Arvostelut

sanasankariAhaa, nyt mä sen keksin. – Apua, en mä keksi, kuuluu vuorotellen kun päästän isoveljeni ja pikkusiskoni pelaamaan Sanasankari-peliä. Pelin idea on keksiä mahdollisimman monta arvoitusta aiheesta ja tietyllä kirjaimella alkavaa sanaa. Sanojen keksimiseen on aikaa vain tiimalasin valumisen ajan.

Sanasankari-pelin idea on sen verran koukuttava, että intoa riittää viimeiseen kierrokseen asti. Pelin suositusikäraja on 8–99-vuotta, joten Sanasankari-peli soveltuu koko perheelle yhdessä pelaamiseen. Eikä vanhempien voitto ole varma, sillä 11-vuotias pikkusiskoni pelasi tasapelin 17-vuotiaan isoveljeni kanssa.

Sanasankari-peli on Aliaksen veroinen sanapeli, jossa riittää pelaamista useammille pelikerroille. Pakkauskaan ei ole liian iso mukaan otettavaksi automatkoille.

Suosittelen peliä kaikille 8–99-vuotiaille. Annan pelille 5/5 tähteä.

5 starOppi&Ilo
8–99-vuotiaille

 

mansikoita ja morsiusneitojaAurinko paistaa, hyttyset hyrisevät ja koirat tuhisevat varjossa puun alla. Vihdoin kesäloma on alkanut ja voi ottaa rauhallisesti!

Tai niin Rebekka kuvittelee. Rauha on kaukana. Kotona isoveljen bändi harjoittelee, koirat ulvovat mukana ja pikkusiskot perustavat morsiusneitopalvelun. Helpotusta Rebekalle tuo vaellusripari Lapin tuntureilla. Siellä Rebekka tapaa mielenkiintoisia ihmisiä.

Riparin jälkeen Rebekka päätyy ystävänsä Ullan sukulaisen tilalle poimimaan mansikoita. Rebekan poikaystävä Jerry on muuttamassa kesän lopulla pois ja Rebekasta tuntuu, ettei hänellä ole ollut aikaa Jerrylle, ehkä viimeisellä yhteisellä kesälomalla.

Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja sen jaksoi lukea loppuun asti mainiosti. Huumoria oli sopivasti, sitä toi esimerkiksi Rebekan pikkusiskojen perustaman morsiusneitopalvelun bisnestouhut.

Suosittelisin kirjaa 11-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Arvosana: 4 tähteä.

Mansikoita ja morsiusneitoja on Rebekka-kirjasarjan 5. osa.

4 starTuija Lehtinen
Otava 2011
222 sivua

kuulen kutsunLuulenpa, että on käynyt sillä tavalla, että sinä olet saanut perääsi hengen, sanoo Romppainen, kun Jouni uskoutuu entiselle opettajalleen. Mutta miksi niin on käynyt? Tästä alkaa seikkailu, jossa Jouni yrittää karistaa hengen kannoiltaan.

Jounin äiti on kolttasaamelainen ja kadonnut jo silloin kun Jouni oli pieni. Hänestä liikkuu monenlaisia huhuja ja Jouni epäilee, liittyvätkö yliluonnolliset tapahtumat hänen äitiinsä.

Asioiden selvittelyssä häntä auttaa opettaja Romppainen, josta paljastuu uusia puolia. Jouni joutuu kokemaan jatkuvaa pelkoa hengen uudelleen ilmestymisistä, mutta pelkoa lievittää kaveri Mikko, joka haaveilee bändistä. Ja varsinkin Romppaisen tytär Matleena, johon Jouni ihastuu. Häneltä Jouni saa turvaa ja tukea. Ennen kuin kirja loppuu, joutuu Jouni kohtaamaan pelkonsa ja punnitsemaan kumpi on tärkeämpää; läheiset vai houkutukset, joita henki istuttaa Jounin ajatuksiin. Kirjassa itse lukijakin pääsee miettimään, onko totuus todellakin tarua ihmeellisempää?

Pidin kirjasta, koska se toi suomalaisuutta esille saamelaisuuden kautta ja yliluonnollisuutta oli oikean verran. Välillä oli kuitenkin hankala ymmärtää kirjan juonta, kun Jounin pelkoihin keskityttiin niin paljon. Toisaalta se toi kirjaan jännitystä.

Suosittelen kirjaa yli 9-vuotiaille, koska minuakin hieman pelotti Jounin puolesta, kun luin kirjan loppumetrejä ennen nukkumaan menoa! Arvosana: 4 tähteä.

4 starSari Peltoniemi
Tammi 2011
153 sivua

soturin tieTämä hieman japaniakin ja sen tapoja opettava teos, Soturin tie, on laadukas ja puoleensavetävä kirja. Tämä kirja on kaiken lisäksi kirjailijan ensimmäinen romaani! Työtä on varmasti tehty paljon tämän upean kirjan eteen. Tai voihan kirjailija Chris Bradfordkin olla syntyjään hyvä kaunokirjailija.

Kirja ei ole puhdas romaani. Teoksesta löytyy paljon erilaisia hauskoja tiedonjyviä, jotka esittelevät muun muassa meditoimista, japanin kieltä ja kulttuuria. Nämä kaikki esitellyt tiedot olivat itselleni hyödyllisiä – ne muuttivat kokonaan suhtautumistani Japaniin.

Annan kirjalle viisi tähteä hyvin toteutetusta hienosta ideasta. Tämä kirja on sopiva yhdistelmä faktaa ja fiktiota.

P.S. Tiesittekö muuten, että vihreä tee on japaniksi sencha? Opin sen kyseisestä kirjasta.

5 starChris Bradford
WSOY 2011
300 sivua

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja