Pelit ja leikit

Täältä löydät erilaisia pelejä ja leikkejä. Leikit on koottu ympäri Suomenniemeä ja niistä voi olla erilaisia muunnelmia ja nimiä. Jos sinulla on oma muunnelma leikistä, voit lisätä sen sivulle kommentoimalla leikkiä. Huomioi, että jotkut leikeistä vaativat paljon tilaa ja niitä voi leikkiä vain ulkona. Kaikki leikit ovat täällä käyttämistä varten, joten toivomme sinulle iloisia leikkihetkiä yhdessä kavereiden kanssa.

Jiipeenetin pelien ja leikkien joukosta löytyvät ohjeet muun muassa nepalilaiseen kivipeliin ja venezuelalaiseen piirileikkiin.

jampo peli

Lisää kansainvälisiä peli- ja leikkivinkkejä on löydettävissä ainakin Suomen UNICEFin sivuilta. Pelejä ja leikkejä Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta löytyy myös osoitteesta global.finland.fi.

Monissa kerhoissa pelattavan Jampo-pelin pelilaudan voi puolestaan ladata tulostettavaksi A3- tai A4-koossa tästä:

pdfJampo-pelilauta - A3 (.pdf)

pdfJampo-pelilauta - A4 (.pdf)

susiLeikkijät jaetaan neljään joukkueeseen. Jokaiselle joukkueelle osoitetaan huoneen tai leikkialueen nurkasta oma kotipesä. Tämän jälkeen leikkijät asettuvat piiriin ja sulkevat silmänsä. Leikinjohtaja koskettaa jokaista leikkijää selkään ja yhden selkään hän liimaa samalla teipinpalan. Tämä teipillä merkitty leikkijä on Susi, muut sudenpentuja. Kun leikinjohtaja sanoo "Susi on irti", silmät saa avata ja lähteä kuljeskelemaan ympäri leikkialuetta.

Jos leikkijä huomaa Suden eli henkilön, jolla on teipinpala selässään, hän menee huomaamattomasti (muille Sutta paljastamatta) omaan kotipesäänsä. Jos leikkijä luulee itse olevansa Susi, hän menee leikkialueen keskelle ja ulvoo susimaisesti "AAUUU!". Leikki päättyy, jos oikea Susi käy ulvomassa ja vastaavasti jatkuu, jos leikkijä ei olekaan Susi. Se joukkue, jolla on eniten sudenpentuja kotipesässään leikin päättyessä, saa pisteen. Koko leikin päättyessä eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Voidaan leikkiä myös ilman joukkueita ja pisteitä yhdellä kotipesällä.

Tarvitset kaksi tai useampia leikkijöitä ja jokaiselle oman marmorikuulan tai pienen puuhelmen. Peliä pelataan sisällä paljaalla lattialla tai ulkona tasaisella asvaltilla. Pelikentän voi ainakin alkuun rajata esimerkiksi kokoon 2 m x 2 m.

Kukin heittää vuorollaan kuulan seinää vasten. Kaikkien kuulat/helmet jäävät sille paikalle, mille ne pongahtavat seinästä. Se, jonka kuula pongahtaa kauimmaksi seinästä aloittaa pelin.

Kauimpana olevan kuulan omistaja mittaa kuulasta yhden kämmenellisensä lähemmäksi lähintä toisen pelaajan kuulaa ja ottaa oman kuulansa peukalon ja etusormen väliin ja toisen käden etusormen ja peukalon avulla "luunapilla" laittaa kuulansa matkaan yrittäen osua toisen pelaajan kuulaan. Jos hän osuu, osuman saanut joutuu pois pelistä; ellei, niin seuraava saa yrittää. Vuorot kulkevat myötäpäivään aloittajasta lähtien. Voit tähdätä kenen kuulaan tahansa. Se jonka kuula jää viimeksi peliin, on voittaja.

 

Kirjasta Ihanko totta! (SLS 2004)

Osallistujat menevät piiriin. Leikin vetäjä opettaa sanat cónchale (tarkoittaa oho, lausutaan kontshale) ja náguará (voi ihmettä, lausutaan naaguaraa). Sanoja aletaan toistaa kaikki yhdessä rytmikkäästi leikin nimen mukaisessa järjestyksessä.

Sitten leikin vetäjä alkaa esimerkiksi polkea oikealla jalallaan rytmiä. Seuraavan sanasarjan aikana hän ottaa mukaan vasemman jalan, seuraavalla kierroksella esimerkiksi oikean käden jne. lisäten jokaisella Cónchale, cónchale, náguarálla yhden liikkeen lisää tanssikuvioonsa.

Leikin vetäjästä seuraava oikealla tarkkailee leikin vetäjää ja toistaa liikkeet, mutta yhden kierroksen jäljessä (eli kun vetäjä aloittaa liikeen vasemmallakin jalalla, hänen vierustoverinsa ottaa käyttöön vasta oikean jalan).

Tästä vierustoverista seuraava taas tarkkailee vierustoverin liikesarjaa ja toistaa sitä yhden kierroksen jäljessä (eli vetäjä: oikea käsi, vierustoveri: molemmat jalat, piirissä kolmas: oikea jalka jne.).

Näin jatketaan, jos mahdollista, siihen asti, että alkuperäinen oikean jalan taputus (tai mikä sitten onkaan ollut leikin vetäjän ensimmäinen liike) tulee koko piirin läpi leikin vetäjän vasemman puoleiselle vierustoverille. Yleensä kuitenkin kaikki sekoavat jo muutaman kierroksen jälkeen, ja leikki aloitetaan naurun säestyksellä uudelleen.

Rytmiä voidaan nopeuttaa ja ääntä lisätä. Leikki voidaan lopettaa siihen, että kuiskataan loru ja tehdään mahdollisimman äänettömästi liikkeet.

 

Kirjasta Ihanko totta! (SLS 2004)

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja