommaan paikallisen maalarimestarin.

 

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 4

Kirkon saarnastuolin katos muistuttaa kirkontornia koristeellisine huippuineen. 

 

Koristeellisuus ei rajoitu näihin maalauksiin, vaan kirkon seinillä on myös lukuisia tekstejä. Tekstit ovat Joensuun kirkon oma erikoisuus. En ole nähnyt missään muussa kirkossa näin paljon erilaisia tekstejä. Tekstit poimi Raamatusta kirkon rakentamisen aikaan Kuopion tuomiorovasti. Tämä tapahtui siis yli sata vuotta sitten 1900-luvun alussa. Tekstien kieli on nykylukijasta vanhahtavaa, eivätkä koukeroiset kirjaimet helpota yhtään lukemista.

Kirkosta löytyy lasimaalauksia sekä alttarin ympäriltä usean ikkunan verran että kirkon päätyseinältä urkujen takaa. Lasimaalausten lisäksi kirkossa on harvinaisen paljon ikkunoita ja kirkko on tämän ansiosta varsin kirkas kesäpäivänä.

 

Pyhän Nikolaoksen kirkko muistuttaa piparkakkutaloa

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 5

Joensuun ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko muistuttaa piparkakkutaloa ruskeine seinineen ja koristeellisine kattolistoineen. 

 

Joensuun ortodoksinen Nikolaokselle pyhitetty kirkko on maalattu vaaleanruskeaksi. Kirkon seinien väri ja koristeelliset kattolistat tuovat mieleen väistämättä Hannun ja Kertun piparkakkutalon. Myös kirkon koko tuo mieleen piparkakkutalon: se on mitoitettu sen mukaan, kuinka paljon ortodokseja oli Joensuussa kirkon rakentamisen aikoihin reilut sata vuotta sitten. Kirkko on näin ollen varsin pieni: siellä on 350 seisomapaikkaa (ortodoksisessa kirkossa seistään jumalanpalvelusten aikana toisin kuin luterilaisessa). Pyhän Nikolaoksen kirkko onkin kääpiö verrattuna Joensuun luterilaiseen kirkkoon, jossa on 1 560 istumapaikkaa.

Piparkakkutalotunnelma ei jatku enää kirkossa sisällä. Pyhän Nikolaoksen kirkko on hyvin tyypillinen ortodoksinen kirkko: kirkossa on komea kullattu ikonostaasi. Ikonostaasi erottaa kirkkosalin alttarista ja on itse asiassa Pyhän Nikolaoksen kirkon arvokkain osa. Ikonostaasi on aikoinaan tilattu Pietarista Venäjältä. Ortodoksikirkkoon kuuluvat tyypillisesti myös ikonit ja muut maalaukset, joita niitäkin löytyy useita Pyhän Nikolaoksen kirkosta.

 

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 6

Kullattu ikonostaasi on kirkon arvokkain osa. Ikonostaasi erottaa kirkkosalin alttarista, jonne pääsevät ortodoksikirkossa vain papit. 

 

Kirkon rakentamisessa oli aikoinaan monta mutkaa. Ortodoksinen kirkko on merkitty jo 1800-luvun puolivälissä tehtyyn Joensuun asemakaavaan. Oli luonnollista laittaa kaavaan ortodoksinen kirkko, sillä Suomi kuului tuohon aikaan Venäjälle. Venäjän valtauskontona oli silloin ja on yhä tänä päivänä ortodoksilaisuus.

Joensuussa asuvilla ortodokseilla oli pitkä matka Taipaleen seurakunnan kirkolle Viinijärvelle. Matkaa kertyi noin 30 kilometriä yhteen suuntaan ja talviaikaan matkaa taitettiin useita päiviä. Pitkästä kirkkomatkasta huolimatta oma kirkko ei kuitenkaan toteutunut joensuulaisten harmiksi vielä vuosikymmeniin. Ongelmana oli kirkon rahoitus.

 

joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko 7

Ortodoksisessa kirkossa on käytössä upotuskaste toisin kuin evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kuvassa on Pyhän Nikolaoksen kirkon kastemalja. 

 

Suunnitelmat ottivat ison harppauksen eteenpäin 1869, kun joensuulaiset ortodoksit kokoontuivat seurakunnan edustajien kanssa neuvottelemaan kirkon rakentamisesta. Joensuun varakkaat ortodoksikauppiaat lupasivat kukin antaa jonkin summan kirkon rakentamiseen ja moni lahjoitti vielä tukkipuita. Myös työläiset lupasivat työpäiviä maksuksi.

Ongelmat eivät loppuneet tähän: tulivat nälkävuodet, jotka surmasivat noin 15 % suomalaisista. Kirkon rakentamista täytyi tämän vuoksi lykätä. Kuntalaisille kun ei haluttu huonoina satovuosina antaa liikaa velvollisuuksia. Nälän hädän helpotettua muutaman vuoden päästä kirkkoprojekti polkaistiin jälleen käyntiin. Ongelmana oli kuitenkin taas raha: kirkon rahoituksesta oli vajaa puolet koossa. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Pyhä Synodi myönsi 1884 merkittävän avustuksen. Sen avulla kirkkoa päästiin rakentamaan. Kirkko valmistui lopulta 1887.

 

Kuvat: Tarmo Ylhävuori


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja