Arvostelut

lemmikkien salainen elama 1

 

Suosittujen Itse ilkimys -elokuvien ohjaaja on tarttunut täysin uuteen teemaan. Chris Renaudin tuorein työ on lemmikkieläinten maailmasta kertova animaatio.

Ohjaaja on lähtenyt pohdiskelemaan ajatusta siitä, mitä lemmikit tekevät, kun omistajat ovat poissa. Koti on silloin niiden valtakuntaa, eikä kukaan estä vaikkapa juhlien järjestämistä. Lemmikkien salainen elämä -elokuvassa meno yltyy varsin villiksi.

Löytökoira Max kokee elokuvan alussa epämieluisan yllätyksen, kun hänen omistajansa raahaa kotiin uuden koiran. Takkuturkkinen karvakasa Duke vie samalla Maxin paikan sekä kotoa että omistajan sydämestä.

Duke huomaa heti Maxin epäluuloisen asenteen ja päättää hankkiutua Maxista eroon. Sen suunnitelma ei kuitenkaan mene nappiin, sillä rankkuri nappaa molemmat karvaturrit kyytiinsä.

Kaksikon pelastaa pörröinen pupu Lumipallo. Pieneen pupuun mahtuu kuitenkin paljon vihaa ihmisiä kohtaan, sillä ihmiset hylkäsivät hänet aikoinaan kadulle. Lumipallo hautoo yhdessä eläinarmeijansa kanssa kostoa ihmiskunnalle.

Lemmikkien salainen elämä on huumoria ja vauhtia pursuava elokuva. Hollywoodin tapaan elokuvaan on saatu mahdutettua paljon yksityiskohtia. Seikkailun ja takaa-ajon lisäksi elokuvaan mahtuu muutama rakkaustarinakin.

Hassut puhuvat eläimet huvittavat niin lapsia kuin aikuisiakin. Huumorin lähteet ovat lemmikkien kovin ihmismäisessä käytöksessä.

Elokuvassa eläimillä on kovin lennokkaita ideoita, joita he toteuttavat ihmisten lähtiessä kotoa. Niillä on myös samanlaisia tunteita rakkaudesta vihaan kuin ihmisillä.

Ihmiset ovat itse elokuvassa täysin sivuroolissa. Eläimet eivät puhua pukahda ihmisten läsnäollessa sanaakaan, mutta muiden eläinten kanssa ollessaan ne puhua pulputtavat.

Elokuvan ohjaajalla on varmasti myös itsellään lemmikki. Koko elokuvasta kuultaa läpi rakkaus eläimiin.

Lemmikit ovat järkeviä olentoja, jotka yksin ollessaan voivat turhautua. Silloin voi olla varma, että ne myös kehittävät itselleen tekemistä. Elokuvan pohja-ajatus ei perustu siis täysin mielikuvitukseen, vaan siinä on vissi totuudensiemen.

4 starfi 7Chris Renaud
Universal Pictures ja Illumination Entairment 2016
Kesto 1 h 31 min

 

lemmikkien salainen elama 2

Rautakoemagisterium kuparikoura aloitti kertomuksen Callista, taikakoulu Magisteriumin oppilaasta. Sarjan ensimmäisessä osassa Callille paljastui, että hänen sisällään on kaikkien maagien etsimä Kuoleman vihollinen. Kuollessaan vihollinen siirsi sielunsa vastasyntyneeseen vauvaan.

Ainoa ongelma on se, että Call ei itse haluaisi olla tarinan paholainen. Siksi hän ei ole paljastanut salaisuuttaan edes lähimmille ystävilleen.

Callin isä haluaisi kiihkeästi poikansa sielun takaisin tämän ruumiiseen. Pakkomielle yltyy niin pahaksi, että hengissä pysyäkseen Callin on karattava kotoa kesken kesäloman.

Holly Blackin ja Cassandra Claren yhteistyön tuloksena syntynyt Magisterium-sarja on huima. Sarjan koukuttavuus perustuu pitkälti päähenkilöön Calliin. Hän ei ole supersankari, vaan erimittaisilla jaloilla klenkkaava nuorimies.

Callin ystävätkään eivät vastaa perinteistä sankarikaartia. Aaronin isä istuu vankilassa ja Tamaran vanhemmat puolestaan ovat ökyrikkaita.

Toinen kirjan ihastuttava seikka on Holly Blackin ja Cassandra Claren koukuttava kirjoitustapa. Kirja menee kiertelemättä suoraan asiaan ja kirjasta on vaikea päästää irti ennen viimeisiä sivuja.

Sujuvasta lukukokemuksesta voi kiittää myös suomentaja Inka Parpolaa. Hyvän suomennoksen tunnistaa kirjoitusvirheiden puuttumisesta.

Tuore kirja on kuitenkin huomattavasti ensimmäistä osaa synkempi. Call pohtii lakkaamatta rooliaan Kuoleman vihollisena. Miten tarinan paholainen voi tehdä myös hyviä tekoja?

Synkistä sävyistä huolimatta myös huumori kukkii kirjassa. Black ja Clare hallitsevat mustan huumorin vaikean lajin.

Kummallakin kirjailijalla on takanaan laaja tuotanto nuorille suunnattua fantasiaa. Black tunnetaan parhaiten Spiderwickin kronikat -sarjastaan. Clare puolestaan on tullut tunnetuksi Varjojen kaupungit -sarjasta.

5 starHolly Black ja Cassandra Clare
Otava 2016
253 sivua

puoliksi poissaIso-Britanniassa asuva Sally Green nousi kerralla maailmanmaineeseen Puoliksi paha -trilogiallaan. Sarja kertoo nuoresta pojasta Nathanista, joka on puoliksi musta ja valkoinen noita.

Valkoiset noidat katsovat nenänvarttaan pitkin mustia noitia. Ennakkoluuloja ei yhtään helpota se, että Nathanin isä on kaikkien pelkäämä musta noita Marcus.

Trilogian kolmas osa ilmestyi suomeksi viime keväänä. Tuoreen kirjan nimi Puoliksi poissa voi vaikuttaa mielikuvituksettomalta, jos tuntee aikaisempien osien Puoliksi pahan ja Puoliksi villin nimet. Kirjan nimi on kuitenkin erittäin osuva etenkin loppuratkaisun kannalta.

Sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet jopa inhorealistisen väkivaltaisia. Nathania on kidutettu mitä erilaisimmilla tavoilla.

Kolmannessa osassa on Nathanin vuoro kostaa kokemansa vääryydet. Meno ei siis ole kirjassa yhtään vähemmän veristä kuin aikaisemmissa osissakaan.

Nathan valmistautuu kirjassa suureen lopputaisteluun. Hänen päämääränään on surmata noidat, jotka ovat tehneet hänen elämästään kurjan. Taistelua helpottaakseen hän päättää hankkia itselleen kuolemattomuuden.

Legenda kertoo mustan noidan tekemästä taikakalusta, jonka kantaja saa kuolemattomuuden. Epätoivon tuskissaan noita kuitenkin puolitti esineen. Kappaleet ovat kuitenkin tallessa, mutta enää puuttuu käyttäjä.

Puoliksi poissa ei ole perinteinen fantasiakertomus, sillä kuolemattomuus on lopulta täysin sivuseikka juonessa. Oikeastaan tärkeämpiä ovat päähenkilön ajatukset ja tunteet.

Esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpelissä ja Veronica Rothin Outolinnussa tappaminen on lähes pelkkää lahtausta. Päähenkilöt eivät juuri jää pohtimaan kuolinuhrejaan, sillä hyvä tavoite oikeuttaa tappamisen.

Toisin on kuitenkin Puoliksi paha -sarjassa. Kirjan tärkeimmäksi teemaksi nousee rakkaus. Nathan on rakastunut toiseen noitaan Gabrieliin. Homopari ei ole nuortenkirjoissa vielä itsestäänselvyys. Se onkin osoitus kirjailijan laajasta suvaitsevaisuudesta.

Kirjasarja päättyy yllättävästi, mutta mitään muuta loppua ei sarjalle olisi voinut kuvitellakaan. Yhtä aikaa onnellinen ja onneton loppu vastaa hyvin todellisuutta.

5 starSally Green
Gummerus 2016
327 sivua

dumplinWillowdean eli Will on lihava, mutta hän on sinut asian kanssa. Kun jokavuotiset missikisat lähestyvät, Will päättää osallistua niihin protestina, jotta hänen äitinsä eli missikisojen järjestäjä voisi vihdoinkin hyväksyä Willin ulkonäön. Kisat aiheuttavat kuitenkin riitaa Willin ja hänen parhaan ystävänsä Ellenin välillä. Ovatko he kasvamassa erilleen, kun Will jättää kertomatta Ellenille jopa ihastuksestaan?

Kirjan päähenkilö Will on oma itsevarma itsensä siihen asti, kunnes työpaikan komistus Bo ihastuu häneen. Voiko heidän juttunsa ikinä toimia? Toisaalta asiaa mutkistaa myös entisestään se, kun Will tutustuu koulussa Mitchiin, joka yhtäkkiä haluaakin olla enemmän kuin vain ystävä. Lopulta on jännä nähdä, kumman Will valitsee, vai valitseeko kumpaakaan.

Willin elämä on muutenkin rankkaa, sillä hänen rakas tätinsä on kuollut ja nyt hän elää kahdestaan aivan erilaisen äitinsä kanssa. Aiemmin täti oli aina rohkaisemassa Williä tekemään asioita, joista pitää. Onneksi Will saa lohtua heidän yhteisistä suosikeistaan: Dolly Partonin lauluista.

Willin lisäksi myös muutama muu hänen kaverinsa päättää osallistua missikisoihin rohkaistuneena Willin esimerkistä. Yksikään heistä ei ole tavanomaisen kilpailijan näköinen, mutta se ei heitä haittaa. Onko jollain heistä mahdollisuus voittaa?

Koska Willin paras kaveri Ellen ei ole aiemmin ollut innostunut ajatuksesta ilmoittautua missikisoihin, Will yllättyy, kun Ellen yhtäkkiä ilmoittautuukin mukaan. Heidän välilleen puhkeaa melkoinen riita tästä hyvästä. Loppua kohden Ellenin puhumattomuus Willille alkoi jo hieman kyllästyttää, mutta kuten parhaat kaverukset yleensä tekevät, niin hekin sopivat riitansa.

Kirjan lopussa on tietysti jännittävät missikisat, jotka eivät jää ilman yllätyksiä.

Suosittelen kirjaa kaikille noin yläasteikäisille ja sitä vanhemmille, mutta kuitenkin ensisijaisesti tytöille. Kirja on vauhdikas ja hauskakin tarina tavallisista tytöistä ja oman ulkonäkönsä hyväksymisestä.

Annan kirjalle 5/5 tähteä, sillä kirjan juoni on hyvä ja koukuttava ja se pistää ajattelemaan. Kirja rohkaisee olemaan oma itsensä ja vähät välittämään, mitä muut ajattelevat. Eihän missikisojakaan ole tarkoitettu vain hoikille, sillä jokainen on omalla tavallaan kaunis.

5 starJulie Murphy
Otava 2016
335 sivua

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja