Elämyksiä kokemassa Patvinsuon kansallispuistossa 2. - 3.6.2015.

patvinsuon kansallispuisto 27

Olimme Patvinsuon esitteistä lukeneet ja myös toisilta retkeilijöiltä kuulleet, että tornista on mahdollista havaita laajalla suoalueella liikuskeleva karhu. Metsän ruhtinas ei vainua tornissa olevan ihmisen läsnäoloa. Niinpä kiikaria käytettiin ahkerasti jo alkumatkasta.

 

Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Ilomantsin alueella. Sinne on Joensuusta noin 90 km ja Lieksasta noin 50 km. Alueella on Metsähallituksen ylläpitämä opastuskeskus, Suomun Luontotupa. Sieltä saa opastusta sekä voi varata myös majoitusta luontotuvasta tai metsänvartijan talosta. Lisäksi siellä voi tutustua luontonäyttelyyn ja vuokrata veneitä ja kanootteja turvavarusteineen ja varata rantasaunan käyttöönsä. Uutuutena retkeilijäin käyttöön on tulossa polkuvene. Alueella on myös telttailuun sopiva leirintäalue. Kansallispuiston alueella on noin 80 km hyvin merkittyjä polkuja, joista liki 20 km on pitkostettuja leveillä kelolankuilla helppokulkuisiksi. Patvinsuolla on myös erilaisia teemapolkuja, jotka lyhyehköinä sopivat myös lapsiperheille. Oppaan tavoittaa numerosta 050 372 6242.

Patvinsuon kansallispuiston eläimistö on erämainen. Alueella asustaa muutamia karhuja ja otso näyttäytyy retkeilijöille muutamia kertoja vuodessa. Tassunjälkiä löytää helposti ainakin alueen kaakkoisreunalta, jossa iso uroskarhu asustaa. Suden, ilveksen ja ahman jälkiä löytää parhaiten talvisin. Hirvi ja majava nähdään puistossa säännöllisesti. Myös saukko on nähty.

Puiston pesimälinnustoon kuuluvat laulujoutsen, metsähanhi, kurki, kaakkuri ja runsas kahlaajalajisto. Myös peto- ja kanalintuja on alueella runsaasti. Kalasääski on alueen näyttävimpiä lintuja ja Suomessa harvinaisen sinipyrstön laulua voi kuulla Autiovaaran aarimetsässä. Alueen eläimistöstä on Suomun luontotuvalla hyvä näyttely, johon voi maksutta tutustua.

 

Elämys- ja seikkailuretki lahjaksi tai palkinnoksi

Vanhempasi ja isovanhempasi ostavat sinulle lahjoja ja palkintoja kaupoista. Yleensä ne ovat esineitä, joita olet toivonut saavasi. Olisiko joskus mukavaa saada elämyslahja? Yhteinen retki vanhempiesi tai isovanhempiesi kanssa voisi olla tällainen elämyslahja. Eikö olisi hauskaa seikkailla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä pari-kolme päivää kahden isän kanssa erämetsässä? Viettää näin yhteistä aikaa ja kokea elämyksiä yhdessä. Hankkia uusia kokemuksia, taitoja, tietoa ja mukavia muistoja, jotka säilyvät koko elämä ajan. Mietipä tätä asiaa ja keskustele siitä vanhempiesi ja isovanhempiesi kanssa. Ehkä joku kesä pääset seikkailemaan erämetsään. Se olisi hieno kokemus.

 

patvinsuon kansallispuisto 1

Autolla pääsee aivan luontotuvan pihapiirin reunalla olevalle pysäköintialueelle. Myös pihan läpi voi ajaa leirialueen tuntumassa olevalle paikoitusalueelle, mikäli yöpyy alueella.

 

patvinsuon kansallispuisto 2

Kansallispuiston nimessä esiintyvä patvi-sana tarkoittaa harmaata, muhkurapintaista kelopuuta, joita alueella on runsaasti.

 

patvinsuon kansallispuisto 3

Tikka on hakannut pesäkolonsa lahoamassa olevan patvin kylkeen.

 

patvinsuon kansallispuisto 4

Kansallispuiston luontotupa on rakennettu 1860-luvulla perustetun metsänvartijan tilan navettaan. Sähköjä ei edelleenkään paikalla ole ja aurinkokennojen avulla tuotetaan energiaa valaistuksen ja tietoliikenteen tarpeisiin.

 

patvinsuon kansallispuisto 5

Luontotuvassa on infopisteen lisäksi alueesta kertova näyttely, jonka sisällössä on otettu huomioon myös lapset. Sinne on rakennettu muun muassa karhunpesä, jonne perheen pienimmät eräretkeilijät voivat ryömiä ja silittää pesässä olevia "karhunpentuja".

 

patvinsuon kansallispuisto 6

Luontotuvan kattoon on asetettu riippumaan alueella havaittavien petolintujen lentomallit, jotka saa narusta vetämällä "lentämään" siipiä räpytellen. Lentomalleista voi nähdä kunkin petolinnun lennosta tapahtuvaan tunnistamiseen tarvittavat avaintuntomerkit.

 

patvinsuon kansallispuisto 7

 

patvinsuon kansallispuisto 8

Metsänvartijan talo on rakennettu uudelleen 1950-luvulla entisen tilan päärakennuksen paikalle metsätyömiesten savotta-asunnoksi. Nykyisin sitä käytetään alueella retkeilevien majoitukseen.

 

patvinsuon kansallispuisto 9

Metsänvartijan talo on sisustettu viihtyisäksi 1940 - 50-lukujen maalaistalon tyyliin. On kuin tulisi kylään oikeaan maalaiskotiin 70 vuotta sitten. Tuvan keinutuolissa on leppoisaa levähtää pitkän patikointiretken jälkeen.

 

patvinsuon kansallispuisto 10

Ikkunasta näkyy pihapiirin reunalla oleva tilan riihi, joka on entisöity ja kunnostettu.

 

patvinsuon kansallispuisto 11

Metsänvartijan talon yläkerrassa on myös majoitustilaa. Sieltä löytyy pieni kirjakaappi, jonka sisältöön ystävällinen opas neuvoi pientä eräretkeilijää tutustumaan. Erikoisuutena seinällä oli 1940-luvun radio ja puhelin.

 

patvinsuon kansallispuisto 12

Ensimmäisen kosketuksen alueen eläimistöön saattoi tehdä jo Metsänvartijan talon verannalla. Räystäspääskyt antoivat kuvata yhteiseloaan ihan parin metrin päästä. Opas kertoi, että pihapiirissä asustaa säyseä iso kyy, joka ei hyökkäile, mutta saattaa joskus olla hiirijahdissa ihan portaiden pielessä.

 

patvinsuon kansallispuisto 13

Noutaessamme vettä kaivosta, havaitsimme kaivon takaa risukassa olevan rastaan pesän. Sen pienet, tiiviisti toisiaan vasten painautuneet poikaset tekivät pieneen eräretkeilijään vaikutuksen. Niinpä hän halusi kuvata linnun lapset. Vielä pois lähtiessämme hän kävi kaivolla sanomassa heipat poikasille kuten myös räystäspääskyillekin.

 

patvinsuon kansallispuisto 14

 

patvinsuon kansallispuisto 15

Kesä oli vasta alussa ja niinpä pihapiirin tuomen kukkaloisto oli komeimmillaan. Se muistutti kesän tulosta myös ihanalla tuoksullaan, jota pieni eräretkeilijä ohi kulkiessaan halusi ihastella.

 

patvinsuon kansallispuisto 16

Ensimmäisen retkipäivän tärkein puuha oli oppia soutamaan soutuveneellä. Se olikin tosi mieluisaa puuhaa, sillä koskaan tätä ennen ei pieni eräretkeläinen ole ollut soutuveneessä. Aloitimme asian rannalla pienellä luennolla, jossa kävimme läpi veneilyn turvallisuuteen liittyvät asiat, vaikka hyvä uimataito onkin jo hankittu. Ilman uimataitoa ei soutuveneellä pidä vesille lähteä. Ensimmäinen ja tärkein asia on pelastusliivien huolellinen pukeminen.

 

patvinsuon kansallispuisto 17

Rannan kostea hiekka on hyvä kirjoitusalusta. Siitä iPadilla saa tallennettua mukavat muistot talteen kuvina ja videoina.

 

patvinsuon kansallispuisto 18

 

patvinsuon kansallispuisto 19

Soutaminen tuntui mukavalta, vaikka se ei heti onnistunutkaan. Pienen harjoittelun ja avustuksen jälkeen myös peränpitäjä välttyi alkuun saamiltaan vesiroiskeilta. Melkoinen laitatuuli vaikeutti soutusuunnan pitoa ja teki muutoinkin työstä raskaampaa. Määränpäänä oli vastarannalla oleva Huutoniemi, jonne oli soutumatkaa noin puoli kilometriä. Sinne olimme päättäneet viedä valmistamme linnunpöntön pikkulinnuille. Illalla, tuulen tyynnyttyä kävimme vielä soutelemassa toisen kerran ja harjoittelimme
veneen kääntämistä ja huopaamista.

 

patvinsuon kansallispuisto 20

Valitsimme niemestä suojaisan paikan pesäpöntölle. Varmistimme, ettei aurinko missään vaiheessa pääse paahtamaan pöntön seiniä. Ripustuskorkeus vain vajaa kaksi metriä, joten pöntön voi puhdistaa maasta käsin.

 

patvinsuon kansallispuisto 21

 

patvinsuon kansallispuisto 22

Soutajaharjoittelijan pieni lepotuokio erämaaluonnon tarjoamassa nojatuolissa Huutonimessä.

 

patvinsuon kansallispuisto 23

Kansallispuiston alueen Suomujärvi on tunnettu komeista hiekkarannoistaan, joita on peräti 24 km! Järvi on 5 km pitkä ja 4 km leveä. Pohjan syvyys vaihtelee 27 m pinnan alle ulottuvista syvänteistä hiekkaisiin matalikkoihin keskellä järveä. Vesi on kirkasta ja puhdasta.

 

patvinsuon kansallispuisto 24

Soutuharjoittelun jälkeen oli aika heittää talviturkki Suomujärveen. Vesi oli kesän varhaisen ajankohdan vuoksi hieman kylmää, mutta se ei hillinnyt uimisen riemua.

 

patvinsuon kansallispuisto 25

Suomujärven eteläpäässä on Kurkilahden paikoitusalue, jonka läheisyydessä on myös hyvä uimaranta, keittokatos ja alueesta kertova opastetaulu. Tämä on oiva yöpymispaikka asuntoautolla liikkuville. Täältä pääsee hyvin pitkostettua polkua pitkin suotaipaleen yli Teretinniemen lintutornille. Sinne on Kurkilahdesta matkaa 3,4 km. Lintutornin läheisyydessä on laavu, telttailualue, käymälä ja nuotiopaikka.

 

patvinsuon kansallispuisto 26

Pieni eräretkeilijä halusi lähteä tutkimusmatkalle lintutornille varusteinaan kiikari, suurennuslasi, hyttyskarkoite ja tietenkin vesipullo.

 

patvinsuon kansallispuisto 28

Palokoro – muistomerkki metsäpalosta. Alueella on ollut jo kauan sitten salaman sytyttämiä metsäpaloja. Näistä on jäänyt maaston merkeiksi hiiltyneitä kelokantoja ja vielä elävienkin mäntyjen tyviin harmaita ja mustia palokoroja.

 

patvinsuon kansallispuisto 29

patvinsuon kansallispuisto 30

 

patvinsuon kansallispuisto 31

Pieni "suokasvitutkija" työssään. Tällä kertaa kohteena tupasvilla, jonka pumpulimaiset kukinnot huojuivat kivasti tuulessa pitkospuiden varrella. "Tutkija" antoi kasville uuden nimen, karvapää.

 

patvinsuon kansallispuisto 32

Myös suokukka herätti "tutkijan" mielenkiinnon ja niinpä sitä piti tutkia hieman tarkemmin. Se sai uudeksi nimekseen suopinkki.

 

patvinsuon kansallispuisto 33

Myös runsaat valkokukkaiset kasvustot herättivät ihastusta. Kyseessä ei ollut valkovuokko, vaan muurain, jolle on annettu useita nimiä: hilla, lakka, valokki, lintti, nevamarja, suomarja. Muuraimen kukkia ihastellessa löysimme mättäältä talvehtineita karpaloita. Maistoimme niitä. "Kirpeitä!", oli pienen "tutkijan" kommentti.

 

patvinsuon kansallispuisto 34

Tutkiminen oli vienyt runsaasti aikaa. Olimme taittaneet 3,4 km matkaa lintutornille tosi hitaasti puoliväliin saakka ja iltapäivä oli huomaamatta kulunut jo pitkälle. Tuumailutauon jälkeen päätimme pitkän harkinnan jälkeen keskeyttää etenemisen ja kääntyä takaisin. Lupasin "tutkijalle", että käymme ruokailun jälkeen vielä katsomassa majavanpesää, joka on lähellä Suomun luontotupaa.

 

patvinsuon kansallispuisto 35

Olen aiemmin käynyt muutaman kerran Teretinniemen lintu-/luontotornissa. Sieltä on todella hyvä tarkkailla ympäröivää aapasuoluontoa. Antoisaa on seurata suon kiihkeää kevätrytmiä, yötöntä sydänkesää ja kuvata syksyn usvaisia maisemia. Monet ovat nähneet myös muuraimilla herkuttelevan kontion.

 

patvinsuon kansallispuisto 36

Toinen keskeinen asia retkellämme soutamisen lisäksi oli nuotion teko ja sytyttäminen. Tämä oli uusi kokemus pienelle "tutkijalle". Vajaan oli pinottu iso määrä kelopöllejä ja varattu pilkkomista varten kirves. Pilkoin pöllin ohuiksi kalikoiksi, jotta saisimme nuotioon hyvän tulen nopeasti. Lopun hommasta sai hoitaa pieni retkeläinen itse.

 

patvinsuon kansallispuisto 37

Ruokailun jälkeen läksimme patikoimaan Mäntypolkua pitkin majavanpesälle. Polun varrella oli suuri ja vanha kaatunut kelo, joka oli jäänyt hieman konkeloon. Kohde houkutteli testaamaan tasapainon hallintaa.

 

patvinsuon kansallispuisto 38

Vajaan kilometrin patikoinnin jälkeen saavuimme Sihvolammen purolle. Silmä tarkkana sillalla, josko näkyisi purossa lattahäntää. Ainakin puron rannalta löytyi paljona majavan kaatamia ja katkomia puita.

 

patvinsuon kansallispuisto 39

Jonkin matkaa puron rantaa kuljettuamme saavuimme majavan pesälle. Pieni "eräretkeilijä" halusi ehdottomasti etsiä ja ottaa muistoksi pienen oksanpätkän, jossa näkyivät maailman toiseksi suurimman jyrsijän talttahampaiden jäljet.

 

patvinsuon kansallispuisto 40

Parin päivän eräluontoretkestä jäi pysyvät ja todella mukavat muistot. Uusia kokemuksia, taitoja ja tietoa karttui. Se oli luontokoulua parhaimmillaan luokkana erämaaluoto. Kotiin palatessamme poikkesimme vielä Pielisen museossa. Kuvassa kansakoulun oppilaan "työpiste" – kahden istuttava pulpetti varusteineen 1940-luvulta. Laajalla ja monipuolisella ulkomuseoalueella on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä. Pihapiirit käsittävät kolme eri-ikäistä talonpoikaisasumusta. Niistä vanhin on sisutettu 1600-lukua esittäväksi. Muut edustavat 1700- ja 1800-lukuja sekä 1900-luvun alkua. Paljon maamme asumisen historiaa tarjosi tämä Lieksan kaupungissa sijaitseva Suomen toiseksi suurin ulkomuseo.

 

Kuvat: Pauli Kirkinen

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja