Siirry Ttilaan
Jiipeenettiä ei enää päivitetä vuoden 2019 alusta
 
 
  • Siirry Ttilaan

    Siirry Ttilaan

    Jiipeenettiä ei enää päivitetä. Sen materiaalit ovat edelleen kuitenkin käytettävissä. Tervetuloa...

  • Assyt 2018

    Assyt 2018

    Messukeskus Helsingissä täyttyi peli- ja tietokoneharrastajista 2.-5.8.2018. Jiipeenetti oli...

  • Taskulamppulla yöhön

    Taskulamppulla yöhön

    Elokuun ihanat lämpimät ja pimeät illat ovat täällä! Silloin voi seikkailla taskulampun valossa....

  • Pitkätähden kosto

    Pitkätähden kosto

    Pitkätähden kosto on opettavainen tarina kohtalon etsinnästä ja ystävyydestä. Ennen kuin luet arvostelun, on...

  • Petteri Kaniini

    Petteri Kaniini

    Petteri Kaniini on sisukas ja hieman itsepäinen jänis, joka asustaa suuren puun juurakossa...

  • Hän sanoi nimekseen Aleia

    Hän sanoi nimekseen Aleia

    Hän sanoi nimekseen Aleia on pääkaupunkiseudulla asuvan Erika Vikin esikoisteos. Teos ilmestyi...

kuriton koiranpentuAllun suuri unelma on vihdoin totta: hän on saanut oman koiran. Pikkuinen kääpiöpinseripentu Kirppu on suloinen, mutta koiranomistajana oleminen ei aina ole helppoa. Sen lisäksi että Kirppu täytyy opettaa kulkemaan kunnolla remmissä, myös uusi koulukin odottaa.

Kesäloma saa yllättävän käänteen, kun Allu pelastaa valkean koiran autotieltä harhailemasta. Kenen koira se on?

Koulussa Allu tutustuu kahteen samanhenkiseen tyttöön, eläinrakkaisiin Christaan ja Erikaan. Christa on juuri menettänyt oman kissansa, mutta hän toivoo saavansa uuden. Erikan kotona taas on oikea eläintarha, niin monta kissaa ja koiraa hänellä on. Erilaisista perheistään huolimatta tytöt ovat hyvin samanlaisia. Onko tässä ystävyyden alku?

Uusi eläinystävien kirjasarja alkaa vauhdikkaasti. Koska kirja on hyvin todenmukainen, se kuvaa, millaista lemmikin omistaminen on ihan oikeasti. Kirpun koulutus tuntuu Allusta vaikealta, kun taas Erika tietää kaiken koirien koulutuksesta ja agilitystä. Christa puolestaan ei ymmärrä koirista mitään, vaan tulee hyvin toimeen kissojen kanssa.

Välillä Erika käyttää sellaisia agilityyn liittyviä termejä, että lukija itsekin voi mennä vähän ymmälleen, jos ei ole tutustunut asiaan. Onneksi termit selitetään aina lopulta niin, että kirjasta oppii jotain uuttakin. Toisaalta myös Allu käyttää välillä sellaisia sanoja, joita ei ihan heti ymmärrä, kuten valkkari eli valkoinenpaimenkoira.

Kirjassa hassua on se, kuinka tytöt ovat kukin vuorollaan kateellisia toisilleen. Allu haluaisi huolehtivamman perheen kuten Erikalla, kun taas Christa tahtoisi samanlaisen perheen kuin Allulla. Lukijalle tämä on välillä hassua: kuinka tytöt eivät huomaa hyviä puolia omissa perheissään?

Suosittelen kirjaa kaikenikäisille eläintenystäville. Kirja on todella nopeasti luettu, kun vain ensin pääsee juoneen mukaan.

Annan kirjalle 4/5 tähteä, sillä ainoa asia, joka siinä harmittaa, on sen lyhyys. Kirja ei vääristele lemmikin omistamista, vaan näyttää sen kaikki puolet, niin kouluttamisen ja hoitamisen kuin menettämisenkin. Lemmikin omistaminen on ihanaa, vaikkei aina olekaan mitään ruusuilla tanssimista.

4 starHelena Meripaasi
Otava 2017
157 sivua

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja